Kunmingin residenssi

Lähdössä

2008-03-06T08:51:00.000-08:00

Hengissä olemme, vaikken ole kirjoittanut. Lähdemme täältä maanantaina kotiin, ja sen takia on kauheasti kaikkea muuta ajateltavaa. Lähetän postissa neljä pahvilaatikollista, lähinnä kankaita, mutta myös mm. kasan kiinalaisia lastenkirjoja ranskaksi. Tänään olin kai viimeistä kertaa kangasmarkkinoilla, ja ehkä hullaannuin vähän liikaa, varsinkin jos ottaa huomioon, etten löydä rahakorttiani mistään. Ostin neljätoista kiloa kankaita, ja lisäksi minä hölmö ostin ison ison vanukasan syksyn Helsingin-näyttelyyn tuleviin kiinalaisiin pukuihin. Miksen olisi voinut ostaa sitä Suomesta?
Aion kai ostaa matkalaukun, kun vain osaisin päättää, isonko vai pienemmän, jolla olisi myöhemmin enemmän käyttöä. Aion lainata Jonakselta rahaa, kun en saa enää millään automaatista. Minulla oli Visa Elektron.

Lunta!

2008-02-29T05:21:00.000-08:00

Eilen illalla satoi lunta! En ollut uskoa silmiäni. Autojen katoille se jäi, maassa suli samantien. Aamullakin oli vielä jäljellä talojen ja autojen katoilla. Sitten paistoi aurinko.

Lähetin työni Lahteen piirustusnäyttelyyn jonkun Express-firman avulla 30 eurosta. Sen pitäisi olla perillä kuudessa päivässä. Tavallisena postina minun olisi pitänyt lähettää se jo tammikuussa 17 eurosta ja olla epävarma perillemenosta. Saimme alkuviikosta Ilman Lauttasaaren päiväkodista postia, ryhmäkuvan, joka oli lähetetty kolme ja puoli kuukautta sitten. Muut postit ovat kyllä tulleet nopeammin, esim. kymmenessä päivässä.

Niin se työ, maalasin runsaat kahdeksan metriä kiinalaisia pisteitä. Kalligrafiassa kun nekin on tarkkaan määrätty, millaisia niiden on oltava, ajattelin, että minun aloittelijan on parasta aloittaa kaikkein yksinkertaisimmasta mahdollisesta.

Lähdemme huomenna matkalle kolmeksi päiväksi. Minä ja Ilma kahdestaan bussilla Daliin, turistikaupunkiin. Bussimatka kestää neljä tuntia.

Varma källor

2008-02-23T17:11:00.000-08:00

Pictures on this story are taken by Jonas Böttern or me.

Igår åkte vi buss till An ning, en liten kurortstad 40 minuter från Kunming. Luo Feis familj, Ilma och jag, den nye svensken Jonas som bor med oss, plus Luo Feis vänner. Vädret var underbart med sol men inte för varmt, och vi åkte till ett ställe med gula rapsfältar dit även många andra familjer hade kommit för att promenera bland blommorna. Det fanns stigar just för att folk ska komma just hit för att promenera bland de gula blommorna med sina fina parasoller och fota varandra. Det såg faktiskt ganska fint ut med det starka gula och de skimrande ljusblåa och lila och andra parasollerna. Det är fint här för kvinnorna att ha en skimrande spetsparasoll som man skyddar sitt ansikte med mot solen. Om man inte har den så kan man hålla tex en bok eller liknande objekt mellan ansiktet och solen.
Alltså det finns fina ställen i naturen där det inte finns folk. Men då folk ska komma ut och njuta av naturen åker alla till de vissa ställena. De tomma ställena ser jag från bussfönstret på vägen till det rätta stället. Och jag ser branta skogiga berg som måste vara ganska tomma av människor.
Transporten var privata bilar som kommer dit för att köra stadsfolk runt och få betalt. Det fanns matsäljare, hästar som man kunde rida med och annat för sådana som oss. Ilma red tre gånger runt och till slut såg hon ut som om hon skulle kunna somna där så hämtade jag henne bort. Och Lidiya också somnade, medan hon red!
Här är bilder på Lidiyas blog.
Det var så mycket folk på denna soliga lördag att vi måste vänta länge innan vi kom in i restaurangen. Till de varma källorna som de hade tänkt orkade vi inte köa, inte till de nästa heller, men vi hittade ett ställe till slut som inte var så fin och Ilma och jag badade ute i barnbassängen som var nästan tom. Solen sken och det var jätte roligt.

Kotimatkastressi

2008-02-21T08:12:00.000-08:00

vahvistui siitä kun annoin ateljeen avaimet pois. On punnittava jo nyt tavaroita ja mietittävä, miten saada ne kotiin. Lentokoneeseen saa ottaa ylimääräistä lastia kun maksaa 8 euroa kilolta, 20 kiloa olisi 160 euroa. Jos ottaa yli 45 kiloa, voi maksaa 2,8 euroa kilolta, siis 45 kiloa tekisi 180 euroa. Siten täältä ostamani painavat kankaat tulevatkin kalliiksi, vaikka ne ostaessa olivat halpoja.

Mitä kaikkea on jäänyt tekemättä. Ja se hirveä matka kahdella vaihdolla ja tuntien odottelulla. Kotiinpaluu ja kaikki mistä siellä on selvittävä. Puuttuvat näyttelyteokset. Mihin olisi vielä käytettävä rahaa täällä, tilaisinko itsellenikin villappuseron vai ostaisinko vain villalangat. Vieläkö lähtisimme pikku matkalle. On enää ensi viikko aikaa ja sitten se viimeinen, jolloin Ilmalla on taas päiväkoti auki, sen kyllä haluan käyttää hyväkseni.

Siitä, miten täällä ei ole lintuja eikä muita eläimiä. Totta, yleensä huomaan, kun kuulen jonkun linnun. Luulin sen johtuvan talvesta.

Tänään oli lyhtyjuhla, valitettavasti näimme lyhtyjä vain telkkarista. Niiden sijaan täällä meidän kulmillamme paukutettiin taas, ei huvittanut mennä ulos. Telkkarissa näytettiin tosi hienoja lyhtyjä. Lyhtyjuhla on kevätjuhlan eli kiinalaisen uudenvuoden lopettajaiset.

Nordica avattiin ja kaikki ruotsalaiset tulivat esiin. Ilma oli iloinen nähdessään ystäviään. Tyhjensimme työhuoneen ja kuskasimme kamat tänne kotiin. Oikeastaan kolmipyörämies kuskasi, ja me pääsimme hänen kyydissään pikku lavalla, jossa Ilma istui kaiken keskellä ompelukoneen ja pöydän välissä, minä reunalla, jalat sisäpuolella. Pelkäsin koko ajan, että se kaatuisi kyljelleen, kun minä painava istuin toisella reunalla. Alla oli kyllä aika isot ne kaksi pyörää, ja aika reunassa. Harmi ettei kukaan ollut ottamassa meistä kuvaa.

Leikkasin Ilman hiukset, ei niistä niin lyhyet pitänyt tulla, piti tulla takaa lyhyt polkkatukka, mutta se näytti niin hölmöltä että lyhensin vielä jostain ja sitten vielä ja sitten siitä tuli kuin ukin kampaus, lukuunottamatta kasvopuolta, otsatukka on suora ja korvien eteen jäi pienet tupsut. Ilma heilui kuin heinämies.

Burmasta, Kiinasta, Taimaasta sekä myös Euroopasta, Sue Tackin blogissa.

2008-02-14T18:55:00.000-08:00

Ulkona +4, eilen 0. Sisälläkin on aika kylmä, kotona meillä on yksi lämminilmapuhallin. Ravintoloitsijat koettavat pitää ovia suhtkoht kiinni tai ainakin pienellä aukolla, mikä on harvinaista. Ne pikaruokalat, joista yleensä saisi aika nopeasti lämmittävää nuudelisoppaa tms ovat nyt kiinni, koska niissä varmaan olisi liian kylmä kun etuseinä puuttuu. On mentävä "oikeisiin ravintoloihin", joissa joutuu odottamaan välistä kylmissään ruokaa. Eilen menimme Foreigner streetille syömään, ja kadun liikkeet olivat suunnilleen pimeänä, ihmiset käyttävät varmaan niin paljon sähkölämmittimiä, ettei sähkösysteemi kestä sitä. Kadulla ravintoloiden ulkopuolella möyrysi agregaatteja.
Leikkasin Ilman otsatukan. Ilma ei halua nukahtaa ilman minun kainaloani, vaikka olisi ihan poikki. Meillä on siitä hirveitä sotia. Hän pilaa minulta seuraavankin päivän, kun en voi iltayöstä tehdä mitään muuta kuin odottaa hänen nukahtamistaan.

Olen harjoitellut kalligrafiaa. Aurinko tuli esiin.

Dim sum

2008-02-13T07:39:00.000-08:00

Yesterday we ate dim sum at last, something that Henrik wanted us to do already when we came here. But in Yunnan they don`t eat dim sum, it is a cantonese dish very usual in Hong Kong. Well it was delicious. Dorothy and her husband Richard took us to a cantonese restaurant, with Richard`s brother and his girlfriend. In the restaurant Ilma just ate the round, white steamed breads with meat or something sweet inside. But today when we ate the rests at home she liked everything!

The food here is normally good even though it`s spicy for me. But in restaurants it is often very oily, at home people use more cooking and less oil when they frie. In this cantonese restaurant, though, I don`t think the food was as oily as usually.

I was also happy that it was so easy for Ilma to play with Dorothy. It wasn`t very long time we spent there but Ilma and Dorothy seemed to become good friends. After the dinner Ilma invited us to their home, she would have wanted to go straight there, but it was late so we were invited to come during next weekend.

Dorothy and Richard will move to Hangzhou, near Shanghai, in April, to do some business there.

At the Golden Temple

2008-02-13T02:33:00.001-08:00

My first ever visit to a budhist temple. These photographs were taken by Claire Hart.

We went to the Golden Temple on monday, when the sun was shining between some colder days. Claire, Eva, Ilma and me. The Golden Temple Garden was a gift to the Emperors girlfriend. We took a bus there, and it took quite a while before the bus took itself through all the city to the opposite corner of it. Inside the gate, people on their way to offer for the gods to get some happiness during the year. Mostly to get money, like Luo Fei said. Also enjoying the lesure time promenading in the park and buying snacks and toys.Beside the small temple itself there was a smaller building like an oven in which people put insence inside to burn in a real fire. The smoke coming out of the fire would go to gods and bring the prayers` wishes up to the gods. Beside the oven building there was a tree decorated with these nice golden things.
But the atmosphere in the temple was quite ordinary, people everywhere looking at places or trying to get the candles burn or some looked like they where on a holiday, some bowing down towards all directions with her burning insence sticks. Claire thought it all looked cheap. I liked the way the holy was such a normal part of their everyday life, not too important though (I`m not very religious).Here they burn insence in front of one of the houses with three wise men inside, or sculptures of them. On the veranda, there was a sculpture of a seated bull, decorated with red ribbons. People were stroking its head, I assume that it would bring good luck or something alike. There was also a roulette made of jade, bringing answers to questions, depending on where it stopped.

Just outside the inner temple area there was this kind of garden with less people, water and goldfish and frog babies in it.Ilma running around a tree with a windmill Claire bought for her trying to make it go round. Here we sat down to eat some oranges and to rest.

Outside the inner area there were also bonsai gardens and magnolia trees in blossom.

A small house just the right size for Ilma,

with a big stone turtle in front of it. Ilma enjoyed this little house and the turtle, allowing other visitors to photograph her riding. Another miniature house, a watch tower for the garden.

The temple area was much bigger than we visited, the buildings were on the top of a forest hill, around it were paths and some separate buildings, like a cafe (I saw it on a model of the hill, but I`m sure there is no coffee).

Perheestä ja yhteisyydestä

2008-02-09T06:52:00.000-08:00

Luo Fein perheestä

Luo Fei ja vaimo ja 10 kk ikäinen Lidiya ja vaimon vanhemmat asuvat yhdessä. Vanhemmilla on yksi makuuhuone ja nuorilla toinen. Olohuoneen ja keittiön lisäksi on vielä pieni työhuone. Meillä päin tämä järjestely ei onnistuisi mitenkään, mutta heille se sopii hyvin. Vaimon vanhemmat ovat tosi ihastuttavia, nauttivat Lidiyasta täysin siemauksin. He hoitavatkin häntä päivät, koska molemmat vanhemmat ovat töissä. Sekin on ihan tavallista. Kysyin, eikö Luo Fei ole mustasukkainen tytöstään, jos isovanhemmat ovat hänen kanssaan kaiket päivät. Mutta ei, iltaisin vanhemmat hoitavat tyttöä itse, ja siinäkin on kuulemma ihan kovasti työtä.

Vaimon (pahoittelen, en muista hänen nimeään) vanhemmat muuttivat nuorenparin luo asumaan silloin, kun Lidiya tuli, tai vähän myöhemmin kenties. Luo Fein mukaan heille sopii hyvin olla nyt kotona, koska heidän elämänsä on ollut aina raskasta työntekoa. Kun heidän tyttärensä oli pieni, he saivat kulkea tyttö selässä töissä ja matkustaa näin eri paikkoihin työn perässä. Isovanhemmat olivat Ilmankin kanssa niin hienosti, opettivat hänelle mandariinia ja Sichuanin murretta ja leikkivät hänen kanssaan. Kiinalaiset tuntuvat yleisesti olevan hirveän kärsivällisiä lasten kanssa, he tuntuvat pitävän lapsia ja heidän kanssaan seurustelua niin luonnollisena osana kaikkien arkea.

Yhdessä olemisesta

Kävelymatkamme ylös vuorelle kulki alussa pitkään autotietä pitkin. Ilma ei jaksanut kävellä kuin vähän, sitten sain raahata häntä Lauran antamassa rengasliinassa. Ilma oli kiinnostunut lähinnä makeisten myyjästä, joka työnsi pyöräänsä makeis- ja poikalasteineen ylämäkeen. Makeiset olivat tikkuun pistettyjä sokerilla kuorrutettuja pieniä hedelmiä, Luo Fein mukaan Pekingistä tullut ilmiö. Myöhemmin kuljimme jyrkkiä metsäpolkuja pitkin, ja silloin Ilma kunnostautui, se oli paljon mielenkiintoisempaa. Matkalla näimme Dianchi-järveä ja kaupungin laitaa allamme. Kunming on tuon ison järven pohjoispäässä, minkä näin jo Helsingissä Google Mapsista. Sitä ei kuitenkaan näy kaupunkiin, ja alussa kun kyselin siitä ihmisiltä, he eivät usein edes käsittäneet mistä järvestä oikein höpötin. Tie jota kuljimme oli melko kansoitettu, olihan toinen uudenvuodenpäivä ja ihmisillä loma. Kaikenlaista pikku purtavaa ja krääsää oli myynnissä varsinkin tien ala- ja yläpäässä, ja vaeltajia tuli melkein jonossa.

Ylös päästyämme söimme ravintolassa. Huippu oli niin viileän kostean pilven sisällä, ettemme nähneet sieltä alas.

Palatessamme takaisin kävi kerran niin, että menimme väärää polkua pitkin pitkän matkaa. Valitessamme sen polun ei siellä suurin piirtein ollut muita, mutta koska me käännyimme sinne, kääntyivät seuraavatkin, ja heitä seurasivat kaikki muutkin perässätulijat. Saadessamme lopulta tietää, että tuo polku ei menisi alas, vaan toiselle vuorelle, käännyimme takaisin. Mutta meidän perässämme oli loputon jono ihmisiä, joiden myös oli käännyttävä takaisin, ennen kuin me pääsimme. Suomessa minua harmittaisi, jos muut haluaisivat tulla juuri sinne minne minä menen. Täällä se enemmän huvitti minua. Kiinalaisia tuo jonossa kulkeminen ei tuntunut taaskaan häiritsevän, he ovat selvästi tottuneet siihen, että ihmisiä on paljon. Ja enemmänkin. Eksymisepisodista ikäänkuin kajasti ajatus: "Päämäärä on varmasti jossain edessäpäin, mikä se sitten lieneekään, ja onko sillä sitten niin väliäkään. Pääasia, että pysymme yhdessä." Siis tämä vaellus oli tässä keskipäivän vaiheessa jonossa kulkemista; olimme lähteneet liikkeelle jo aamulla. Se oli huvittavaa. Moneen kertaan juutuimme ruuhkaan vuorenrinteellä metsäpolulla.

Myöhemmin laskeuduimme taas autotielle, ja sitä reunustivat myyntikojut, kaikenlaista markkinakamaa. Ostin silti Ilmalle puuleluja, kanoja jotka nokkivat jyviä, samanlaisen hyrrän jolla olimme leikkineet Tian Yaon isovanhemmilla, sekä sätkykissan, josta Ilma sitten ei pitänyt, hän olisi halunnut sätkyteletapin, jollaisen Lidiya sai.

Tämä teksti tulee taas nettiin päivän myöhässä teknisten ongelmien vuoksi. Tänään sain kuulla Helen Wulta, Nordican general managerilta, syyn vuorikiipeilyymme: Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä on hyvä kiivetä vuorelle, siten pystyy tulevan vuoden aikana kiipeämään muutenkin ylöspäin, menestyy. Jos ei ensimmäisenä päivänä niin ainakin alussa. Ja jos ei vuorelle niin ainakin tikkaille. Japanilaisilla on kuulemma sama tapa. Toinen asia mitä on hyvä tehdä vuoden ensimmäisenä päivänä on olla uusissa vaatteissa. Sitäkään en tiennyt. Helen Wulta kuulen aina mielenkiintoista informaatiota.

Retki Läntisille Vuorille

2008-02-08T09:24:00.000-08:00

(Hahaa, yhtäkkia löysin äät ja ööt, olen vain tottunut jo kirjoittamaan ne oona ja aana.)

http://lidiya.blogbus.com/ - Lidiyan blogissa on kuvia tämän päivän retkestämme tähän läheisille Läntisille Vuorille. Muuten kyllä on ollut aurinkoista mutta juuri tänä retkiaamuna oli ihan harmaata ja viileätä. Matkaseurueeseen kuului Nordican kuraattori Luo Fei, hänen vaimonsa ja tyttärensä Lidiya ja vaimon vanhemmat ja Ilma ja minä ja Claire ja ruotsalainen Eva. Lidiya taytti tänään 10 kk. Retken jälkeen menimme vielä kylään Luo Fein perheelle syömään pelmeeneitä.

Chinese New Year

2008-02-07T03:38:00.000-08:00

Today is the first day of the Chinese year of the mouse, or the rat - in Chinese there is no distinction between them. I have never heard anything like last night. A continuos bombing. After visiting Tian Yao's grandparents we took a bus home after ten o'clock in the evening. It was quite frightening to walk home from the busstop, in front of the big restaurant just before our house there were some explosions when we were approaching. But we got home safely. Ilma didn't dare to look at the fireworks through a window eather so we closed the curtains and went to bed. To read a book was difficult because of the noise so we just turned off the light and Ilma fell asleep on my arm during the biggest firework I've ever heard.

Now it's the next evening and they started again when it became dark. Not that they had properly finished actually but now it's again like a new year's eve. Both beautiful firework and different kinds of bombing, firecrackers and big ones. The beautiful fireworks can be seen through our window and they really are beautiful, many of them, not just the normal ones we used to buy in Finland. The big bombs almost in front of our house hurt Claire's ear when she sat by the window. Ilma is afraid of course. I guess this will go on for some days, nights.

But yesterday we had a nice time at Tian Yao's grandparents'. Ilma seemed to be quite happy in the company of Tian Yao's relatives, even though she only knew a part of them from before. The middle generation, Tian Yao's parents and her mother's brother with her wife had prepared the meal so that we had many dishes that were not very spicy, Ilma even had a special designed dish of corn, peas and tiny bits of meat, she liked it very much. She is always so well treated by Tian Yao's mother and other family.

The general program in almost every Chinese family was to look at the special New Year Eve's TV program with sketches, singing, dancing and acrobatics, also reading some very important messages wishing everybody a good new year, from the Chinese embassies abroad and from some big companies. And to eat. We had meat with vegetables, pork, some white pieces made of rice with spices, not too hot for me, beef, vegetables, fish, rice for the old and me, 60 % famous and typical alcohol for the middle generation's men and me (to taste, it didn't taste any good), Ilma's dish, green vegetables again, tofu (that is not my favourite). As usual I didn't taste the dishes with something red on them because it's usually chili, like the fish, but there was very plenty of good food even for me, oh yes and the gabbage soup was delicious. Ice cream in a sticky rice shell for dessert.

Tian Yao's grandfather has been ill and has been living in the hospital for a while like every winter, he is 84 and the problem is in his lungs. His wife has got a white hair like Ilma and she doesn't remember very much, but she and Ilma got along very well. Tian Yao's father showed us how to use a traditional Chinese top that is put to whirl by a stick with a ribbon, it is then used as a whip to speed up the top. Ilma enjoyed it very much, even if it was far too difficult for her. She was also playing with a pink metal box with a lock and a key, she got it as a present when we went home, filled with sunflower seeds like a treasure box.

In the evening, Tian Yao's mother came with a enameled basin of warm water, she took it first to grandfather who washed his hands and face in it, then she gave it to grandmother who also washed her face and hands in it, then she took it back to grandfather who washed his feet in it. Tian Yao's mother wanted to take the basin away but grandfather wanted her to give it to grandmother, so grandmother washed her feet as well. Tian Yao's mother always helps them to wash themselves like this if she is visiting them in the evening. I think it is convenient for the old who maybe have it difficult to move and do things.

Normally Tian Yao's grandparents have too girls helping them, they sleep in the smallest room in the same appartment, but now they had traveled to their homes for the spring festival like everybody else.

(This is sent a day too late.)

Mera bilder från resan till Yuan Yuang i södra Yunnan

2008-02-05T19:21:00.000-08:00

These pictures are taken by Eta Hedman and Hans Erik Karlsson if nothing else is indicated.

Fran en stad som vi besokte pa vagen till Yuan Yuang. Den var mycket finare an Kunming, sadant har gammalt ser man inte i Kunming. Gatorna var täckta med stora stenar. K.O.Nåt slags port. K.O.Restauranger hade sådana fina dörrar som stängs för natten. K.O.Apoteket. K.O.Skosortiment. K.O.Hattsortiment. K.O.Sådana här hus var typiska från gamla tider, huset är bygt runt en liten innergård och ofta med balkonger. K.O.K.O.Köket, med ljus från hålet högt i taket. K.O.Fran dai-byn, hon som gav sot rissoppa at Ilma. Dai ar slaktingar till thai i Thailand. Forsta kvallen at vi vid hot springs, Ilma stirrar missnojd pa bambularvarna. For Jonathan, till hoger, var de daremot en delikatess.

Pa vagen till bergen besokte vi aven den har byn dar vi betalade in som turister for att fa titta pa och vi fick ocksa en guide med. Det var ganska fint med innegårdar och smala gränder, hönor i korgar och träsnitt. I.O.

K.O. Pojkarna anvande skateboarden som en pulka.

Tjuren lastades med ved precis inom porten, det ar inte sa latt att stanna var som halst da vagen sluttar.

Den har byn var den forsta framme pa bergen, det bor hani-folk dar. Ett fint hani-par, deras icke-sa-fin son och hans dotter.Grisar pa bygatan. Toaletten i byn ar gemensam och ser ut sa har. Herrarnas sida ar bakom vaggen.

Och under halen gick han dar svinen. Har kommer toalettkloaken mellan tva risfaltar och sen fortsatter den nedat berget.

Husen var ofta primitiva.

Kaarina och Ilma pa berget. Svenska tjejer pa berget. Har ser man hur hogt vi var. Vart hotell lag i narheten, det sag ut som en palats och Ilma och jag hade en fin dubbelsang med tak och vita gardiner. Hotellet var forut boende till den lokala maktiga feodalherren och senare -frun som hade en lang trappa fran byn upp till huset, var tredje trappa var bredare for att alla skulle buga sig var tredje steg.Byarna vid hotellet var egentligen tva, en yi- och en hani-by, en till hoger och en till vanster fran hotellet. Var guide Jonathan sa att yi-folk ar mycket oppnare. De kom och dansade for oss, och svenskarna sjong om Guden at dem, och da dansade alla tillsammans. Risfaltar pa bergsluttningen. Folk som bor har har inte viljat bo har utan de har forlurat nagra kamper for flera hundra ar sen och varit tvungna att flytta hit. Odlingen pa bergen kraver mycket hart arbete.

Vattenbufflar pa vagen.

Yi-byn dar vi at middag pa taket av ett hus. Se molnen under byn. Det blev sa att vi gaster satte i ett bord och lokala och kineser i det andra bordet. I det andra bordet hallde dom ofta hembrant sprit till glaserna och stamningen var glad och entusiastisk. Deras satt att halla sma hogtidliga tal vid glasen tackande och arande alla narvarande pa sin tur paminde mig om resan till Mariland(ungefar i mitten pa kartan), till vara finskugriska slaktingar maris som bor i staten Ryssland, vid Volgabukten. Maris drack nog mycket mera, tills de slucknade. Men atmosfaren var liknande, bara mera civiliserad.Medan vi åt höll en familj på att bygga ett nytt hus åt sig ovanpå oss med släktingar och vänner. Kvinnorna hämtade sand nedanför oss och bar den upp till taket i stora korgar i sina ryggar. Männen stod på taket och blandade och bredde ut betongen till taket. De här kvinnorna hade underbara färggranna broderade kläder pa sig, med hängande dukar pa sina rumpor. Detta var vanligt, kvinnorna verkade göra grovarbetet i andra ställen ocksa, och förresten många andra saker lika väl. Männen kanske rökte en vattenpipa under tiden. Köket och hela huset ar mörkt. Röket kommer in och atmosfären är som i en härlig finsk rökbastu. Eller en gammal finsk stuga.

Sista dagen åt vi i en sån här restaurang i vitnamesisk stil. Då kändes det för mycket för mig som var sjuk, igen nya konstiga maträtter i en kall främmande doftande omgivning.

Ilma ber sjungande vid matbordet. Inte i början som de andra utan senare då andra åt - Ilma åt nästan ingenting. På hemresan besökte vi en lång gråtta med drakbåt. Ilma tyckte det var skrämmande.

I den narmaste parken

2008-02-02T00:55:00.000-08:00

Har ar vad den panyttfodda kameran kan. Jag ska torka den mera och se om den blir annu battre. De har sma kopiorna for natet ar forstas samre an originalerna. Vi var i en park har i narheten med Claire dar de har sana har spannande maskiner. Taget var trevligast, jag tror att allra trevligast innan det borjade rora sig. Det var ingen dar, forutom en familj som bor dar i ett hus, mannen holl pa att mata lilla pojken utanfor huset. Men de hamtade en gubbe som skulle satta pa taget. Da fick vi veta att det inte var ett tag utan nagra konstiga och lite skrammande varelser som jagade oss pa den lilla jarnvagen dar taget akte ganska fort sa att aven mamma blev radd i kurven. Men det har raketet var riktigt skrammande, fick mamma veta pa natten da Ilma sag mardrommar och hade ont i orat och magen. Da Ilma akte raketet var det redan lite morkt och raketet hade blinkande lampor pa sig som Ilma inte kunde tala alls. Ilmas ogon har blivit valdigt kansliga har, dagsljuset ar sa starkt. Da Ilma ar trott vill hon inte ha det minsta ljuset utan stanger sina ogon.

Sota batar pa en pytte liten sjo: en drake, Kalle Anka, Mickey Mouse och en hona. De flesta batarna forestallde ankor.

Tva apor som bar en barstol.

Och en karusell med pansarvagnar.

Ilma fick alltsa ont i orat igen och fick en till antibiot, efter nagra dagars pauss. Vi sitter hemma igen.

Nyarsfesten narmar sig.

2008-01-30T03:59:00.000-08:00

Det ar sista dagen imorgon pa dagiset, da ska det vara stangt for over en manad. Det betyder en manadslang dygnetrunt samlevnad med Ilma, och det blir gral forr eller senare. Vet inte an vad vi ska gora, ingenting speciellt tror jag. Jag maste forsoka teckna (eller mala) for Huutos teckningsutstallning i Lahtis. Vi maste skaffa matvaror till lagenheten for de nagra dagarna som affarerna ska vara stangda. Och fran studion kan vi inte heller ga ut over gatan och ata antar jag. Det blir val ganska tomt och tyst pa gatorna nasta vecka.

Om ni har last om snostormarna har runtomkring sa det ar just runtomkring, inte i Kunming for har skiner solen som vanligt. Igar var det sista skoldagen och nu finns det flera barn pa gatorna och pa kvallarna smaller dom nanting som de brukar val smalla mest under de kommande viktiga dagarna. I centrum fanns det folk som handlar nya klader och telefoner innan nyaret.

Det kan handa att Luo Fei eller Tian Yao fran Nordica bjuder oss in till nan middag under nyaret, samma med Dorothy som vantar spand pa sin svarmor att komma pa en lang besok med sin syster - forra gangen slutade det med att Dorothy akte ivag till sina foraldrar pa Taiwan. Men vi ar inte att omka sasom de tror, for oss ar det ju ingen familjefest. Det ar bara nat som vi askadar.

For dem ar det en viktig familjefest. Forsta dagen, kvallen innan sasom pa julaftonen for oss, ska de ata med hela familjen eller slakten det mormor har lagat, nyarsdagen ska de ut och besoka andra slaktingar, och den andra nyarsdagen skulle familjens bortgifta dottrar komma till sitt gamla hem och spendera den dagen dar.

Nordica ar ocksa stangd for tva veckor, alltsa min utstallning. Inte att nagon skulle komma och titta pa den heller.

Har ar bilder pa Ilma som var sjuk och tittade pa Nicke Nyfiken gang pa gang da Claire hade kopt den at henne.

Och en massa medicin som hon fick, antibioter och paracetamol.

Ilma missnojd pa pelmen- eller dumplingstallet, hennes favorit annars.

Ensimmainen matka

2008-01-27T21:02:00.000-08:00

Vihdoin paasimme kaupungin ulkopuolelle neljaksi paivaksi. Nordicasta jarjestettiin pieni ryhma, meita oli pikkubussissa viisi ruotsalaista, Ilma ja mina, ja kolme kiinalaista, + perilla viela kaksi kiinalaista. Lahtiessa olin vahan kipea, mutta soin ibuprofeeneja ja kaksi ensimmaista paivaa meni ihan ok. Halusin kuitenkin paasta liikkeelle. Kolmantena olin niin poikki etta itketti, ja jaimme Ilman kanssa iltapaivaksi hotelliin nukkumaan. Ilmakin soi viela antibioottejaan ja oli ehka siitakin vasynyt.

Ajoimme Kunmingista etelaan, kohti Vietnamia, vuoristoon jossa asuu vahemmistokansoja. Kavimme dai-, hani- ja yi-kylissa. Minun sairaspaivanani toiset kavivat viela jossain kylassa, johon piti maksaa sisaan, mutta josta he silti kovasti pitivat. Saa oli enimmakseen pilvinen ja vuoristossa oli viileahkoa. Sinne ajaessamme pelkasin vuoristoteilla, mutta meilla oli onneksi varovainen ja kokenut kuski, mika ei ole itsestaanselvyys. Matkan aikana naimme ja kuulimme ainakin viisi onnettomuuspaikkaa, kaikki tosin isolla tiella, ei vuoristossa. Ilmaa eivat korkeat paikat nayttaneet yhtaan pelottavan, han kysyi, miksi minua pelottaa. Kolmantena ja neljantena paivana oli niin pilvista, etta aluksi tie tuskin nakyi, ja viimeisena paivana palatessamme olimme niin pilven sisalla, ettei tarvinnut pelata, kun ei nakynytkaan muuta kuin vahan tien viereisia puita.

Kylat olivat tosi vanhanaikaisia ja viehattavia. Mustat siat lohnottivat pitkin katu-polkuja, lapset ja siat ja kanat ja koiranpennut ja ankat sikin sokin. Kylat olivat vuorten rinteilla, talot usein kaksi- tai kolmekerroksisia, katto oli myos yksi oleskelutila, vaikkei siella huonekaluja pidettykaan. Huoneet olivat usein matalia ja pimeita, niissa oli tunnelma kuin savusaunassa. Savu tuleekin sisaan, savupiippua ei erityisemmin ole, mutta ovia ja ikkunoita pidetaan myos yleisesti auki. Pimeassa huoneessa ruskeat hymyilevat kasvot, niissa hymyissa oli jotain ihmeellista, joskus minua ikaankuin nolotti katsoa heita silmiin, he tuntuivat jotenkin niin vahvoilta, elavat aina ulkoilmassa ja tekevat kovaa tyota, suoraselkaisilla naisilla erittain koristeelliset monenkirjavat vaatteet paalla.

Soimme ja nukuimme aina eri paikassa, yot aina hotellissa, joista keskimmainen oli jonkun feodaaliherran ja myohemmin -rouvan palatsi, jonka pitkilla portailla oli joka kolmas askel levennys kumarrusta varten. Ilmalla ja minulla oli siella ihana iso katossanky. Ruokaa meille tarjottiin aina jotain paikallista erikoista, tulin maistaneeksi toukkia, etanoita ja heinasirkkoja, joista ensimmaiset olivat kylla epamiellyttavimmat syoda. Ilman syominen ei sujunut hyvin, ja aina kun oli tarjolla jotain leivantapaista, hamstrasin sita varastoon. Kaikki ne ihmeelliset ruoat perajalkeen erilaisissa paikoissa ja hajuissa alkoivat lopulta kovasti vasyttaa, ainakin minua, ja viimeisena aamuna oli ihanaa saada kahvia valkoisen leivan, marmeladin ja munien kanssa.

Kuvat ovat dai-kylasta, jossa kavimme ensimmaisen paivan iltana, saavuttuamme oikealle seudulle. Dait ovat taiden (taimaalaisten) sukulaisia ja elavat vain laaksoissa, missa on lammin.

Tyypillinen daitalo ja

kylanakymaa.

Possuja ja vesipuhveleita, jotka ovat seudulla hyvin tavallisia.

Kylien viemarit ovat yleisesti suunnilleen tallaisia.

Lastillinen jotain juurikkaita oli juuri lahdossa

ja sitten niita heiteltiin seuraavalle lavalle.

Kylan johtajan vaimo, joka toi vinkuvalle Ilmalle ensin banaania, mutta kun Ilma ei halua banaania, toi han lamminta makeaa riisikeittoa, jota Ilma suostui hyvilla mielin syomaan, kunhan mina olin ensin maistanut sita. Sen jalkeen vinkuna vaihtuikin lauleluksi.

Talon nuorempaa polvea.

Vesihanat ja vessat ovat kylissa yhteisia.

Tammoiseen kuuman lahteen altaaseen pudotin sen jalkeen kamerani, eika kuvia ole enempaa.

Kopio meilista Markukselle

2008-01-22T06:49:00.000-08:00

Oikeastaan sain idean sellaisiin pikkukuvioisiin minulle tuttuihin pukuihin, paksuihin ja alhaalta leveisiin, jo Helsingissa, mutta Tarton nayttelyn jalkeen. Tarton nayttelya tehdessani olin paljon epavarmempi siita tosi kaukaiselta tuntuvasta Kiinasta, ja tein kuvien kaskyn mukaan kapean puvun. Myohemmin vasta mieleeni tuli joitain tosi hamaria mutta kuitenkin muistikuvia tai kasityksia joistain kiinalaisista puvuista silta ajalta, kun Eurooppa jo vaikutti. Tai ehka ne olivat kuvitelmia, en ole viela saanut vahvistusta muistikuvilleni. Sellainen kapea kiinanpuku vain ei tuntunut ihan omalta.

Sen punaisen isokukkaisen kankaan valitsin siksi, etta kiinalaiset taalla pitivat sita tosi kiinalaisena, se on joku klassikko - ensin olisin valinnut vain pikkukuvioisia. Pikkukuvioisia aion tehda viela lisaa, ehka vakosamettisina. Huudon nayttelyyn. Kuvitelmani pikkukuvioisista kiinalaiskankaista piti paikkansa, taalla kaytetaan sellaisia. Luitko blogistani etta ehka - toivottavasti! - taalla olevat puvut paasisivat Kalmarin linnaan...!? Voi kun paasisivat. Siella on pyoreita torneja ja se on muutenkin tosi hieno, netin perusteella.

Joo se yksi puku on Ilmalle, ja se on tehty naxi-vahemmiston kankaasta. Sekin on paksu. Ja se muistuttaa minusta ruotsalaisia kankaita ja vanhoja pukuja! Niin etta jos puvut paasisivat Ruotsiin, haluaisin ehka tehda toisenkin kiinan-naxi-ruotsinpuvun Ilmalle. Ehka kesapuvun? Muuten ne paksut pukuni ovat tosi paksuja Kunmingin ilmastoon. Paremmin sopisivat johonkin pohjoiseen. Mutta eihan sita voi joissain yleisissa pintapuolisissa kuvitelmissa erotella Kiinan eri osia toisistaan - tarkoitan chinoiserieta.

Chinoiserie muuten oli vahan vieras kasite kiinalaisille itselleen, niin kuin kasitin. Ei heille niin paljon ole opetettu eurooppalaista taidehistoriaa, vaikka juuri sen kohdan voisi tietysti mielenkiinnosta opettaa. Muuten taalla on kylla taiteessa vaikutteita euroopasta, taalla Kunmingin provinssissa lahinna vanhoilta kuuluisuuksilta kuten Cesannelta, van Goghilta, impressionismista.

Naxien kankaasta: naxit ovat tosi vanha kansa jolla on oma kieli ja kirjoitus ja uskonto, ja he ovat muuten olleet viela viime aikoinakin matriarkaatti. Paikalliset johtajat ovat kylla olleet miehia, mutta muuten kodeissa ovat maaranneet isoaidit. Lapset ovat kuuluneet aideille ja heidan isansa omille aideilleen, joiden luo he ovat myos palanneet oiksi, kaytyaan rakastettunsa ja lastensa aidin luona kylassa.

Ei siita ole mitaan tullut etta olisin taalla voinut perehtya mihinkaan vahemmistokansoihin ja heidan vaatteisiinsa. Aika ei ole riittanyt, ja vasta nyt avajaisten jalkeen olen vahitellen tajunnut, miten stressaavat nuo ensimmaiset kaksi ja puoli kuukautta taalla ovat olleet: yhta aikaa ihan uuteen ymparistoon tutustuminen ja sopeutuminen seka nayttelyn teko osin uuden ympariston sanelemana. Mista saada kankaita, mita tehda nayttelyyn, miten saada sita sun tata joka kotona on olemassa tai tiedan mista sita voi saada, kaikki yhtena sekamelskana. Ilmakin on kai niin vasahtanyt etta nyt han vain sairastelee, raukka. Siten han saa aikaa rauhoittua kotona minun kanssani.

Niinpa suunnittelen tietysti jo uutta matkaa tanne. Haluaisin menna Tiibetiin, ja haluaisin koettaa uudemman kerran tutustua joihinkin vahemmistoihin, tai edes yhteen. Ja jotta uskaltaisin menna Ilman kanssa Tiibetin korkeuksiin, Lhasa on 3400 m korkeudessa, olisi hyva ensin viettaa aikaa taalla puolimatkassa, vajaan parin kilsan korkeudella. Se tietaisi taas aika pitkaa ajanjaksoa matkalla, ja paljon rahaa kuluisi. Katsotaan. Voi olla, etta into lopahtaa ajan myota.

Sita paitsi sain toisenkin minulle kalliin idean: menisimme kylaan Clairelle Lontooseen. Claire on britti Belfastista, on nyt meidan kanssamme tata asuntoa jakamassa. Han on taiteilija koulutukseltaan, mutta on opettanut monta vuotta koulussa erityishuomiota tarvitsevia bangladeshilaistyttoja, kaikkea taiteeseen liittyvaa. Han tekee koruja erilaisista materiaaleista. Hanella on myos ystavia, jotka ovat mukana jossain tekstiiliyhteistyossa Gambiassa. Olisi mukava tavata heidat ja kysella, se kun liittyy minunkin suunnitelmiini. He ovat kaikki kirkollista porukkaa, ja kirkko on rahoittanut tata Gambia-projektiakin. Sitten menisimme Tate Moderniin, Claire kertoi joistain heidan nayttelyistaan ja katselin heidan nettisivuaan, vaikutti kovin hyvalta.

No niin, olen pahoillani, tuli vahan vuodatus.
Onko kampaamosi sujunut hyvin?
Voikaa hyvin kaikki kolme, t. Kaarina

Laakari

2008-01-18T20:10:00.000-08:00

Ilmalla oli ensin yhtena yona kova korvasarky, sen jalkeen kun oli muuten vain ollut nuhassa ja yskassa ja kun minakin olin ollut ripulissa. Olen jo perin juurin kyllastynyt sairaanhoitoon kotona, valista kovin pahantuulisen Ilma-paran kanssa. Olemme kayneet ulkona vain ostamassa ruokaa ja palapelin, seka laakarissa, Ilma aina kantoliinassa, jottei rasittuisi. Kiipeaminen tanne neljanteen kerrokseen Ilma lanteella ja maidot ja kokikset ym. kasissa on aika raskasta, raskaampaa kuin olisi matalassa Suomessa.

Olemme nyt kayneet kaksi kertaa laakarissa. Laakarit ovat amerikkalaisia vapaaehtoisia, vastaanottohenkilokunta saa palkkaa, mihin tarkoitukseen voi antaa lahjoituksia, muuten mikaan ei maksa mitaan, eivat edes laakkeet. Kaksi tapaamaamme laakaria olivat aviopari. Yksi vastaanottotyontekija on Ilman paivakotikaverin Ding Dingin aiti ja puhuu englantia, niin etta kun soitin ensimmaisen kerran ja annoin lapsen nimen, kuulin vastaukseksi: Aa, I know Ilma! Muutenkin systeemi tuntuu ihan ihmeelliselta. Organisaatio kiertaa ilmeisesti enemman maaseudulla, ja se on tarkoitettu etupaassa niille, joilla ei ole varaa kiinalaisiin laakareihin. Asiakkaat ovat seka koyhia Kiinan vahemmistoista (?) etta lansimaalaisia, jotka haluavat lansimaalaista hoitoa tai eivat osaa kiinaa.

Kiinalaisia laakareita on varmaan luotettaviakin, mutta he saattavat kaskea tarpeettomiin tutkimuksiin, jopa leikkauksiin, saadakseen enemman rahaa. Taalla on esimerkiksi paljon sokeita poikia, koska laakarit maarasivat tiettyna aikana johonkin vaivaan lapsille jotain ihan turhaa ja liian vahvaa, joka vaikutti silmiin. Sama jalkarampojen nuorten miesten kanssa, en muista, miten se tarkemmin meni. Joka tapauksessa monet kiinalaiset pelkaavat ja valttavat viimeiseen asti laakareita, siina pelossa etta laakari maaraa heidat ylikalliisiin toimenpiteisiin.

Toisaalta taas jos joku on on kylmettanyt ja nuhainen, han ei valttamatta alya pysya kotona lepaamassa, vaan toiset ajavat hanet laakariin, niin kuin Nordican Tinan (kiinalainen), joka sai nelja piikkia tavallista flunssaa vastaan. En tieda taas sita, miten tuollainen flunssakauhu sopii yhteen laakaripelon kanssa.

Mutta ne meidan amerikkalaiset laakarimme ovat pienissa huoneissa eraan kaikensorttisille vammaisille tarkoitetun koulun takapihalla, koyhalla kadulla. Sinne paasee meilta suoraan bussilla nro 62. Pihalta on ovi auki pieneen toimistoon, jossa kirjataan tiedot ja otetaan vastaan lahjoitukset (annoin kummallakin kerralla 100 yuania eli 10 euroa), huone jonka lasikaapit ovat taynna lahjoitettuja laakkeita, kolme pienta toisissaan kiinni olevaa vastaanottohuonetta. Huoneessa oli laakaripritsin paalla amerikkalainen Vartiotorni. Eilen perjantaina menimme sinne vahan ennen viitta, ja siella oli vahan tungosta, ensimmaisen kerran olimme tiistaina, ja silloin ei ollut. Se tuntui ihmeelliselta, kun tiedan, etta monille kiinalaisille laakariinmeno on kauhean kallista. Ehka asikaskuntaa on jotenkin rajoitettu.

Ensimmaisella kerralla saimme pienessa pussissa penisilliinia nimelta Amoksillin tms, sen jalkeen Ilma sai ripulin ja oksensi kahtena yona. Siksi soitin uudestaan ja saimme nyt ison kasan pienia pulloja antibioottia pulverina, ja se pitaa sekoittaa tiettyyn maaraan vetta. Saimme myos jotain nestemaista parasetamolia, kun kysyin, saako taalta semmoista. Apteekista ei ilmeisesti saa, kuten ei ilmeisesti myoskaan maitohappobakteereita, joita laakari ei tuntenut. Syovatkohan niita vain pohjoismaalaiset? Meilla on ollut niita mukana mahan tasapainottamiseen vieraassa ymparistossa, mutta alkavat loppua. Alussa soimme niita pitkaan koko ajan puoli ohjeen annosta, ja myohemmin olen antanut Ilmalle, koska hanella on maha usein vahan kipea. Laakarin mukaan se on tavallista muualta tulleille, han neuvoi syomaan jogurttia joka paiva.

Non-Governmental-Organisations NGO's in Yunnan

Ett till mejl till Sofia

2008-01-12T19:30:00.000-08:00

Ja Kalmar slott skulle vara jatte fint, har satt bilder pa slottet. Det ar dock inte alls sakert an, det beror pa dom i slottet och deras budjet. Det ska vara forst och framst kinesisk konst dar pa sommaren, men Anna tankte att klanningarna skulle passa med.

Vi har varit sjuka, mera Ilma som har nu feber och hade ont i orat en natt sa hon grat jatte mycket. Hon fick penisillin av en amerikansk lakare.

Da jag hade oppnat utstallningen sa var jag valdigt trott, Ilma med, och vi gralade och var pa daligt humor, jag fick diarre och tappade min telefon (Eller nagon stal den. Det ar manga telefoner som blir stulna just innan nyaret). Jag tankte ocksa att vi maste nu snabbt kanske aka nanstans for det blir kinesisk nyar snart och da kan man inte fa biljetter osv. Fick stress. Men da raknade jag mina pengar och blev av med problemet, vi har inte sa mycket pengar att vi skulle kunna resa nanstans. Har borjat med kinesisk maleri och det ar mycket battre, inte nan organisering utan nanting som man ska koncentrera sig i, pa ett avsappnande satt. Ocksa det kostar men den kursen kan man sluta da man inte langre kan betala.

Sa nu gar det ganska lugnt. Vi har annu nastan tva manader kvar, aker hem den 10. mars.

Pa bilderna:
Sofia fran Gotland skriver med Ilma: Ilma, mamma, Sofia, Ilma, mamma, Sofia, Ilma...
Ilma ater jogurt, Sofia tog bilden.
Jag pa tygmarknaden, Sofia hjalpte till att fundera pa inkop.
Ilma sover mammas kjol som sovsack.
Kambodjanen Chath Pier Saths sma malningar fran utstallningen fore vara.
Och Chath till hoger med den andra kambodjanen Sophiap som har sin utstallning nu pa Nordica's galleri, samtidigt med mig.

Kopia av mejlet till Sofia

2008-01-09T08:23:00.000-08:00

Hej Sofia!Trevligt att hora att du har blivit frisk igen. Hoppas att du inte fick en dalig eftersmak av Kina-resan.

Fernissagen var ok, fast Anna pratade for mycket, men da behovde inte jag gora det. Det var roligt att Ilma kom med till scenen dar vi pratade och da jag skulle saga mitt korta sa gick hon bakom gardinen och stack ut sitt huvud mellan gardinerna. Detta horde jag om senare. Men det var inte alls lika mycket folk som pa forra fernissagen. Det berodde pa att universitetet ar stangt inom nyaret, horde jag, det brukar vara sa i januari. Men jag forstod att manga tyckte om utstallningen, aven en enligt Luo Fei riktigt bra diktare som brukar inte tycka om nan utstallning. Han tyckte om att det var handarbete, kinesiska konstnarer lar bestalla ofta handarbetet hos nagon kunnig. Fast det gjorde ocksa jag med jackorna, men det mesta gjorde jag val sjalv.

Och Anna vill ta min utstallning till Kalmar slott, tillsammans med kinesisk konst och AIDS-utstallningen! Och jag far aven betalt nanting, kan hyra eller salja! Det later jatte trevligt.Men om jag nu tanker pa mina kinesiska klader dar sa ar jag inte helt nojd. Det ar ett och annat som jag skulle ha viljat ha lite battre, bade sommerskans och mitt arbete.

Behover inte tacka. Det var trevligt att du var har. Skickar kontonumret senare. Ha det sa bra dar med karener! Har du givit bort tyggavor?
Kaarina

Ao Lan

2008-01-09T07:32:00.000-08:00

Opettelimme tanaan kalligrafian alkeisvetoja ja Lifen antoi minulle tuon nimen, Ao Lan. En ollut tyytyvainen Ka Li Na -mahdollisuuden merkitykseen: kaunis ja pehmea, tyylikas rekka. Niinpa Lifen otti Suomesta, Fen Lanista, loppuosan Lan, joka merkitsee Orkideaa, ja aluksi pani Ormiota muistuttavan Ao, joka merkitsee loputonta universumia salaisuuksineen tai jotain sinne pain. Minusta se kuulosti paremmalta. Sitten han kirjoitti minulle sen kalligrafialla, ja koetin tehda perassa.

Kalligrafiaa opettelemme siksi kun kiinalaisen maalauksen alku on siina. Taalla opiskellaan taidekoulussa muistaakseni ensimmainen vuosi pelkkaa kalligrafiaa.

Lifen osaa hyvin opettaa. Touhu on minusta kylla aika omituista; miksi se on niin ihmeen tarkkaa, milta jokainen veto nayttaa? Pensselinvedon alku piilotetaan, niin etta periaatteessa mennaan ensin pikkuisen matkaa painvastaiseen suuntaan ennen kaantymista varsinaiseen suuntaan, niin ettei pensselin terava karki jata itsensanakoista alkua. Sama vedon lopussa. Ja perusvedot ovat aina samat periaatteessa, vaikka niita varioidaan. Aina samaan suuntaan ja samassa jarjestyksessa ja mita kaikkea ihmetta. Vahemmallakin paasisi, tuntuu. Joka tapauksessa olen nyt tutustumassa vahan siihen, miten ne oikein suhtautuvat maailmaan, kiinalaiset.

Sain toisen idean piirustusnayttelyyn. Kun niita vetoja joutuu niin kauheasti harjoittelemaan, voisi olla hienon nakoinen tapettirulla joka on taynna kiinalaisen pisteen harjoittelua.

Viuhkaideasta ajattelin etta kun en tietenkaan osaa tehda mitaan 'oikein' kiinalaisesti, piirtaisin valmiille paperiviuhkalle jotain ei-kiinalaista, vain kiinalaisella otteella sivellinta pitaen. Tai ehka tayttaisin sen (kiinalaisilla) veden kuvioilla. Claire osti pari ohjekirjasta tanaan, toisessa neuvotaan, miten maalataan orkideoja, toisessa maisemaa. Maisemakirjassa on esimerkkeja eri tyyleista maalata vetta, kivea, kukkia, puita, pilvia yms. Ne ovat kaikki tiettyja tapoja joita sitten kopioidaan. Kaikki kopioidaan. Niin kuin Claire sanoi - han on opiskellut kiinalaista maalausta ennenkin - kiinalainen maalaus on lansimaalaisen vastakohta. Meilla kun yleensa halutaan ilmaista jotain henkilokohtaista, itse luoda. Lifen sanoi, etta monet kiinalaiset taideopiskelijat kopioivat koko opintojensa ajan, ja kopioivat lopputyokseenkin. Nykyaan tosin useampi haluaa tehda myos jotain omaa jo kouluaikana.

Kopio meilista Jaanille

2008-01-08T09:41:00.000-08:00

Nayttelynteon jalkeen olen ollut vahan maassa, vaikkei se heti tullut.Tunnen itseni hyljatyksi ja yksinaiseksi. Sita enemman, etta olimme Tian Yaon aidin illallisella tanaan, muiden, seurallisten, kanssa. JA siita holimatta, etta Anna, Nordican perustaja ja jonkinlaisen verkoston kansainvalinen koordinaattori, halusi vieda nayttelyni Ruotsiin.- ! Sehan on oikeastaan tosi hauskaa!

Aloin kiinalaisen maalauksen peruskurssin, jonka oikeastaan itse jarjestin, Etan avulla. Se maksaa ja sitoo, mutta on osallistuttava Huudon piirustusnayttelyyn Lahdessa, ja silla on kiire. Ajattelin saada siita uudesta tekniikasta jotain raikasta mielenkiintoa piirtamiseen. Ja sitapaitsi olisi eksoottista ja hauskaa lahettaa nayttelyyn jotain'kiinalaista', kuten maalattu viuhka.

Samalla mietin, mihin olisi taalla matkustettava. Katselin Nordican kirjahyllysta lehtia ja kirjoja, ja minua kiinnostaisi menna Tiibetiin ja ostaa semmoinen hieno iso ja tosi pitkahihainen lampaankarvasisaturkki, siis jossa karva on sisaanpain. Harmi etta isa osti minulle sen yhden turkin jo, olisi mieluummin ostanut kameran, niin kuin pojalle. Tai jotain muuta, josta on hyotya tyossa, ei ulkonaossa. Tietysti tykkaan lampimista vaatteista ja siita ettei ole kylma, mutta nyt tuntuisi jarkevammalta ostaa semmoinen tiibetilainen turkki, jos ei itsella jo olisi yhta. Joka tapauksessa niissa kuvissa on heilla tosi kauniita vaatteita, ja ilmaston karuus ja hengitysvaikeudet kylla pelottavat, mutta kaunista siella varmasti on.

Toinen mita ajattelin on Peking. Ei minua oikeastaan sinne niin ole huvittanut menna, vaikka kaikki Suomessa tietysti kysyvat, kavinko Pekingissa. Mutta taalla ei oikeastaan ole mitaan nykytaidetta, ja siella ja Shanghaissa on. Pekingissa on lisaksi vanhoja temppeleita. Ja molemmissa paljon takalaisia laajemmat kangasmarkkinat.

Ja se kolmas oli esim. Kambodza, josta meilla on taalla viela pari paivaa ateljeenaapurini. Mutta han on kiinnostunut lahinna Tian Yaosta, nuoresta iloisesta naisesta, joka tyoskentelee Nordicassa. Ja painvastoin. Se on monta kertaa saanut mieleni mustaksi, seka siksi ettei yhtakkia kukaan enaa olekaan ihastunut minuun, ja koska heidan flirttailunsa saa minut tuntemaan itseni viela yksinaisemmaksi. Eika Tian Yaokaan ole enaa kiinnostunut minusta, niin kuin alussa naytti, etta voisimme seurustella enemmankin. Han jopa unohtelee minulle antamiaan lupauksia. Ja itse asiassa jollain elaimellisinhimillisella tasolla pidan siita kambodzalaismiehesta miehena, han on asunut Amerikassa ja tuntuu siis jotensakin eurooppalaiselta, ja hanella on matala aani. Tosin han on aika sarkastisen vitsikas.

Sitten on Dali ja Lijiang jotensakin lahella (lahempaan 3-4 tuntia), molemmat turistipaikkoja, jotkut silti kehuvat. Pelkaan oikeastaan matkustaa, se on ihan eri asia kuin liikkua koko ajan taalla oman kodin ja Nordican valia seka kayda valilla kaupungilla. Tiedan jo paikat missa on hyva syoda ja kayda vessassa jne. Ei minun mandariiniopiskelustani ole mitaan tullut, osaan sanoa 'ei vakevaa' ja'hei hei' ja 'hei' ja laskea yhdesta kymmeneen, senkin aantamisen kannalta epavarmasti. Jos menee vieraisiin paikkoihin on kysyttava ja otettava selvaa aina asioista. Samalla, matkustaminen maksaa, ja haluaisin kayttaa rahat johonkin hyvin valittuun.

Toisaalta ei niin kauheasti huvita matkustaa minnekaan. Voisi vahan levata. Sitten vain tulee surku myohemmin, etta olin siella enka mitaan katsonut ymparilleni. Ties voinko enaa tulla tanne kun se maksaa niin paljon. Ja jos mielii matkustaa taalla on se tehtava ihan kohta, muuten ehtii tulla kiinalaisten vyory kun ne matkustavat kaikki yhta aikaa kotiseudulleen uudeksivuodekseen. Silloin on kuulemma junassa vaikea paasta vessaan koska siellakin nukkuu joku, koska paikkoja ei yksinkertaisesti ole. Ja jos Ilma lahtee junassa kauemmas, en voi hanta menna hakemaan, koska silloin on paikkamme mennytta. No tuo kuulostaa kamalalta.

Bussilla ei muiden lansimaalaisten ohjeen mukaan kannata ollenkaan matkustaa, siina voi saada surmansa. Kuskit ajavat kuin hullut, ties ovatko paissaankin.

Kopio meilista Annikalle

2008-01-07T07:12:00.000-08:00

Me olemme ihan vasahtaneita molemmat nayttelynripustuksen jalkeen. Sain paivakodista Jenniferin moniksi illoiksi tanne kotiin Ilman kanssa olemaan, niin etta voin tyoskennella kahdeksaan, ja kyllahan Ilmakin siita vasyi, vaikka se ihan hyvin menikin. Aion jatkaa Jenniferin kanssa, vaikka nyt vahemman. Aloitimme kiinalaisen maalauksen pienen kurssin Lifenin kanssa, jarjestin nelja-viisi muutakin sinne ja huomenna menemme yhdessa tarvikekauppaan. Tanaan Lifen vain puhui eri tavoista maalata ja naytti kuvia. Ajattelin etta olisi hienoa jos osaisi maalata jonkun hienon viuhkan! Olen nimittain osallistumassa piirustusnayttelyyn joka alkaa jo maaliskuun alussa, siksi minulla on oikeastaan kiire nyt taman kurssin kanssa, enka tieda, tuleeko mistaan matkasta mihinkaan taaskaan mitaan. Sita paitsi en ole vielakaan keksinyt, mihin pitaisi matkustaa, muuta kuin etta voisi paasta ulos kaupungista. Enka sita paitsi ole jaksanut tutkia ja miettia rahatilannettani, onko meilla varaa johonkin matkaan.

Saimme britti Clairen tanne joksikin aikaa, nyt Ilma opettelee englantia. Clairella on jetlag ja meilla muilla nayttelyvasymys, siis nukumme paljon.

Kaarina

PS Oletko kayttanyt silkkista paksua aamutakkiasi? Ostin yhden violetin sellaisen kuvallisen palan, siina on vahan vikoja, mutta siita tulisi oikeastaan kokonainen iltapuku! Joko laahuksella tai hihoilla, kunhan keksisi millainen. Ja missa sita voisi kayttaa. En muuten ollut ihan tyytyvainen ompelijan tekemiin nayttelyjakkuihin, ne ovat liian kiinalaiset. Olisin halunnut vahan pidempaa ja sita paitsi mukavampaa paalla.

Nayttely / My exhibition

2008-01-04T06:56:00.000-08:00

Tomorrow there will be the opening of my exhibition at Nordica's gallery, as well as Sopheap Pich' exhibition:
http://www.tcgnordica.com/archives/302
My dress for the opening is not at all ready of course, and have no nice shoes.
And I have to give a small speach.

Jouluaatto

2007-12-29T08:42:00.000-08:00

Ruotsalainen joulupoyta

ja sitten me kaikki sita ihanan kotoista ruokaa syomassa: lihapullia, nakkeja, perunamuusia, leipaa margariinin ja juuston kera (nam!), salaattia, kinkkuviipaleita, kerrassaan mukavaa. Murukahvin kanssa mm. mikrossa paistamiani joulutorttuja! Myohemmin viela joulupuuroa, ja ruotsalainen piirretty filmi, joka Ruotsissa tulee joka joulu telkkarista.Mutta siihen valiin mahtui kaskevan savyista harrastelua, joka minua suututti. Ruotsalaisten kurssilaisten vetajaseta luuli etta olemme hanen oppi- eli ojennustunnillaan. Mutta oli myos nuorten riehumista vilkkuvan muovikuusen ymparilla ja mukavaa jutustelua seka ylakerran norjalainen joulupukki lahjoja jakamassa. Niin ja eraan samana paivana kihlautuneen nuorenparin onnittelua.

Ilma aidin tyohuoneella heraamassa paivaunilta.

Kiinalainen leivonnainen.

Joulustressia Kiinassa, onko sita?

2007-12-23T01:25:00.000-08:00

Eihan taalla joulua kovinkaan ole, muuten kuin muovijoulukuusia kauppojen ovilla. Mutta kylla stressin voi saada, jos aikoo viettaa jouluaaton ruotsalaisten kanssa. Minun piti vieda jotain suomalaista, ja olen kayttanyt taman paivan luumujen jms. kivettomiksi putsaamiseen! Jos olisin tiennyt, etta se on semmoinen vaiva, olisin heti miettinyt vain jotain valmiina ostettavaa, niin kuin vain jotain kiinalaista. Ilma piirsi jo poytaan, mattoon ja seinaan, kun olisi halunnut menna ulos. Ja paivaunista tuli pelkkaa pelleilya.

Onneksi on sentaan Pink Floydin lehmalevy. Pink Floyd tuntuu tekevan mista tahansa paivasta sunnuntain, miksei sitten yhdesta kamalimmasta sunnuntaista.

Luulen, etta yksi jos toinenkin ruotsalainen nakee tanaan kurjaa vaivaa saadakseen valmistettua jotain ruotsalaista jouluruokaa. Ei ole uuneja, ei voita, ei kermaa, ei paistovuokia, ei leivinpaperia, ei sauvasekoitinta, ei ole kotona paljon muutakaan, niin kuin jauhoja tai muuta mika omassa kodissa olisi olemassa. Ja mita kaupassa on, se on epaselvaa myos siksi, etta pakettien sisaltoa voi suurimmaksi osaksi arvailla kuvien perusteella, seka ulkonaon, jos itse aine on nakyvissa.

Jouluruoan lisaksi jokaisen on tuotava yksi joululahja, jotka sitten jaetaan uudestaan leikin kera. Minun siis on keksittava kaksi lahjaa, minulta ja Ilmalta. Ja hameenkin jouduin ompelemaan, kun ei ollut kuin yksi ohut risa kesamekko mukana Australiaa varten. Hameesta viela vuori puuttuu, kun on putsattava niita hedelmia ja keitettava marmeladia.

Valilla kevennan mieltani tahan. Kuitenkin toivon kaikille hyvaa joulua! Erru kopioi minulle taman hyvan ohjeen jostain:

Jos alkaa ahrista, ota vinkist vaari:Ripottel kardemummaa uunipellil ja lait pelli vartiks uunii 75 astesse.Ja sit viäl! Kastel vanha villasukka Toluhu ja heit sukka soffa al.Istu ja nauti elämäst ilma joulustressii : Talo tuaksu tuarelt pullalt ja juur siivotult.

Liu Lifen ja Yu Lan

2007-12-21T09:49:00.000-08:00

Tassa on Liu Lifenin toita. Lintuja hanella on paljon, tallaisia kurkia.

Tassa Liu Lifen tekee itseaan kasittelevista lehtijutuista arkistoa. Han hakee opettajan kokopaivavirkaa Yunnanin Taideyliopistosta, jossa han nyt on tuntiopettajana. Han on tyoskennellyt Nordicassa, muttei haluaisi enaa olla siella, ja tarvitsee muuta tyota. Tayspaivapalkkainen opettaja taalla tarkoittaa sita, etta antaa opetusta aamupaivisin, ja siita eteenpain paiva on vapaa. Palkka vain juoksee. Se on minusta nerokasta taideyliopistossa, siten opettajan on helppo jatkaa oman taiteen tekoa. Yunnanin taideyliopistossa on kaikki, kuvataide, musiikki, teatteri. Yhteisilla luennoilla opiskelijat sekoittuvat ja tutustuvat toisiinsa. Tama Lifenin ateljee on samassa talossa kuin minun ateljeeni.

Lifen tekee myos tallaisia kynttila- ym lamppuja. Han tekee myos mm. perinteisia kiinalaisia kenkia, suunnittelee vaatteita ja jarjestaa luovan tyon markkinoita ym.

Tallaisen kukkivan ihanan puun huomasin tanaan Nordican lahella. Lifenin mukaan sellaisia on paljon Malmossa Etela-Ruotsissa. Ne ovat alkaneet juuri kukkia taalla, nyt taalla alkaa olla kevat! Puun nimi on kiinaksi Yu Lan, muulla kielella en tieda.

Tajusin juuri, etta taalla on melkein aina juuri lempisaani: ilma on viilea mutta aurinko lammittaa. Taalla se lammittaa kylla ihan erilailla kuin Suomen syksyssa, polttavammin. Auringossa on kuuma ja esim. ruokalan varjossa on kylma. Pidan kuitenkin aina villavaatteita, vaikka valilla tuleekin hiki. Tana vuonna tosin on kuulemma paljon lampimampi kuin viime vuonna tahan aikaan, kun ihmisia jaatyi kuoliaaksi.

Kuravehkeet raahasimme kylla turhaan mukaan.

Svensk angel, lokala konstnarer

2007-12-21T07:21:00.000-08:00

En mycket praktisk angel som kom hit och ordnar ett och annat sa fort som mojligt for hon har inte sa lang tid pa sig. Hon heter Anna Mellergard och hon har grundat Nordica. Hon fixar ljus till min atelje, hon andrade belysningen vid entreen pa sjalva Nordica. Hon har bott har och hon fixar saker sjalv eller ber sina barn gora det, for hon vet att det annars kanske inte sker nanting. Hennes barn heter Rebecka och Josef! Ja hon fixade ju oss till de lokala konstnarernas ateljeer ocksa har om dan.

Bilder fran ateljeerna:

Den har typen tog oss emot. Det fanns nagra ateljeer pa en bilfabriks omrade. Fabriken funtionerar fortfarande, men den hade nagra rum over. Till hoger pa bilden fanns det folk som malade bussdelar. De har konstnarerna ar ganska framgangsrika och har ofta bil for att aka hit till utkanten av staden. De har nat galleri kanske i Shanghai som saljer deras verk. Kinesisk konst ar sa populart i vastra varlden nufortiden att det finns en del formogna konstnarer i Kina.
Den lokala Keith Harring.

Den lokala Francis Bacon.

Den lokala Giacometti.

En som malar sina fingeravtryck i olika stallen.

Och den har malar manniskor av glas.

Den har var den forsta som flyttade till fabriksomradet ett ar sedan. Hans malning bakom gillade Anna som tyckte den foljer det traditionella kinesiska landskapsmaleriet som da bara var med ink och olika graa nyanser.

Kolla hans atelje

och dess viloplats med farpalsar!

Hans penselhallare. Jag tror hans far malade ocksa, han hade aldre malningar pa vaggen.

Hade vi ocksa sadana utsikter fran ateljefonstret i Helsingfors.

De har gillade jag. De var gjorda av honom som motte oss och som syns till vanster pa spegelbilden.

Om olika bilmarken.

Man i Kina

2007-12-19T04:37:00.000-08:00

Vi borjade kinesisk dans idag pa Nordica, dvs jag, for att Ilmas aldre kompis fran dagis Esther ville ocksa delta och da ville hennes storebror ocksa. Kinesisk dans var bra och lite svart och da blev det sa att Ilma och Esther och storebrorn vad bakom oss och gjorde sina egna saker som blev vilda och egentligen tog plats fran oss, sa de storde. De tva ar barn till sjafen pa Nordica och deras far driver Nordicas restaurang sa de hanger ofta dar och gor ungefar vad de vill. Sa kommer fadern (efter att danslararen bad honom ta barnen bort) och ropar pa Esthers namn, alltid Esthers, och forsoker dra dom ut darifran. Storebrorn hade redan slatt pa trummor bakom oss vilket inte just passade till dansen.

Jag har sadan kansla att det hande nat annat liknande idag ocksa, just med pojkar. Jag far san kansla har att pojkar kanske gor vad de vill och ingen sager at dem. Ja, da vi vantade pa bussen pa busshallplatsen da var det en pojke som irriterade med en kapp en liten hund som var fastbunden. Det var manga vuxna som tittade pa och jag visste inte vems pojke han var om ingens. Det var inte trevligt for hunden, som forsokte bita kappen och forsokte sen ignorera pojken men det passade inte, pojken ville fortsatta. Jag undrade om kineserna kanske har en sadan hallning till djuren och vem ar jag att forbjuda dem det. Jag har satt lite liknande forut, att barnen ar inte sa vanliga mot hundar, och vuxna sager inget.

Men efter det har sa kom vi trotta hem och det skulle vara ganska passlig tid for Ilma att ta det lugnt och forbereda sig till sangen. Vattentantens man motte oss i trappan och ville ta Ilma i famnen sasom de bada brukar gora, Ilma gick med pa det sasom hon brukar gora, hon trivs med dem, sa jag lat honom ta henne med sig. Och efter ett tag gick jag tillbaka ner for att hamta Ilma - vanligen tittar de pa TV i det anda rummet som de har, med dorren alltid oppen da de ar hemma. Men nu var de inte hemma fast det var ljust inne. De hade gatt nanstans med Ilma. Jag gick ut till de stallen dit han brukar bara henne har nara pa gatan, vilket jag inte har tyckt om tidigare haller, men hittade dom inte. Fragade manniskor pa garden och nan hade satt dom ga ut fran portet. Jag blev jatte ledsen, det kandes igen att han far ta henne, ar det for att han ar en man, eller for att kineserna gor sa och han kanske sa till mig vart de ska fast han vet att jag inte forstar mera an fyra ord kinesiska. Ja, jag kanner mig ignorerad. Jag avskyr pojkar. Ofta tycker jag nog om man men inte med dessa villkor.

Brollopstag

2007-12-18T09:21:00.000-08:00

Har ar den storre dagisen som ar nara Ilmas dagis.

Har ar Diana i sin butik dar hon saljer damklader och smycken och muggar med bilder pa och mjukisar och nagra andra saker. Diana ar min spraklig partner, det ar mening att hon far praktisera sin engelska samtidigt som hon lar mig kinesiska. Vi laser en kinesisk barnbok och hon forsoker fa mig uttala det ratt, plus berattar vad meningarna betyder.

Och har ar ett brollopstag. Da vi ar i Dianas butik pa sondagarna sa kommer det ofta ett sadant tag forbi, for det finns ett hotell i narheten som organiserar brollop. Den som rider hasten ar mannen som giftar sig, och i 'ladan' bars bruden.

Kaksi kuukautta taalla

2007-12-18T07:17:00.000-08:00

Tanaan olemme olleet kaksi kuukautta taalla. Farfarilta ja farmorilta tuli paketti jossa oli tonttuja! Kelasta tuli aiemman paatoksen peruutus: minulle ei voikaan maksaa asumistukea silta ajalta, kun olemme taalla, ja jo maksetut peritaan takaisin.

Ja tanaan paasin vihdoin ensimmaiselle vierailulle paikallisten taiteilijoiden ateljeihin, isomman porukan kanssa. Se johtui ilmeisesti siita, etta Nordican (se organisaatio jonka vieraana taalla olen) perustaja Anna Mellergard tuli Ruotsista kaymaan, ja ihmettelee, miten residenssitaiteilijaparat on jatetty kokottamaan omiin ateljeihinsa. Luvassa on toivottavasti muutakin parannusta. Totta puhuen taalla taytyy itse kysya ja pyytaa ja uudestaan pyytaa jos haluaa jotain. Olisin minakin ollut kiinnostunut niista vahemmistokylista, mutta mutta... Eta on kiireinen ja kiinalaiset tuppaavat unohtamaan. Kadotan aika nopeasti innon kysya mitaan jos tuntuu ettei ketaan kiinnosta. Sita paitsi nyt pitaisi vain tehda nayttelya eika matkustella.

Etan perhe alkoi kuitenkin jarjestaa matkaa Vietnamin lahelle, missa on niita tyypillisia kiinalaisia pengerrettyja riisipeltoja. On se varmaan kaunista ja taytyyhan meidan lahtea jos joku kerran jarjestaa, mutta oikeastaan olisin kiinnostunut painvastaisesta suunnasta, luoteesta. Sekin matka on juuri ennen nayttelya, koska Etan tytar on juuri silloin taalla kaymassa.

Ilma tuli tanaan ilman minua kotiin, Jenniferin kanssa joka tyoskentelee paivakodissa (hanella on oikeakin nimi mutten muista). Han oli Ilman kanssa kolme tuntia ennen kuin mina tulin kotiin. Maksan kuusi ruotsin kruunua tunnissa, etta osaisitte arvioida, siis kuusi yuania. Yksi syista, miksi tulin juuri Kiinaan - paivakoti maksaa kuussa 350 yuania eli ruotsin kruunua. Eta ehdotti tata jarjestelya, jotta saisin nayttelyn tehtya ja paasisimme kenties viela tuolle kolmen paivan matkallekin. Ajattelin, etta Ilma ehka kestaisi kolme tallaista paivaa viikossa, nyt ennen nayttelya.

Jouluruokaa, ripulia ja kiinalaista tanssia?

2007-12-14T07:42:00.000-08:00

Olimme Nordicalla syomassa ruotsalaista jouluruokaa: lihapullia, perunapaistosta, ja sekalaisia kasviksia, kinkkua, porkkanakeittoa, piparkakkuja, brownies mansikan kera. Ihan hyvaa muttei se tietenkaan sama ole kuin oma. Sen jalkeen oli Lucia-konsertti kulkueineen. Hienoa.

Ilma on suunnilleen parantunut ripulista, joka hanella oli monta paivaa. Stressaannuin siita, kun en pystynyt tyoskentelemaan, ja nayttely on ihan pian. Loysin asunnosta ruotsalaisen vihkosen terveysohjeita matkustaville, mukana minulla oli suomalainen Lapsi sairastaa, jossa ei ollut mitaan matkasairauksista. Ja netista koetin etsia tietoa, mita pitaisi tehda. Onneksi on netti ja kone taalla asunnossa! Etalta myos kysyin neuvoa ja paivakodista. Koetin vain antaa nestetta, vaikkei Ilma siita useimmiten kovinkaan perusta. Ruotsalaisten ohjeen mukaan tein suola-sokeri-vesiliuosta, johon lisasin mauksi mehua, muuten Ilma ei olisi juonut sita. Ja sita olisi pitanyt juoda yli litra paivassa. Muuten ohjeet erosivat toisistaan. Ruotsalaisten mukaan ensimmainen vuorokausi olisi kai annettava pelkkaa nestetta, suomalaisten mukaan annetaan ruokaa jos vain lapsi haluaa, ja amerikkalaisten mukaan ei pitaisi pitaa pelkalla nesteella koska se heikentaa. No niin, selvisimme siita kuitenkin, vaikka hitaasti se masu palautuu entiselleen, nyt on viikko mennyt ja syonnin jalkeen on usein masu vahan kipea.

Ihmeen vahan olemme olleet kipeina. Olemme kylla syoneet tahan asti puoli purkkiohjeen annosta maitohappobakteereita, vaikka ei sita ehka olisi tarvinnut. Minulla ei ole ollut melkein mitaan, paitsi kurkun kanssa alussa ongelmia ja allergian. Joskus ohimennen maha loysempi kuin tavallisesti. Ja Ilmalla on kylla ollut yskaa ja nuhaa. Mutta ensimmaisen vatsataudin Ilma sai vasta pari viikkoa sitten, vaikka olemme olleet Kiinassa kohta kaksi kuukautta. Oksensi aamupuolen pari kertaa, illalla oli ihan terve. Ja nyt sitten oksensi ensin ja sitten tuli keltaista vesikakkaa muutaman paivan, aluksi sellaisina rynnakkoina etta tuli vahan aina housuun. Ei kuumetta eika mitaan kovin pelottavaa.

Niin ja sellaisen BRAT-ohjeen sain etta banaania, riisia, omenamuussia (apple) ja paahtoleipaa (toast), mielellaan tassa jarjestyksessa. No Ilma ei valitettavasti syo banaania eika meilla ollut kaasua niin etta han sai vahan riisia ravintolassa ja vahan omenamossoa, jota kypsensin mikrossa. Ja paahtamatonta paahtoleipaa.

Kamalia vatsatauteja pelkasin kovasti, kun tulimme tanne. Aluksi olin vahan hysteerinen siita, ettei vain saa ottaa poydalle pudonneita ruokia suuhun, ja ettei Ilma saisi koskea mihinkaan jos ollaan syomassa tai menossa syomaan. Tai mieluummin ei koskisi mihinkaan, kun taalla on niin likaista. Kadet putsasimme kosteuspyyhkeella. Eri ihmisilla menee tanne tullessa eri tavoin. Nain meilla. Toivottavasti ei tule niita kauheita mahatauteja myohemminkaan.

Jouluaaton aiomme viettaa ruotsalaisten nuorten kotona, sinne kokoontuu paljon ruotsalaisia ym. Siella on valmiina kuulemma pieni muovijoulukuusi, ja jouluruokaa saavat ihmiset tuoda nyyttikestiperiaatteella. Minulta tilattiin jotain suomalaista. Se on siina mielessa hankalaa, etta meilla ei ole uunia. Malin ehdotti joulutorttuja, joita han oli syonyt. Jos loytaisi valmista voitaikinaa, voisikohan niita paistaa mikroaaltouunissa? Tai sitten ajattelin porkkanalaatikkoa, jos sita voisi tehda mikrossa. Taalla ei ihmisilla ole kotona uuneja. Ruoat paistetaan isolla liekilla. Meillakin on kaasuhella, mutta se on hieno, sellainen joka syttyy kun kaantaa nupista, ja sen saa ihan pienellekin. Tosin kirottu Tina ei ollut maksanut kaasulaskuamme, ja juuri kun Ilma oli kipea, meilta puuttui samaan aikaan kaasu viikon verran.

Porkkanalaatikkoon varmaan tarvitaan kermaa, sita on hankala saada taalta. Voita ei myoskaan ole. Onneksi sentaan rasvaista, hyvaa maitoa. Niin etta jos jollakulla on idea siita mita jouluruokaa voisin tehda mikrolla niin antaa tulla, tahan voi kirjoittaa kommenttia. Tosin on sellainenkin versio etta erailla ruotsalaisilla opiskelijoilla on kotona uuni, etta voisin menna sinne paistamaan, jos teen kotona valmiiksi. Kaikki ruotsalaiset opiskelijat muuten ilahtuvat kuullessaan, etta tulemme Ilman kanssa heille viettamaan joulua. Varmaan jonkun lapsen mukanaolo korvaa vahan sita ettei olla kotona. Niin, ne samat jotka kasitan lahetystyon opiskelijoiksi, he ovat oikein mukavia.

Eraan punatukkaisen kanssa sovin juuri, etta tulemme Ilman kanssa tanssitunnille. Katselimme yhtena iltana, kun han veti kiinalaistytoille breakdancea, ja mielemme teki mukaan. Han sanoi, etta periaatteessa joku kiinalainen pitaa myos kiinalaisen tanssin tunteja, lapsille, mutta se on kovin epasuosittu. Vain vanhat tadit ovat kiinnostuneita kiinalaisesta tanssista. Olin ihmetellyt, miksei voisi olla kiinalaisen tanssin opetusta, tamahan on ainutlaatuinen tilaisuus, kun olemme taalla kaikki niin vahan aikaa, ne opiskelijat lukuvuoden verran, voluntaarit ja mina vahemman. Nain vahan kiinalaista tanssia Nordicalla, ja se naytti toimivan ihan eri pohjalta kuin lansimaiset. Muistaakseni vahan sellainen siro kasienvaantelytyyli kuin Intiassa tai Balilla, nain kokemattomin silmin katsottuna. Ainakin se mita nain oli hienon nakoista.

Eras kavelyretki

2007-12-12T09:25:00.000-08:00

Onhan tassakin puisto, hienosti joen varressa. Se on kapea kaistale joen ja autotien valissa, ja se on paikoitellen hyvinkin suosittu. Ihmisia on siella muunmuassa pelaamassa jotain lautapelia, varmaan mahjongia, silla se on taalla tosi yleinen, myymassa jotain pienta kuten pohjallisia tai DVD:ita tai vanhoja tyokaluja, lukemassa, ja enimmakseen seurustelemassa. Sillan kohdalla oli lapsiperheita, jotka pyydystelivat purkkeihin pikku kalanpoikasia.

Takaisin tulimme joen toista puolta, kuhmuista katua.

Toinen hioo, toinen panee sampoota.

Ja viereisessa firmassa nukutaan. Taalla yleensakin nakee ihmisia nukkumassa siella sun taalla, paa myyntipoydalla tms. Ihmettelin ensin, mita he yolla tekevat. Mutta

monet pikkuyrittajathan pitavat liikkeitaan iltamyohaiseen, ja varsinkin jos he nukkuvatkin siella, herattaa melu varmasti aikaisin. Tai kysynta.

Tallaisia miesrykelmia naen usein.

Lahempaa katsottuna se nayttaa talta.

Makeita

2007-12-12T07:12:00.000-08:00

Kiinalainen kakku, nimittain Agnetan syntymapaivakakku. En syonyt tata, mutta sain samantyyppista paivakodissa, kun Harmonylla oli 7-vuotissyntymapaivat. Se oli myos hanen viimeinen paivansa paivakodissa, mika oli harmi, koska tuo yhdysvaltalainen tytto otti Ilman vahan kuin suojiinsa ja lohdutti hanta, antoi hanelle aarteita ja piirsi hanen kasiinsa. Kaikki muut paivakodissa ovat kasittaakseni kiinalaisia. Luulin tuohon paivaan asti Harmonya Hamniksi, mutta niin, se olikin Harmony, kun nain sen kirjoitettuna. Han puhui aika hyvaa kiinaa, samoin kun hanen vanhempansa, jotka ovat tulleet tanne kai kielta opiskelemaan, vain muutama kuukausi sitten. Isa oli opiskellut sita jo kotona mm. Maon punaisesta kirjasta. Hmm. Ja ennen muuttoaan heilla oli ollut kiinalainen kotiapulainen, joka oli opettanut Hamnille vahan kiinaa jo siella. Aiti oli ulkonaoltaan kiinalaisen nakoinen, mutta oli ehka menettanyt koko kielen Yhdysvalloissa. Ehka he tulivat tanne naisen juuria etsimaan. Tai mahdollista sekin, etta hekin ovat salaa lahetystyota tekemassa. Ilma muuten luuli koko ajan Harmonya Hannaksi. Hanella kun on Lauttasaaren paivakodissakin Iso-Hanna ja Pikku-Hanna, ja Hanna tuntui varmaan siksi tutulta.

Niin se kakku, se ei ollut kylla maultaan mistaan kotoisin. Ulkonaoltaan niita on tosi hienoja taalla. Ehka ne on kopioitu lannesta kuvien perusteella, ja makuosa on ollut liian vieras tai tuntematon. Tai mista mina teidan, ehka esimerkiksi USA:ssa on sen makuisia kakkuja. Siina oli paljon valkoista kermavaahtoa ja viela jotain vaaleanpunaista, myos ihan hottoa. Hottoa suuhun, oli se makeaakin, mutta ei siina paljon muuta sitten ollutkaan. Ilma soi sita vain ihan vahan, mutta monet kiinalaislapset kylla soivat enemman.

Taalla on omia makeita juttuja, jotka eivat kaikki ole yhtaan niin makeita, jotkut ovat outoja, melkein epamiellyttavia. Tykkaan esimerkiksi vihreista marsipaanin nakoisista pienista kelmuun kaarityista levykakkusista, joiden valissa on jotain vaaleaa pahkinaista, Malinin sanoin kuin Snickersia ilman suklaata. Ne ovat aika makeita. Ja pienista pullista joiden sisalla on ruskeaa tahnaa, ei hirvean makeaa, tehty joistain pavuista.

2007-12-05T10:07:00.000-08:00

Kiinalainen ruuhka

Jouduin kangasmarkkina-alueella ruuhkaan. Se koostui melkein pelkastaan ihmisista, tosin mukana oli myos yksi auto (joka ehka aiheutti lopullisen ahtauden) ja pari pyoraa. Kukaan ei voinut liikkua mihinkaan pain. En pystynyt ottamaan siita kuvaa, koska pitelin ostamaani isoa nyyttia paani paalla. Vahitellen, vahitellen, joku paasi vahan jostain kaukaa liikahtamaan, joku hanen takanaan paasi myos liikahtamaan, jne. Se nauratti minua kylla sisimmassani, koska se kuvitti niin hassusti kasitystani Kiinan vaenpaljoudesta. Vaikka olinkin ihan hataantynyt, koska tiesin Ilman olevan jo huolissaan, miksen tule hakemaan hanta paivakodista.

Uimapuku

Tian Yao kay uimahallissa uimassa, ja ehdotin etta mennaan yhdessa. Sanoin etta minulla on bikinit mukana. Han sanoi: Ohhoh, no ehka se onnistuu. Jos pysyttelet enimmakseen veden alla. Tai sitten ihmiset kauheasti tuijottavat, jos kestat sen. Ajattelin, etta kylla ne muutenkin tuijottavat. Myohemmin ostin kuitenkin markkina-alueelta uimapuvun kokeilematta sita, koska siihen ei ollut mahdollisuutta, ja koska se ei maksanut niin kovin paljoa. Taalla myydaan kylla kaksiosaisiakin, mutta niissa on alaosa enemman hameennakoinen, peittava, ja ylaosa on kuin toppi. No, valitsin valitettavasti yksiosaisen, vaikka pelkasinkin sen olevan liian pieni. Venyttelin sita edessani niin etta se naytti suunnilleen ylettyvan, ja myyja sanoi taman M-koon olevan minulle sopivan. Kotona koetin paalle, ja se pingottuu selasta suoraksi koska on tietysti liian lyhyt. Kylla se jotenkin mahtuu mutta ei kylla niin kuin pitaisi. Huomasin etta se onkin kokoa XL. Tajusin silloin vasta, etta kaksiosainen hamelaitehan ei olisi voinut olla liian lyhyt.

Annika ja Agneta kavivat lomailemassa Hainanin saarella, jota kutsutaan Kiinan Havaijiksi. He kertoivat kiinalaisten rantaelamasta. Bikineita ei ollut kellaan kiinalaisella. Pariskunnat kavelivat rannalla kasi kadessa matchaavissa havaiji-paita-sortsi-pukeissa, molemmilla saman variset. Aikuiset istuivat hiekalla ja tekivat keskittyneina hiekkalinnoja. En tieda, kavivatko uimassa myos. Suuri osa Annikan ja Agnetan hotellin vieraista oli venalaisia, jotka taas menivat rannalle tietysti taydessa meikissa ja pyntattyina. Annika naytti huvittavia havaijipaitakuvia rannalta.

Tuuletus

Kiinalaiset pitavat aina ikkunoita auki. Henrik kylla sanoi siita mutten tajunnut silloin mita se tarkoittaa. Kauppojen etuseinathan ovat auki kadulle. Mutta myos busseissa on yleensa monta ikkunaa auki, niin etta jos on laittanut sopivasti vaatteita ulkona liikkumiseen, niin bussissa tulee kylma. Matkustajat myos avaavat ikkunoita kohdaltaan, jotta saisivat viimaa paalleen. Raittiiksi sita ilmaa kylla ei voi kutsua, sisaan tulee pikemmin pakokaasua. Jos alakerran vesitadilla ollaan kotona, on myos ovi auki, se ovi joka menee heidan ainoaan huoneeseensa.

Paivakodissakin ikkuna on usein auki, ja 'tadit' ihmettelevat minua kun tulen niin vahissa vaatteissa. Tadit ovat muuten minua nuorempia paitsi johtaja. Todella, minullakin tulisi siella kylma jos olisin heidan kanssaan siella sisalla. Ulkona on lampimampi, koska usein aurinko paistaa, ja koska siella usein ollaan liikkeessa. Mutta takalaisesta paivakodista ollaan vahan ulkona, luulisin etta tunti-puolitoista paivassa. Se harmittaa minua. Jos tatien mielesta on kylma, kuten silloin kun oli varmaan +10, ei menna ulos ollenkaan.

Kiinalaisilla on siis paljon vaatteita paalla, ja ulko- ja sisatiloilla ei ole niin paljon eroa kuin taalla. Mitenkohan on pohjoisempana Kiinassa? Mahtaa siella olla kylma nyt, jos heillakin on ovet ja ikkunat auki. Tama paikka taalla on tosi lempea ilmastoltaan. Kunmingia sanotaan ikuisen kevaan kaupungiksi. Kun on aurinkoinen saa, mita on usein, on nytkin joulukuussa vajaa kaksikymmenta astetta paivalla auringossa. Kesalla taas ei tule kovin kuuma, koska ollaan vuoristossa. Jonathan, britti joka asui taalla kolme vuotta, sanoi, etta se mika taalla on eniten muuttunut on saa. Heidan muuttaessaan tanne nelja vuotta sitten oli melkein aina sininen taivas. Nyt on ollut valilla ihan pilvista ja viileaa. Kuulemma pelkastaan Kunmingin kaupungissa rekisteroidaan tuhat uutta autoa viikossa.

Tapasin Nordican joulumarkkinoilla suomalaisen naisen, joka oli asunut pitkaan Kiinassa. Han oli perheineen muuttanut Kunmingiin juuri paremman hengitysilman vuoksi. Alussa kun mina tulin tanne, pidin ikuisen kevaan juttua tosi ihmeellisena propagandana, kun minusta taalla oli kevaasta poly, ja muilta osin harmaata ja koleaa. Tuo mm. Shanghaissa asunut suomalainen vakuutti, etta taalla on todella hyva ilma verrattuna moniin muihin suurempiin kaupunkeihein. Han oli muuttamassa nyt yhtakkia takaisin Suomeen, koska oli eronnut miehestaan, ja koska tytar on menossa ensi syksyna kouluun, mihin han ei katsonut heilla olevan enaa taalla varaa. Kaupungin halvimmassa kansainvalisessa koulussa maksaa lukukausi 7000 euroa.

Uskovaiset

Menin Nordicassa ruotsalaisten opiskelijoiden kanssa luennolle, jossa tanskalais-brittilainen pariskunta kertoi tyostaan prostituoitujen ja koyhien parissa. Tajusin yhtakkia, etta melkein koko se lansimaalainen porukka jonka lahella pyorin on tekemassa taalla kristillista lahetystyota. Miksi sita ei niin ole mainostettu on ehka se ettei se ihan laillista ole. Mutta mina jarkytyin kun en ollut ollenkaan tajunnut keiden kanssa olen tekemisissa. Menin luennolle kambodjalaisen Chathin kanssa, joka lahti sielta aika nopeasti. Han oli kauhuissaan siita, miten nuo lansimaalaiset tulevat tanne olemaan oikeassa. Kambodjassa ollaan budisteja. En minakaan ole tottunut rukouksia supattaviin ja julistaviin evankelisiin, viela vahemman ruotsalaisiin sellaisiin.

Kambodzalaiset

eli kamputsealaiset, ne kaksi taiteilijaa jotka ovat taalla myos residenssissa, ovat asuneet yksitoistavuotiaista saakka Yhdysvalloissa maanpaossa. He ovat nahneet sodan ja kansanmurhan ja menettaneet perheensa. He ovat muuttaneet takaisin Kambodzaan, Sophiap kuusi vuotta ja Chath nelja vuotta sitten. Sophiap asuu Phnom Penhissa ja solmii rottinkia veistoksiksi. Han sanoi sen olevan pieni kaupunki, jossa katuja ei ole asfaltoitu, niin etta poly lentaa. Jos joku haluaa loytaa nykytaiteilijoita Kambodzasta, han loytaa kylla Sophiapin. Han pystyy nykyaan elamaan taiteilijan tyollaan, ja maksamaan jopa palkkaa apulaiselle, joka tekee yksitoikkoisimman tyon. Hanella on Taimaassa galleristi. Sophiap vain tyoskentelee koko ajan.

Chath tuli tanne USA:n itarannikolta, missa han on ollut poimimassa hedelmia tutulla maatilalla. Han tekee liikuttavia pienia maalauksia ihmisista, muotokuvia, ja kirjoittaa runoja. Chath ei ole niin kiinnostunut tyoskentelysta, hanta kiinnostaa myos matkustelu.

Kambodzalaisten ei tarvitse maksaa residenssista, koska he tulevat kehitysmaasta. Sellaisille on oma ohjelma Nordicassa. He eivat myoskaan maksa galleriasta vuokraa, niin kuin mina.

Kuvia (pictures)

2007-11-23T08:21:00.000-08:00

Tassa on meidan takapiha, nuo raput tuolla noustaan meille, ylatasanteelta lahtee tama rappukaytava, ja sita viela kolmanteen kerrokseen. Etta olemme niin korkealla, tekee portaiden nousemisen raskaaksi, vaikken sita missaan muualla huomaakaan.

Ilman ystavia paivakodissa, ja koko jengi aamupaivan ulkoilualueellaan.

Paivakodista tullessamme kavelemme usein suoraan pelmeeniravintolaan ja tilaamme kaksi pelmeenikoria.

Tassa meidan pelmeenitatimme tekee niita nyytteja. Syotyamme menemme jogurttikauppaan ostamaan litran maitoa ja kolme jogurttia. Taman Hotle-hotellin katoksen alta kuljemme kotiin ja juomme matkalla pillilla jogurttia. Lasisissa palautettavissa jogurttipulloissa on foliokorkit, joista voi tyontaa pillin lapi.

Tyohuoneelle kavellessani kuljen elainlaakarin ohitse, jonka edessa hakissa oli pitkaan tama tutun nakoinen koira. Ja on niita muitakin, meidan pihaan tuli tama toinen paksumpi, varmaan uros.

Tassa on yksi pupumyssy, johon ihastuin.

Keskustassa on nain kiiltavaa.

Sanomalehdet on taalla laitettu kaiken kansan nahtavaksi ulos, niin kuin venalaisilla. Minusta hyva systeemi. Valittavana vain on tallaisia lehtia (ylakuvat otsikkoina): 1.Sotilaat marssivat; 2.Sotilaat hyokkaavat; 3.Hurmahenkinen vaenpaljous.

Ilman ottama kuva laukunkorjaajasta risteyksessa.

Paivityksia

2007-11-21T06:41:00.000-08:00

Hengitysvaikeudet

loppuivat kahdessa viikossa, kun kai sopeuduin tahan polyyn ja pakokaasuun, jossa nyt elamme. Laulaja Mariannella oli ihan sama ongelma kuin minulla alussa, alkoi yskittaa. Taksikuskin avonainen ikkuna tai muuten vain enempi liikenne alkaa yskittaa. Marianne tuli tanne vain kymmeneksi paivaksi, ja viidentena hanen oli laulettava konsertissa. Se meni ihan hyvin. Han on ollut taalla monta kertaa, mutta talla kertaa han sanoi arsytyksen olleen pahemman kuin ennen. Nykyaan minun kurkkuani kutittaa usein, ja Ilmalla on pienta nuhaa jatkuvasti, mista johtuneekaan. Ehka Suomessa olisi myos.

Kylppari:

On meilla lamminta vetta omassakin kylpparissa ja ihan riittavasti. Uskoin vain Agnetaa, joka sanoi ettei lamminta vetta saa. Olemme kayneet jo kaksi kertaa kylvyssa lillumassa, se on ylellista. Vesi nimittain lampiaa katolla auringon voimasta, mutta sen lammon tanne valuminen kestaa, niin etta on valutettava vetta kauan, ennen kuin alkaa tulla lamminta. Olen valinnut kylpypaiviksi aurinkoiset paivat, joita on nyt ollut taas pidempaan, tanaankin 22 celsiusta. Jos aurinko ei paista, ei ehka tule sita lamminta vettakaan. Enka ole huomannut viela syyta saastella vetta, lamminkaan ei loppunut vaikka valutimme isoon ammeeseen reilusti. Australiassa oli toisin, siella pyykkikonekin pesi kylmalla vedella, kun sen lammitys tulee kalliiksi, ja vetta ei saanut yhtaan turhaan valuttaa.

Lapsiluku:

Ylimaaraisesta lapsesta voi maksaa sakon, sen lisaksi, etta han-kiinalaiset saavat kaupungissa saada yhden ja vahemmistoihin kuuluvat kaksi lasta. Han-vanhemmat kaupungissa, jotka itse ovat molemmat ainoita lapsia, saavat myos saada kaksi lasta. Han-kiinalaiset maaseudulla saavat saada kaksi lasta. Naiden laillisten ja sakkolapsien lisaksi on paljon maalta kaupunkiin muuttaneita ihmisia, jotka eivat ole missaan kirjoilla, ja siis voivat saada niin monta lasta kuin heita huvittaa. Nama lapset eivat paase valtiollisiin kouluihin, vaan heidat taytyy panna yksityisiin kouluihin, jotka eivat ole niin hyvatasoisia.
Taman takia Kiinan vakilukua voi vain arvioida. Vakea laskettaessa jokaisen piirin poliisi arvelee omien kokemustensa perusteella, kuinka paljon pitaa laittaa laillisten lisaksi.

Blogspot

nakyy kuulemma Kiinassa valilla noin viikon, sitten se ei nay noin kuukauteen. Pari viikkoa sitten, kun taalla oli valtiollinen puoluekokous, minakin nain viikon verran oman blogini. Ulkomaiset toimittajat kun panivat tietonsa blogspotiin, josta heidan kotimaissaan ne sitten luettiin ja julkaistiin; siksi barrikadiin tehtiin siksi ajaksi aukko.

Ilma nukkui tanaan taas paivaunet!

Uusi tyohuoneeni:

Ompelukone ikkunan edessa, ikkunasta paistaa usein aurinko.

Ja sen ovesta katsoen nakee taman:

Ja sinne mennaan tata parveketta pitkin, vasemmalta noustaan ensin portaat, ja minun oveni on tuolla paassa.

Seinan takana ovat kambodzalaiset, joiden musiikki kylla kuuluu isoista rei'ista minullekin, mutta heilla on usein hyvaakin musiikkia. Minusta seuraavassa eli viimeisessa ateljeessa on joku juro muslimimies ja leppoisa susikoira. Paasin tanskalaisen Mariannen avulla sinne kylaan, muuten mies tuntui melkein vihamieliselta, kun se ei tervehtinyt eika ollut huomaavinaan, ja silla on sellaiset barrikadit parvekkeella, etta en paase omien ikkunoideni taakse, vaikka pesemaan niita. Muslimimies maalaa lapsia, jotka odottavat maalla vanhempiaan, jotka ovat lahteneet kaupunkiin toihin. Vanhemmat voivat jaada sinne vuosiksi, ja lapset kasvavat maalla ja odottavat.

Electronics

2007-11-19T10:41:00.000-08:00

Today we wot a big, dark red, round carpet in our living room, and it is an excellent dancing carpet, we noticed, listened to Har kommer Pippi Langstrump and danced. I took a few CD:s with us from Finland so Ilma could hear familiar things and Swedish while we are here. We haven't listened to them so much, though, and Ilma was so glad to suddenly hear her favourite song.

We also got headphones for Skype so it won't be that expensive any more to talk to Europe. And as I already was in the big French supermarket Carrefour, I could as well buy a couple of DVD:s. I think they were real, not copies, because their prices were over two euro. I haven't seen that expensive DVD:s here before.

Ilma isn't too happy about going to the kindergarten in the mornings, and she won't sleep there, but otherwise I understand that she is all right. I guess she feels herself lonely, even if the other children are very nice to her as well as the teachers. The teachers say that Ilma can say some things in Chinese but it can't be much. Today when we went down from the appartment she would rather have gone to the water lady downstairs and stayed there. The water lady is someone who is always there in a room with an always open door, she checks the water bills and changes a couple of words with one and other resident passing her door. She has often her grandchild there with her watching TV, and she has also got a husband. Usually when Ilma passes her door the water lady tries to catch her, that is how they have become friends. Unfortunately we don't have a common language, but we can do without somehow. The water lady and I husk sunflower seeds and give them to Ilma, the water lady sometimes strokes Ilma's hair, and Ilma watches children's program with the grandson and his friend.

Normally there are 40 different TV channels without paying extra, but the contract for our appartment begins in January. We can see one channel in English and a few more not so well. From January we will have a whole channel with children's program. But now we have bought DVD:s on Winnie the Pooh, the Teletubbies and a copy of them, some of them speak Chinese, some English. Also a couple of animal films, but the cartoons are much more popular.

Taivanilainen ystava

2007-11-18T03:55:00.000-08:00

Ilma tutustui Dorothyyn lentokoneessa matkalla Hong Kongista tanne. Dorothy ja hanen miehensa Richard istuivat takanamme. Heilla on tietysti kiinalaisetkin nimet, mutta taalla on tavallista antaa itselle englantilainen nimi, jos joutuu tekemisiin lansimaalaisten kanssa. Meidan on usein helpompi muistaa tuttu englantilainen nimi kuin se kiinalainen. Sita paitsi Dorothy ja Richard ovat molemmat opiskelleet vuosia Los Angelesissa. Taivanilta on tavallista menna USAan opiskelemaan, vaikka Australia on nykyaan suositumpi, koska se on halvempi, lahempana.

Dorothyn mies on manner-Kiinasta, Hunanin maakunnasta, mutta han asui kymmenen vuotta Shanghaissa ja tyoskenteli jossain sijoitusfirmassa ennen kuin lahti Amerikkaan. Los Angelesissa asuu paljon kiinalaisia, ja siella on myos paljon kiinalaisia ravintoloita ja kiinalaisia ruokakauppoja.

Dorothy kaipaa Los Angelesiin. Han on asunut Kunmingissa muistaakseni vuoden, mutta han ei ole tottunut takalaisiin ihmisiin ja tapoihin. Taalla on liikaa ihmisia ja liikenne hullunmylly - Dorothy ajaa koko ajan autoa. Han ei ole viela kayttanyt bussia Kunmingissa. Ihmiset ovat hanen mielestaan epakohteliaita, ja han koettaa valttaa yleisia vessoja, koska ne ovat niin hirveita, varsinkin maaseudulla. Niin, ei kangasmarkkinoiden vessassa ollut todella ovia, kuten han kertoi etta pienempien kaupunkien yliopistojen vessoissa ei ole. Kavimme tanaan nimittain yliopiston vessassa, ja se oli ihan siisti ja siina oli ovet.

Dorothya myos yokottaa ihmisten syljeskely. Niin minuakin. Se ei ole edes syljeskelya, vaan rrrrakimista. Sita ei nakojaan pideta kovinkaan huonotapaisena, vaikka Tian Yaon kaltaiset ihmiset eivat kylla sita tee. Enimmakseen miehet, mutta myos vanhemmat rouvat, joilta se tuntuu minusta oikein kummalliselta. Voihan olla, etta he ovat enemman maalaisia, silla tanne on muuttanut tietysti paljon maalaisia.
Taivanilla tehtiin kuulemma 70-luvulla laki, jonka perusteella jokainen kiinnijaanyt maahansylkija joutui maksamaan ison sakon. Sita ennen siellakin syljeskeltiin samalla tavoin. Annikan mukaan taas hanen lapsuudessaan Helsingin ratikoissa oli kyltit, joissa kiellettiin sylkemasta lattialle. Ilmeisesti siis siellakin syljeskeltiin samalla tavoin.

Dorothy opiskeli tiedotusta tai jotain sellaista, mutta nyt han ei tee mitaan, koska ei tieda, mita haluaisi tehda. Han ei viihdy taalla, eika hanella ole ystavia taalla. Rahasyista hanen ei tarvitse kayda toissa, mies auttaa veljeaan sokerinmyyntifirmassa, ja Dorothy ajaa uutta leveaa hopeanvarista autoa. Mies haluaisi aloittaa oman bisneksen Shanghaissa, ja he aikovat menna sinne katsomaan. Dorothy ei ole kaynyt siella, mutta mies ajatteli, etta Dorothy ehka viihtyisi uudenaikaisemmalla rannikolla paremmin. Sita paitsi takalaiset tyontekijat eivat tyydyta heita, he ovat liian laiskoja ja liian vahan kiinnostuneita firman menestyksesta.

Minusta on oikein mukava tavata Dorothya. Han puhuu englantia hyvin, ja hankin tuntee itsensa ulkopuoliseksi. Silti han osaa kielta ja ymmartaa kaikenlaista, ja hanelta voi kysya asioita. Tanaan esimerkiksi sain tietaa, etta ei muita DVD:ita ole kuin kopioita.

Kaupungissa ostoksilla, vesitati

2007-11-17T08:56:00.001-08:00

Tanaan loysin vihdoin sen, tai yhden, ison kirjakaupan! Menimme kai neljanteen kerrokseen asti ja luulen etta se jatkui viela ylospain. Neljannessa oli taidekirjoja yms, mm. paljon kuvallisia oppikirjoja eli esimerkkeja siita, miten joku tietty asia maalataan. Ostin yhden pienen kirjan kiinalaisista vaatteista, teksti kiinaksi. Aion menna sinne viela ilman Ilmaa.

Harhailin tanaan pitkaan keskustassa ja koetin loytaa paikkoja, joissa olin ollut ennenkin. Ja sita kirjakauppaa. Rasittavaa. Olin ihan eksyksissa, vaikka siella samoilla kulmilla koko ajan. Liikekeskustassa on ihan eri meininki kuin taalla meidan kadullamme, kiiltavaa ja kallista ja iso sileaksi kivetty alue suljettu autoilta. Vahinko vain, etta sinne sitten on paastetty jotkut huudattamaan joitain mainoskampanjoita, niin ettei siella ollut rauhallisempaa kuin autoalueilla. Panisin tahan kuvia mutta kun kameran kuvaohjelma on jostain syysta tyssannyt.

Siella keskustan kauppakadulla oli kerjalaisia, yksi harmaa nainen joka kuulemma aina makaa siella mahallaan kiveyksella, poika joka makaa siella sangyssa, hanen paansa on liian iso. Pikkulapsia jotka tulevat vierelle seuraamaan.

Aamulla saatoimme Annikan lentokentalle ja ajoimme sielta bussilla kaupunkiin. Busseihin ei voi taalla menna rattaiden kanssa keskelta sisaan, vaan rattaat on taitettava ja kannettava ne toisessa kadessa ja Ilma oltava toisessa kadessa kiinni ja laukut ripustettu selkaan ja olalle ja Ilman kateen. Ei niin helppoa kuin Helsingissa ja Tukholmassa. Tallinnassakin on suht hyvin.

Sitten kaupungissa satuimme Bird- and Flowermarketille, josta ostimme sellaisen kurpitsasoittimen, josta suupala lahti jo irti ('kun Ilma puhalsi niin kovaa'). En muistanut tinkia, kun hammastyin sen matalaa hintaa. Sitten ostimme taskulampun, pikku pikku kompassin, ja kaksi hiusneulaa, joista panisin myos kuvat tahan Markukselle, jos se onnistuisi. Toinen on luullakseni lehmansarvesta ja toinen luusta, ja jalkimmaisesta roikkuu koristuksia. Muistin tinkia. Soimme taas rasvassa keitettyja perunanpalasia joiden viereen pannaan chilia. En oikeastaan tykkaa siita paikasta kun niilla on tuulettimet jotka pollyttavat chilia ympariinsa niin etta minua yskittaa. Mutta Ilma halusi niita perunoita.

Kotiin tullessa takapihan vesitati kutsui meidat taas kylaan ja tarjosi sifkoja. Siella oli lapsenlapsi poika 5 v ja hanen ystavansa, jotka katsoivat telkkarista lastenohjelmia. Niin Ilma sitten jaikin sinne, kun ne portaatkin kotiin ylos ovat niin rasittavat. Menin myohemmin hakemaan, mutta piirretty oli kesken, ja sitten pojat alkoivat hyppia hyppynarua, se ei taalla ole mikaan tyttojen harrastus, ja Ilmastahan se on hirmu jannaa. Hankin sai koettaa, mutta se on vaikeaa. Sitten otettiin kaukaa vauhtia ja hypattiin korkeutta sen narun ylitse. Ilmalle laitettiin aina ihan matalalle ja pojille korkealle. Se oli tosi hauskaa kun Ilmalla oli jotain leikkikavereita ihan tassa alhaalla.

Vesitati on sellainen jolla on huone takapihalla ovi yleensa auki ja han katsoo vesimittarit ja hoitaa vesimaksuja. Hanella on usein se poika siella ja mies valilla ja han tykkaa Ilmasta ja kutsuu kylaan. Han on ennenkin sanonut etta jos minun taytyy menna asioille voin jattaa Ilman hanelle. Eilen han otti Ilman Teletappi-ilmapallon niin etta Ilma alkoi itkea. Mutta Ilma sai sen heti takaisin, tati vain pilailee. Tanaan han otti rattaat ja kuskasi Ilman pihan peralle, missa hanen miehensa takoi betoniraudan patkia teraviksi, polven nenassa niin kuin virolaiset sanovat: leka maassa asfaltilla ja kirveen peralla takoi. Tulipesa oli joku pieni pontto jossa oli ihan hehkuvaa punaista ja tulta sisalla, sinne han tokkasi ne raudat.

Vesitadin lisaksi pihalla on porttivahdin koppi, siella taas on aina joku seta ja sen kanssa yleensa muita juttelemassa. Kahdeltatoista yolla seta panee portin lukkoon ja sitten siita ei paase sisaan jos ei ole etukateen sopinut, seta menee nukkumaan. Porttivahdin takana on iso skootteri- ja pyorakatos. Autot parkkeerataan talojen valiin.

Lahdoista ja ostoksista ja pakkaamisesta

2007-11-16T05:45:00.000-08:00

Pakkaushossaysta siella sun taalla, Annika ja Marianne lahtevat huomenaamuna molemmat pois ja koettavat saada tavaroita mahtumaan kapsekkeihin ja kasimatkatavaroihin ja kasilaukkuihin. Tanskassa joutuu maksamaan DVD:ista jonkun maksun, jos niita on liikaa. Ja Annika kavi viela illalla kaupungissa ostamassa toiset samanlaiset farkut, vaikka muutenkin oli jo ylipainoa. Silkkilakanoita ja silkkisia pyjamahousuja on teetetty. Silkkipeitteita ostettu. DVD:ita, CD:ita, teeta, kahvia, voita, kasmirkaulaliinoja, kasmirneuleita jne.

Onneksi meidan ei viela pitkaan aikaan tarvitse pakata omaisuuttamme. Mina olen satsannut tyohihoihin ja puiseen karkeaan jakkaraan, jonka aion ottaa mukaan kotiin. Tosin minakin olen ostanut DVD:ita. Minulle tulee isoja pukuja, jotka painavat. Ja kankaita, kankaita, niita tulee ja on jo nyt, kirjavia puuvillakankaita. Mutta meitapa onkin kaksi, Ilma saa myos ottaa 20 kg ja kasimatkatavarat! Muuten jaisivat puvut tanne tai tekematta, niin paljon ei minulle stipendia annettu etta voisin lahettaa mitaan postissa, se on kallista.

Olen saanut kielipartnerin, vaaleanpunaiseen pukeutuneen vaateliikkeen pitajan, joka osaa kylla englantia takalaiseksi hyvin, vaikken kaikkea ymmarrakkaan, kielioppi ontuu. Han opettaa minulle kiinaa, ja minun olisi tarkoitus harjoittaa hanen englantiaan. Siten en joudu maksamaan mitaan. Olen ostanut lastenkirjan, jossa on isot kuvat ja pienet lauseet seka kiinankirjaimilla etta pinyinilla, meidan kirjaimillamme. Luimme sita kolme sivua, ja voi kun se oli vaikeaa! Han yritti opettaa minulle aantamista, erilaisia assantapaisia, ihan kamalaa.Sovimme tapaavamme kaksi kertaa viikossa, mutta silla menolla opin sanomaan jotakin siksi kun paasen elakkeelle. Nyt yritan lukea pinyinilla lauseita kuten: Tassa on oikein iso omena. Se on varmasti oikein herkullinen. Taytyy kysya, voisiko han tavata minua vahan useammin. Ajattelin, ettei minulla ole aikaa enempaan, mutta eihan tuosta tule mitaan.

Sita paitsi luulin, etta joutuisimme lahtemaan suunniteltua aiemmin, jo tammikuussa, koska rahat loppuvat. Nyt kuitenkin tuntuu, etta sittenkin voisimme olla maaliskuun alkuun. Aiti kun jarjesti Millan avulla jonkun asumaan asuntoomme Helsinkiin. Jipii, kiitos Aiti ja Milla! Ei tule ompelunkaan kanssa niin kauhea kiire.

Olen sopinut nayttelyn pitamisesta tammikuussa samaan aikaan Pukiafin kanssa, kambodzalaisen ateljeenaapurini kanssa. Jos pidan sen silloin, sen jalkeen ehtisi vahan matkustaakin. Jos pitaisin nayttelyn vasta helmikuussa, en uskaltaisi varmaan lahtea taalta mihinkaan ennen kuin nayttely olisi tehty, ja helmikuussa on kevatfestivaali eli uusi vuosi, ja silloin ei voi matkustaa mihinkaan.

Jo tammikuun puolivalista kaikki kulkuvalineet ovat kuulemma taynna, joten mahdolliset ymparistoon tutustumiset olisi tehtava ennen sita. Ensin ajattelin, etten haluaisikaan olla taalla sen kuulemma yota paivaa kestavan paukuttelun aikana, mutta en tieda, ehka me kestaisimme sen, vaikka Ilma varmaan pelkaa. Kaupungissa paukuttelua yritetaan rajoittaa siihen yhteen yohon. Jos niin olisi, se olisi mielenkiintoistakin, mutta en usko etta se olisi mahdollista se rajoittaminen. Ei ainakaan filmikopioiden rajoittaminen ole mahdollista.

Kuvat ovat kangasmarkkinoilta, isolta alueelta, jossa ensimmaisen kuvan kaltaisia loosseja on kymmenittain. Markkina-alue on kai auki joka paiva, ja sen myyjat ovat oikeastaan tukkukauppiaita, mutta myyvat myos vahemman. Kangasalueen lisaksi siella on kaikkia muitakin alueita, kuten vuodevaate-, kenka-, toimistotarvike- jne alueet. Hinnat ovat alemmat kuin muualla.

Lastenhoito nayttaa hoituvan taalla kuin itsestaan, siina sivussa. Suomessa kun on kova tekeminen, etta selviaa edes siita lapsesta.

On our territory

2007-11-15T05:49:00.000-08:00

We see school children like this on our way home from Ilma's kindergarten. They often have these instruments with them, kind of flutes but made on small pumpkins (?). I like the dim and dark sound of them, would like to buy one and learn to play it a bit.

Here is the nearest crossing to our home. In one corner we use to buy our milk and joghurt. It is usual that there is a whole family riding on a scooter. Ilma and I live in an appartment on the second floor where also the Swedish speaking Finn Annika lives, and now even the Danish singer Marianne. They both will fly away on saturday, then there will be some Englishman or -woman just for a week, then I don't know. We have a shared kitchen and living room, our own bedrooms, Ilma and I have our own bathroom without warm water, and then there's another one with a warm shower and a washing machine.

Further on our street Xiba Lu there are several shops like this, about the first thing I saw, the different plastic things look so bright and funny. The street is full of small affairs where the wall to the street is drawn up for the daytime. The shop is also for living, there is often family, often a small child, they cook and eat and wash their hair and take care of the children and the shopkeeping, the children play, all that in the shop, or rather in front of the shop which also belongs to their living room so to say. That's why there's not much room for pedestrians on the sidewalk sometimes, it's easier to walk on the road with the cars, bicycles and mopeds. That's why the motor vehicles often hoot for everybody to know that they are coming.

Then there's my old studio that I later changed with the two Cambodjan artists who came after Agneta, a Swede, left. You can see my sewing machine called 'butterfly' in Chinese, it really is working like a butterfly, lightly. I borrowed it from the mother of Tian Yao, my assistant when I came here. And the scene I see from my new studio, from a long balcony. There is a minority theatre group practising, singing, playing and sewing their costumes in the inner yard .

We have now been here for four weeks! The time goes so fast. Ilma is in a small christian kindergarten with 10 to 15 chinese children. In the beginning it went quite well, but now she doesn't want to sleep there and is really tired in the evenings. Sometimes they have Swedish teachers who work here as volunteers, that is really nice for Ilma who knows some Swedish. I communicate in poor English with the teachers. Ilma has learned some Chinese but I don't really know how much.

Annikasta, Foreigner Streetista ja DVD:ista

2007-11-12T02:35:00.000-08:00

Kaikenlaista on tassa kuuden paivan aikana tapahtunut. Koska Ilma oli vahan surullinen eika halunnut nukkua paivakodissa, olen koettanut olla istumatta iltoja tietokoneen aaressa. Perjantaina han taas nukkui ihan kunnolla paivaunet, nukahti ensin hoitotadin syliin eika herannyt petiinsiirtoonkaan. Illalla han viela sanoi, etta paivakodissa on kivaa. He olivat leikkineet iltapaivallakin ulkona Karinin kanssa. Ja torstaina kaksi muuta ruotsalaista, Miriam ja Maria, jotka silloin olivat paivakodissa lisatateina, sanoivat ettei Ilma ensin puhunut mitaan ruotsiksi, mutta sitten alkoi puhua 'jatte mycket'. Ilmasta on hauska tormata Nordicalla naihin ystaviin.

Annikasta on tullut hyva ystava Ilman kanssa. Ilma kiipeaa hanen syliinsa ja piirtaa siina, kun me aikuiset juttelemme. Annika on tullut jopa viemaan Ilmaa paivakotiin ja hakemaan hanta. Mutta han lahtee ensi lauantaina, kuten Mariannekin, tanskalainen, joka tuli kanssamme asumaan kymmeneksi paivaksi. Marianne lauloi konsertissa Nordicassa lauantaina.

Annika on suomenruotsalainen, ja ajattelin ensin, etta olisi hyva puhua sitten ruotsia, ettei se unohdu. Mutta tuntui, etta se on niin turvallista Ilmalle etta on joku jonka kanssa osaa kommunikoida ihan helposti, etta olemme sitten puhuneet suomea. Agneta tosin puhui Ilmallekin ruotsia, mutta niin Annikasta tulikin paljon laheisempi ystava. En tieda, oliko se tyhmaa. Toisaalta olisi voinut tehda ruotsista turvallisemman kielen, jos olisi puhunut sita.

Ilma siis kavi Helsingissa puolitoista kuukautta ruotsinkielisessa paivakodissa ennenkuin lahdimme tanne Kunmingiin. Ja han palaa sinne kun palaamme Suomeen. Sita ennen han on saanut pohjaa ruotsinkielelleen isaltaan Henrikilta, jota olemme tavanneet silloin talloin, ei kovin usein, mutta niina aikoina ruotsinkielinen yhteiselo on ollut intensiivista. Henrik asuu Tukholmassa.

Eilen kavimme vihdoin tutustumassa Green Lake Parkiin ja Foreigner Streetiin, joihin kaikkien turistien on tutustuttava. Ja kavimme syomassa Lansimaalaisessa kahvilassa! Sielta sai jopa kafe lattea, mutta soimme haarukoilla ja veitsilla burritoa ja tuoresalaattia. Se tuntui levolta, vaikka olikin ihan koomista nahda yksi kahvila yhtakkia taynna lansimaalaisia. Monilla oli kannettavat tietokoneet, joita he siella kayttivat ilmeisesti netissa, ja kuulin englantia, norjaa ja kiinaa.

Sitten ostimme DVD:ita alan kaupasta, yhteensa ison kasan. Kiinalaisia leffoja ja eurooppalaisia ja amerikkalaisia. Tekstitykset olivat miten sattuu. Kaikki oli kiinaksi, yhdessa oli teksti espanjaksi, joissakin englanniksikin, jossakin kiinaksi ja japaniksi. Hinnat olivat kuudesta kahteentoista yuaniin, siis 0,6-1,2 euroa. Sen kalliimpia emme ole nahneetkaan. Missa ne lailliset filmit sitten ovat? Ei meista kukaan ole nahnyt viela sen kalliimpia levyja. Ongelma on siina, etta maasta ei huhupuheen mukaan saa vieda laittomia kopioita. Marianne sanoi, etta yhdeksan kappaletta voi viela vieda, useampi vaikuttaa myyntiin tarkoitetulta. Pitaisivat itse huolta siita, etta kaupoissa myydaan laillisia, sen sijaan, etta meidan taytyy murehtia, kuinka monta uskallamme vieda matkalaukussa. Sehan olisi hienoa, jos voisi vieda kiinalaista kulttuuria taalta muistoksi.

Miten Ilmalla menee; kaupungin luonnosta

2007-11-06T04:15:00.000-08:00

Ihan kuin Suomessakin paivakotia aloittaessa, ensimmainen viikko oli hauska ja mielenkiintoinen, toisella viikolla alkoi olla kurjaa kun oli aitia ikava. Toisen viikon lopulla ja nyt kolmannen maanantaina Ilma itki sinne viedessa mutta rauhoittui minun lahdettyani. Koetin hakea hanet vahan aiemmin, mutta se on vahan hankalaa, kun heilla on usein joku leikki kesken, kun tulen hakemaan, ja silloin on tylsa lahtea. Sitten Ilma on kuitenkin vasynyt pitkan paivan jalkeen, varsinkaan, kun ei ole nyt suostunut nukkumaan paivauniakaan, vaikka aiemmin se kavi hyvin. Hanta pelottaa, pelottavat junan aanet, ja hanella on minua ikava, ovat selitykset, tai etta hanta ei nukuttanut. Sitten on ilta piloilla, taynna valitusta ininaa ja ulinaa.

Kotonakin Ilma pelkaa edelleen junan aania, muttei enaa silla tavalla kysy joka toottayksesta, mika se oli. Illalla han haluaa nukahtaa paa kasivarrellani, mihin yleensa suostun, vaikka se kay hermoille, jos nukahtaminen kestaa ja kestaa. Valista han sitten nukahtaa paremmin, kun lahden viereiseen huoneeseen. Tanaan han taas ei suostunut siihen. Nayttaa silta, etta olisi haettava hanet paivakodista neljan aikaan. Silloin on ehditty syoda valipalaa (muiden) paivaunien jalkeen ja leikkia viela vahan. Aamulla kerkiamme tuskin kymmeneksi paikalle, niin etta se tekee kuusi tuntia paivakotia paivassa.

Taalla ei menna iltapaivalla enaa ulos, mika minusta on harmi. Sisalla on oikeastaan vahan vasyttavaa se etta monta lasta pienessa tilassa ja joitakin riehuttaa ja on metelia. Ulkona se vahan hajoaisi suuremmalle alueelle. Aamupaivalla ollaan ulkona, pienella kivetylla pihakorokkeella, jonka vierilla on joitain pensaita, joiden sekaan ilmeisesti myos saa menna. Alueella mahtuu kylla juoksemaan ja leikkimaan, mutta ei se ole laheskaan niin kiva kuin Kvarnbergetin hiekkainen piha isojen puiden alla.

Taalla on yleensa kielletty menemasta yleisille nurmikoille. Paivakoti on kylla asuintalossa, ja ulkoilualue on tavallaan taloyhtion pihaa, talojen valissa. Siella on myos vahan nurmikkoa, ja ihmiset nayttavat oleskelevan myos kiveyksen ulkopuolella, kuten poimimassa joitain pienia mustia marjoja puusta. Mutta kaupungin yleisilla alueilla on vain vahaisia vihreita kohtia, niin tosiaan, Nordican lahellakin on yksi pieni puisto, johon ei tarvitse maksaa, ja jonka nurmikolla on lauantaisin tiheassa ihmisia nauttimassa 'luonnosta', vai mitenkohan he sen kasittavat. Mutta on myos puistoja, joihin on maksettava sisaanpaasy, kuten se, johon minun oli vihdoin pakko menna, kun koetin paasta jotenkin jarvenrantaan, ja maksaa 30 euron senttia. Minusta se on aika kallis hinta taman hintatason maassa. Samalla hinnalla voi syoda masunsa jokseenkin tayteen valmista, lamminta ruokaa. Niita 'Ala tallaa nurmikkoa' -kyltteja ovat kiinalaiset selittaneet silla, etta heita on niin paljon, ettei nurmikkoa pian muuten olisi. Olen taipuvainen uskomaan sen selityksen. Mutta jos vihreaa olisi vahan enemman? Joskus sita on vaikeaa loytaa, samoin kuin jotain mukavaa paikkaa, johon istahtaa.

Niin muuten Ilma kylla viihtyy ihan kohtalaisesti. Saa joka puolella valiaikaisia ystavia, mika tosin on vahan rasittavaakin, kun niita tulee pyytamatta ja jos ne ovat lapsia, sanovat Helou, vaikka ei Ilma niita tunne yhtaan, taas joku haluaa ottaa kontaktia, ja jos ne ovat aikuisia, monesti haluavat tulla koskettamaan. Tai sitten vitsailevat Ilman uuden pallon kanssa, haluavat vaihtaa sen mandariiniin tai isoon roskalapioon, josta Ilma vahan loukkaantuu. Tai haluavat ottaa kannykalla kuvaa, vaikka Ilma ei tunne koko ihmista, vaan on kiinnostunut pupulla ratsastuksesta. Valista on minulla sellainen tunne kuin kavelyttaisin jotain marakattia, jota ihmiset tulevat ihastelemaan.

Kuvissa Ilman uusi pallo kotimatkalla paivakodista, Agnetan lahjoittama nalle repussa, ja meidan pelmeenipaikka ja pelmeenitati. Tanaan oli tuo puserosaa ja sunnuntaina toppatakkisaa.

Kantoliinoja

2007-11-03T18:27:00.000-07:00

Taalla tuntuu olevan pikkulapsia joka puolella. Johtuukohan siita, etta aikuisiakin on paljon, en tieda. Tai sitten ne pikkulapset ovat vain niin nakyvilla. Eihan kai saisi olla enempaa lapsia kuin yksi per perhe, paitsi vahemmistokansoilla saa olla kaksi tai ehka kolmekin, jos oikein muistan. Ja taallahan on niita vahemmistoja, vaikken niita naamasta tunnistakaan, on taalla erinakoisia ihmisia, mutta en tieda ovatko ne eroavaisuuksia yhden suuren kansan sisalla vai ovatko jotkut erinakoiset eri kansallisuuksista. Jotkut ovat myos tummempi-ihoisia, melkein neekerin nakoisia. Pitkahameiset, minusta vahan taimaalaisten nakoiset naiset kuuluvat dai-kansaan.

Kurjaa kun ei voi kysya mitaan ihmisilta, kun ei osaa kielta. Enka enaa edes tule ajatelleeksi koettaa englantia, vaikka jotkut todella harvat yhtakkia osaavatkin. Mieluusti kysyisin esimerkiksi, mihin kansaan kukakin kuuluu. Jos kysyn tapaamiltani lansimaalaisilta, kyse on "vahemmistokansoista", ei mistaan sen tarkemmasta. Samoin vastaavat valista han-kiinalaisetkin, valtakansa. Toisaalta vahemmistoja jotenkin paapotaan, en tieda onko se miten kaytannollisella tasolla, mutta ainakin heista on tehty erinaisia turistilinjan valokuvallisia esittelykirjoja ja postikorttikansioita.

Yksi asia, mista voisi ehka tunnistaa eri kansoja, ovat kantoliinat. Ne ovat taalla tosi yleisia.

Tassa ensimmaisena on yleisin tyyppi, jollaisen mekin ostimme. Siina on kahdesta paksusta kankaasta tehty iso nelio, jonka ylakulmista lahtee kaksi leveaa ja paksunnettua kangashihnaa (meidan liinassamme kylla liian narut, ne painavat Ilman jalkoja). Ylareunassa on viela ylimaarainen kaistale, lippa, joka yleensa on kaannetty alas, ja silloin sen koristekirjailu nakyy. Sen voi kaantaa varmasti paan tueksi.

Sitten on sen kuvioiltaan ja vareiltaan vaihtelevia muunnelmia. Ja skootterin selassa versio, jossa ylareuna on pyoristetty tukemaan paata. Niitakin nakee melko usein.

Kaikki nuo isommat nelioliinat kaaritaan rullaksi lapsen ymparille, niin etta isompien lasten jalat roikkuvat alhaalla. Pienemmille kaannetaan alareunakin jalkojen ja aikuisen valiin. Nauhat vedetaan aikuisen harteiden yli yleensa ristiin edesta ja sitten lapsen pepun alta ja eteen rusetille. Joskus pienemmille suoraan aikuisen olkapailta edesta alas ja siita taakse lapsen pepun alle. Systeemi vaikuttaa tukevalta, ja lapset viihtyvat.

Ja viimeisena sellainen nelioliina, josta suomessa luin perinteisena aasialaisena nelioliinana. Se olisi oikeastaan isolle Ilmalleni sopivampi ja sita paitsi pienempi pitaa mukana, mutta siina ehka olisi vaikea nukkua. Sita paitsi sellaisia en ole sen enempaa huomannut. Molemmat liinatyypit vaikuttavat minusta nerokkailta.

Meilla on yksinkertaiset vanhanaikaiset tyontorattaat mukana, sellaiset, jotka voi viikata litteaksi ja panna taksin takaluukkuun. Busseihin niiden kanssa yleensa ei mahdu. Ne ovat vahvat ja kevyet tyontaa. Niiden kanssa saatamme lahtea Ilman kanssa viikonloppuna kavelylle, niin etta Ilma sitten nukkuu paivaunet niissa. Joissakin paikoissa niitakin on tosin vaikea tyontaa. Taalla nakyy jonkin verran rattaita, mutta ne ovat harvassa. Ensin luulin pitkaan, ettei niita ole ollenkaan. Mina kannan rattaat aina varmuuden vuoksi tanne ylos kolmanteen kerrokseen, en haluaisi menettaa niita.

Nyt kun Ilma kay paivakodissa, tarvitsemme rattaita oikeastaan vain viikonloppuisin nukkukavelyilla. Paivakodissa ei oikein ole sellaista tilaa, johon mahtuisi hyvin rattaat, ja paasemme sinne ilmankin. Kantoliinaakaan emme ole enaa kayttaneet, ehka emme osanneet sitoa oikein, tai sitten nauhat vain ovat liian narut.

Kaikkein viimeisena on kuva muuten vain kantamisesta, jollainen tapa on taalla myos yleinen.

Aanista, vessoista, peitoista ja toppavaatteista. Tyohihat ja housuhalkiot.

2007-11-03T01:55:00.000-07:00

Tassa on nakyma makuuhuoneen ikkunasta hyvalla ilmalla, vuoret siis nakyvat, Lantiset vuoret. Olenkohan kertonut niista kukoista, jotka aamuisin aina kiekuvat? Ne asuvat ilmeisesti joillakin viereisten talojen parvekkeilla, silla niita ei nay missaan. Alussa ne aina herattivat, nyt olen tottunut. Muutenkin taalla kuuluu kovasti aania, toisin kuin siella Lauttasaaren metsassa. Juna kulkee Annikan mukaan noin puolen tunnin valein, paitsi aamuviiden ja kuuden valilla on kai tauko. Ja jotkut niista rymistavat aikamoista vauhtia ja ovat painavia, vaikka olemme keskella kaupunkia, tai no, ei ihan keskella mutta ihan kaupungissa kuitenkin. Ja ne yleensa huutavat kovaa tullessaan, jottei kukaan jaisi alle. Autotkin toottailevat jatkuvasti, ainakin silloin kun on enemman liikennetta. Taalla ei ole niin etta jos joku toottaa sinulle niin se on merkki siita etta olet vaarassa paikassa, vaan toottays merkitsee: mina tulen tassa, huomaathan etka jaa alle!

Ja tassa on viela kuvat meidan kylpparista, ihan meikalainen pontto. Ostimme kaksi jakkaraa, toisella Ilma paasee itse pontolle, toisella pesulle. Tampereella oli jonkun saksalaisen tai amerikkalaisen hauska valokuvanayttely kiinalaisten jakkaroista. He istuvat paljon matalilla jakkaroilla ja tuoleilla, jotka minusta nayttavat sopoilta, lastenkokoisilta. En ihmettele, etta joku on ihastunut niihin.

Vessat ovat yleensa taalla reikia lattiassa, vain Tian Yaon kalliissa keskustakampassa oli pontto. Mutta papereita ei saa laittaa reikaan, eika ponttoon, vaan roskikseen, niinkuin Venajalla. Muuten en viela ole nahnyt niin sotkuisia vessoja kuin Venajalla. Sotku on taalla ylipaataan enemman polynsorttista. Mutta vessoista viela, etta usein ravintoloissa ja esim. Nordicassa, jossa vessa on myos ravintolan vieressa, on vain pissaaminen sallittu, ilmeisesti hajun vuoksi. Ilma kuitenkin kakkasi Nordican vessaan, kun oli hatatilanne. Jos haluaa kaupungilla kakalle, siihen on maksulliset vessat, jollaisessa olemme yhdessa kayneet. Siella oli lattiakolot ja niiden valissa valiseinat, ovia eivat kiinalaiset tarvitse. Edessa oli vesipiste, ja pieneen maksuun sisaltyi vessapaperi. Jos ravintolassa ollessamme Ilmalle tulee pissahata, kaymme yleensa paikallisten tavoin puun juurella.

Tassa on peittokone oman katumme peittopajasta. Alhaalla on kaksi levya, joiden valiin laitetaan pehmeaa puuvillahotoa. Ylempi levy liikkuu ja hankaa hotoa hitaasti kiinteaksi ja tiheammaksi puuvillalevyksi, ei kovaksi, mutta sellaiseksi peitonsopivaksi. Sitten sen pehmean puuvillalevyn pinnalle ommellaan puuvillaharso. Tama siis on se raakapeitto, jollaisia ihmettelin ja mietin, etta sellaista olisi kiva saada paksun prinsessahameen sisaan. Se tosin on varmaan aika raskasta. Taytyy vahan ajatella, miten paasemme taalta tavaroinemme kotiin. Raakapeittoja myydaan sellaisenaan, tai toisissa liikkeissa vetoketjullisen paallisen kanssa.

Olin eilen ostoksilla kangasmarkkinoilla, ostin kaksi kangasta 'kiinalaisiksi prinsessanpuvuiksi' seka tekokuituvanua jonka ajattelin hameen ponkittajaksi, mutta se oli liian ohutta. Vahan stressaan jo, miten ehdin tehda valmista. Rahat ehka loppuvat ennen aikojaan, niin etta joudumme lahtemaan aiemmin. Kuitenkin olemme puhuneet nayttelyn pitamisesta Nordican ylakerran uudessa tilassa, joka ei ole niin kallis, ja minusta olisi hauska kokeilla tehda sellainen. Niin on hauskempi tyoskennella, kun suunnittelee jotain konkreettista.

Olin suunnitellut sopeuttavani taalla jotenkin lansimaisen kasityksen kiinalaisesta prinsessasta paikalliseen. Nyt tajuan, etten tallaisessa ajassa voi ottaa kovinkaan huomioon mitaan kiinalaista, viela vahemman minkaan takalaisen vahemmistokansan omaa, koska en todella tieda mistaan mitaan. Ehka koetan pikemminkin tehda taysin sydamin sita, millaista mina haluaisin, siis ehtaa chinoiserieta sittenkin. Kankaat haluan ostaa taalta, ne ovat hienoja ja eksoottisia. Muuten voisin taalla vasta tehda sellaista, mita lansimaisena kuvittelen Kiinasta - no, osittain tottakin: paksut toppavaatteet, ne ovat minusta hauskoja, ja hienoja. Nyt kun on tullut kylma, kymmenen asteen ymparilla tai paivisin varmaan sen paalle, ihmisilla on takit paalla toissa. Tarjoilijoilla, peitontekijoilla, myyjilla, kaikilla on takit paalla. Ihmekos tuo, kun liikkeiden etuseinat ovat useimmiten auki kadulle.

Toppavaatteiden lisaksi olen ihastunut tyohihoihin, hihasuojuksiin, jotka pannaan hihojen paalle tyoskennellessa. Niita on erikuvioisia, mutta myos eripaksuisia eri tarkoituksiin. Toimistotyontekijoiden tyohihat ovat perinteisesti tummansiniset ja ohuet. Sottaavammassa tyossa pidetaan paksumpia, esimerkiksi tekokuituplyyssisia. Kadulla nakemillani lapsilla on usein hihasuojat, myos aikuisilla jotka tyoskentelevat kadunvarsiruokaloissa tms kadunvarsiliikkeissa joissa voi sotkeentua. Olen ostanut jo itselleni viidet ja Ilmalle kolmet tyohihat. Tassa on Ilman uudet tyo-, tanssi- ja syontihihat.

Ja tassa yksi aidin pikku paksulainen eraan pienen katuravintolan liepeilta. Hanella on paitsi hihasuojat ja essu, myos essun alla kantoliina kaaritty jotenkin ymparille.

Ise asiassa aloin ottaa kuvaa vahan isommasta pojasta, jolla poksynhaarat olivat auki, niinkuin taalla usein lapsilla on. Minusta se oli niin huvittavan nakoista. Pojan aiti kuitenkin halusi kuvan myos itselleen, koska poika kai oli niin edustavan nakoinen siina...

Tassa yksi toinen halkiohousuinen, rautakaupan kakara:

Ryhtymista ja suunnittelua

2007-11-01T05:20:00.000-07:00

Nyt se syksy tuli kai oikeasti. Tullessamme kaksi viikkoa sitten oli myos kylma, mutta se muuttui pian, ja eiliseen asti on ollut jopa kuuma, 17-20 astetta arviolta, meilla ei ole mittaria. Tanaan oli yhtakkia kymmenen asteen paikkeilla, mita lupasivatkin. Aamusta oli tihkua, ja mina sain allergian, nena vuosi ja silmia vahan kutitti. Ajattelin, etta jos matalapaine pakkaa ilman epapuhtaudet tanne alas, ja ne arsyttavat minua samoin kuin siitepolyt kevaalla. Taalla on kylla huono hengitysilma joka saalla. Minulla on varmaan jatkuva pieni arsytys paalla, yskin valista sellaista irtonaista yskaa.

Sain eilen ompelukoneen tyohuoneelleni. Tian Yao jarjesti kolmipyoramiehen kuskaamaan sen. Tassa on kuva kolmipyoraisesta, joilla taalla tavaroita kuskataan, muunmuassa. Lahetan myohemmin lisaa kuvia kulkuvalineista. Tian Yaon aiti siis lainasi minulle vanhan poljettavan ompelukoneensa. Se on valurautainen lattialla seisova, aika painava siis. Tian Yaon aiti asuu kuudennessa kerroksessa, ja mies kantoi sen sielta alas - en ole viela nahnyt hissia taalla - polki muutaman kilometrin kolmipyoraistaan Nordicalle ja kantoi koneen sitten selassaan toiseen kerrokseen. Tama taytyi tapahtua seitseman jalkeen, koska han oli toissa samalla kolmipyorallaan siihen asti, en tieda mita tekemassa. Ja mina maksoin hanelle 25 yania, 2,5 euroa. Me taas tulimme ravintolasta syomasta. Agneta ja Annika tarjosivat meille ruoat eraassa rauhallisessa paikassa keskustassa, hollantilais-kiinalaisen pariskunnan pitamassa, jossa alakerrassa istui enimmakseen yksinaisia lansimaisia miehia, toisessa ja kolmannessa kerroksessa oli kiinalaisseurueita looseissa, joista he pitavat. Toisessa kerroksessa oli myos leikkihuone, ja ensimmaisessa kala-allas ja suihkulahde, sielta kokit kavivat valilla pyydystamassa haavilla jonkun ison vonkaleen.

Se meidan talomme alakerran ravintola, jossa olemme joskus iltaisin syoneet, on kylla mukava, ja siella on aina lapsiperheita, mutta kovin meluisa se on. Siella on takana lasiseinien takana keittio, jossa valista liekit leiskuvat, ja etuseinalla on hyllyt, joilla ruokatarvikkeet ovat naytilla. Siita voi tarkistaa, minkakuntoisilta ne nayttavat.

Ilma katsoo tuossa takanani Nalle Puhia englanniksi. Olemme ostaneet sen DVD:lla, samoin kuin Teletapit ja eraanlaisen kiinalaisen muunnelman Teletapeista. Ne ovat kaikki kopioita ja hieman utuisia. Olisin ostanut elaimistakin filmeja, mutta myyja vaitti ettei niissa ole englanninkielista tekstitysta, hamaannyin siita enka ostanut, vaikkeivat ne paljoa maksa, euron kappale. Olisin itsekin halunnut katsoa niita ja seurata englanninkielista selostusta tai tekstia. Mutta kyllahan ne teletapitkin ihan hyvin kiinaksi menevat.

Tanaan olin ostoksilla taidetarvikekaupassa. Kiusasin kauan myyjaa, jolla oli auttava englannin kielen taito. Kyselin hanelta kiinalaisesta maalauksesta ja naytin kaikkia ihmeellisen nakoisia tavaroita ja kysyin, mita niilla tehdaan. Ostin kaksi ihan pienta sivellinta ja mustetta(?) pullossa, seka paperia, joka on tarkoitettu kiinalaiseen maalaukseen. Nailonisen alushuovan, lyijykynia, teroittimen, kumin, nimileimasinta varten pyorean pitkulaisen pienen kiven, ja kaksi teraa sen kaivertamiseen. En siis osaa kayttaa naita kaikkia laitteita, mutta ehka saan jonkun opettamaan. Kavin kerran Suomessa Akatemiassa lyhyen kurssin kiinalaista maalausta. Opettajana oli intialainen mies, joka oli opiskellut sita Pekingissa kolme vuotta. Ajattelin koettaa jatkaa sita kaikkein yksinkertaista tapaa, jossa maalataan ohuella pensselilla, kuin piirtaisi. Paperi vain oli vaikea, sellainen johon ei saa yhtaan pysahtya, muuten muste alkaa heti levita. Riisipaperia se kai on. Kaupassa oli myynnissa myos japanilaista paperia rullana, kuulemma parempaa, mutta se oli kalliimpaa, ostin kiinalaista. Kaupassa oli myos ihanan nakoisia isoja pyoreita pensseleita, mutta ne olivat kalliita.

Ylipaataan taalla on kiva soppailla, kun tavarat ovat halpoja. On niin kiva ostaa Ilmalle lahjoja. Niinkuin hengityssyoja jossa on koira ja poika, ei kissaa niinkuin han olisi halunnut, tamburiini, varit, palapeli Kiinan maakunnista, jonka palat menevat helposti ohuista kohdin poikki. On vaikea keksia syita lahjojen antamiseen, kun ei ole mitaan syntymapaivia.

Arkeamme

2007-10-30T04:49:00.001-07:00

Tassa on koulun piha, josta kuljemme aina ohi matkalla paivakotiin. Videosta tuli vahan liian pitka ja iso, mutta en osannut leikata sita lyhemmaksi. Se on kuvattu digikameralla.

Koululapset ovat usein ulkona ja seisovat jarjestyksessa ja harjoittelevat jotain laululeikkia tai asento-lepo -harjoituksia. Sellaisia muuten tekivat viereisen paivakodinkin lapset, ei siis sen jossa Ilma kay. Siina oli kai 40 kolmivuotiasta kuuden jonoissa, jonot riveina. Portin ulkopuolella on aina joitain aikuisia katsomassa, isovanhempia tai joku aiti vauva selassa tai keta lie, muuten vain kiinnostuneita.

Ilmalla menee paivakodissa hyvin, han on jopa nukkunut hyvin siella muiden lasten kanssa, ehka siksikin kun youni on ollut kai vahan liian lyhyt. Ja jopa syonyt hyvin! Paitsi tanaan, kun oli tofua ja jotain vihreaa salaatintapaista, joka Ilman mukaan oli vakevaa. Ilma osaa sanoa kiinaksi jo paivaa/hei, hei hei, ja toistaa hyvin toisten perassa lauseita, joiden merkityksia arvailee. Esimerkiksi "Katso, opettaja" tai "haluan juoda". Han aantaa hyvin. Kun olin tanaan katsomassa, Ilma kylla ei jaksanut oikein seurata, mita milloinkin oli leikissa tehtava, mutta ohjaajan mukaan han leikkii hyvin. Ehka sitten paremmin silloin, kun lapset leikkivat itsekseen ilman ohjausta.

Ilma herattaa ihastusta Nii haollaan ja Tsai tsieenillaan. Mina tunnen itseni ihan tolvanaksi, kun en ymmarra ruokaa ostaessani edes lukusanoja, edes kiinalaisten paljon kayttamina kasimerkkeina. Kuin joku amerikkalaisturisti. Olenhan ollut taalla jo puolitoista viikkoa.

Koetamme molemmat ihan vahitellen maistella myos vakevia ruokia. Aste-ero on tietysti valtava verrattuna takalaisiin. Ruokavaliomme on ollut tallainen: Aluksi ihastuimme perunakakkuihin, litteisiin perunaraasteesta rasvassa paistettuihin kakkuihin, koska ne ovat perunaa ja chilittomia ja kotoisia. Nyt olemme loytaneet ne pelmeenintapaiset, joita kaymme syomassa kotimme lahella vakiopaikassamme. Itse pelmeenit eivat ole yhtaan vakevia, mutta syojalle annetaan pieni kuppi, johon itse kaadetaan maun mukaan mausteita, mina kaadan vain jonkinlaista etikkalienta pullosta, sekaan panen valista pikkupisaran chilimossoa. Juotavaa ei taalla tilata siina mielessa kuin meilla, vaan kuuma kuppi lienta rinnalle, ja se ei minusta vie janoa, eika Ilmasta, se on vahan suolaista siihen tarkoitukseen.

Teen vahan ruokaa kotonakin. Aamuisin teen puuroa, joko kaura- (vai ohra-?)hiutaleista tai hirssinjyvista, joita molempia voi ostaa laarista vastapaisesta kaupasta. Tosin kaupan lattialla on vakiona joku kuollut tai puolikuollut jattitorakka. Muualla en ole kylla sellaisia nahnyt. Sen saman kaupan tadit aina kiusaavat Ilmaa, haluavat ottaa syliin ja leikkia. Mutta kaupan edessa on seka lentokone etta pupu, jotka alkavat yhdesta yuanista keinua ja soittaa musiikkia.

Minulla on nyt tyohuone suurinpiirtein kunnossa Nordicassa, mutta en ole oikeastaan tyoskennellyt siella viela yhtaan. Raakapeitoista olen saanut selville, etta ne ovat puuvillaa, ja niita myydaan vetoketjullisen paallisen, tavallaan pussilakanan kanssa. Siis ne ovat peittoja, joissa vain ei ole paalliskangasta, pelkka puuvillaharso paalla. Ostin sellaisesta kaupasta Ilmalle pienen tyynyn, jonka paallinen on myos vetoketjullinen, ja paallisen sisalla on pelkkaa tekokuituvanua. Ostimme tyynyliinakankaaksi Ilman valitseman keltaisen koirakankaan, mutta pesin sen muiden uusien kankaiden kanssa, joista lahti varia, niin etta siita tuli ruskea koirakangas.

Olen siis ostanut kuitenkin joitakin kankaita kangasparatiisista, ja saanut joitakin mallipaloja. Kangasparatiisi on iso alue taynna kankaiden tukkumyyjia, jotka myyvat myos pienia maaria. Siella meni ihan paa pyoralle, niin paljon erilaisia kankaita, etta oli vaikea paatella niista, mita tarvitsisin ja voisin kayttaa. Tekokuitua, puuvillaa, silkkia, sekoitteita. Vertaan monessa kiinalaisia tutumpiin venalaisiin, kummatkaan eivat aina tee eroa oikeiden materiaalien ja tekokuitukopioiden valilla. Jotkut kankaat ovat kuulemma puuvillaa, ja ihmetellessani ne ovat tekokuidusta tehtya puuvillaa. Sama koskee villaa. Onneksi minulla oli Tian Yao mukana tulkkina.

Missa olemme, ja paikallisia pelmeeneita tekemassa

2007-10-27T19:49:00.000-07:00

Tassa on sijaintimme satelliittikuvassa:

http://maps.google.fi/maps?f=d&ie=UTF8&ll=25.000994,102.741394&spn=0.521489,0.914612&t=h&z=10&om=1 . Jos linkki ei kahdessa osassa toimi, niin kopioi se kokonaan ylos nettiosoitekoloon.

Kartan vasemman reunan plussasta saa kuvan lahemmas maata ja miinuksesta kauemmas.

Olemme siis vuorten keskella 1900 metrin korkeudessa ja noin Kuwaitin korkeusasteilla. Jarvea emme ole viela nahneet, se on kovin saastunut kuulemma. Olemme ilmeisesti vuorten valissa niin, ettei ilma oikein liiku, ja taalla on huono ilma. Tai osuutensa on varmaan sillakin, mita kaikkea taalla poltetaan, miten paljon autoja on viidella miljoonalla ihmisella, minkalaista niiden polttoaine on, ja miten paastoja puhdistetaan.
Joka tapauksessa olisi hauska paasta taalta valilla vahan maaseudulle.

Eilen olimme Tian Yaon ateljeella tekemassa kiinalaisia pelmeeneja, dumplings englanniksi, kiinaksi jotain vaikeaa.

Ensin jauhelihasta ja kiinalaisesta kaalista tai lihasta ja joistain muista vihreista vihanneksista oli tehty hieman erilaisia mossoja. Kaupasta oli ostettu valmiita pyoreita ohuita taikinalevyja, ja niiden sisaan pantiin mossoa ja taiteltiin ja paineltiin reunat kiinni, vetta vahan liimaksi, vahan niin kuin meilla jouluna lihapiirakat, mutta nama olivat pienempia, ja niita keitetaan sitten 10 minuuttia.

Mutta itse ruokalaji koostuu naista pelmeenintapaisista ja vakevasta kastikkeesta, jota meille ja ruotsalaisille vieraille laimennettiin kiinalaisten mielesta aivan mauttomaksi, vaikka se meidan suita polttikin. Ilmalle ei voinut antaa lienta ollenkaan, eika han muutenkaan syonyt niita kaaroja yhtaan, varmaan johtui sipseista ja muffinseista, joita ruokaa tehdessa oli tarjoiltu.

Niita pelmeeneita dipattiin siihen tuliliemeen. Tuliliemi tuntui olevan se paajuttu, Tian Yao nautti siita kovasti, vaikka vetikin ilmaa sisaan hampaiden valista ja hikoili naamasta.

Tassa on Tian Yao kuorimassa Ilmalle sifkoja, auringonkukansiemenia. Han tulee erinomaisesti Ilman kanssa toimeen ja on ylpea siita, mita on onnistunut opettamaan talle kiinaksi.

Kiinalaiset ovat selvasti tottuneet leikkimaan ja viettamaan aikaa lasten kanssa, he nayttavat nauttivan siita. Ja varsinkin kun on noin sieva valkotukkainen pieni lapsi, he ovat ihastuksissaan. Ruotsalaiset olivat jo vahan kyllastyneita, olisivat mieluummin lahteneet tanssimaan.

Ilma herattaa taalla muutenkin kovasti huomiota, mihin meneekin. Nukkukavelylla nukahtaminen voi olla vaikeaa, kun joku tulee aina juttelemaan ja haluaa leikkia hanen kanssaan (aikuiset).

Jalkihuomautus:
Kiinastahan ne niinkutsutut pelmeenit ovat kuulemma alunperin, kulkeutuneet venalaisillekin pelmeeneiksi. Virossa niita saa venalaisten tekemina pakasteina, lammitetaan kiehuvassa vedessa kunnes nousevat pintaan ja pannaan smetanaa paalle, hyvaa. Taalla Kiinassa ovat ehka vahan teravamman makuisia ilman mausteliemiakin.

The Great Firewall

2007-10-25T11:08:00.000-07:00

tekee sen, etten ensimmaisen blogiinkirjoituspaivan jalkeen ole itse nahnyt tata blogia, johon nakojaan kuitenkin voin lahettaa materiaalia. Kiinan valtio estaa blogspot.comin nakymisen Kiinaan. Politiikka on jostain syysta sellainen, etta joskus se nakyy jonkin aikaa, ja sitten se taas estetaan.

Valitettavasti en siis nae sita kommenttiakaan, jonka joku on lahettanyt. Jos haluat kysya jotain, niin taytyy kirjoittaa sahkopostia.

Kuvia asunnostamme ja ymparistosta

2007-10-25T03:37:00.000-07:00

Tassa on asuntomme olkkari. Toisella seinustalla on telkkari ja DVD-soitin, toisella tietokone jossa on nettiyhteys. Takavasemmalla nakyvat rattaamme eteisessa, ja niiden takana yhden makuuhuoneen ovi.

Makuuhuoneita on nelja, jokaisessa kaksi sankya. Kahdessa muussakin huoneessa asuu oikeastaan kummassakin yksi henkilo, mutta he lensivat viikoksi Kiinan Havaijille, Hainanin saarelle. Toinen on suomenruotsalainen Annika, joka otti meidat vastaan lentokentalla ja opasti alkuun, toinen on ruotsalainen Agneta. Olemme siis olleet taalla melkein kaksistaan. Asunto on TCG Nordican kulttuurikeskuksen vierasasunto, jollainen heilla on toinenkin jossain muualla. Viime yoksi tanne tuli ruotsalainen Fredrik, joka on toissa ruotsalaisessa evankelisessa kirkossa, jos oikein muistan, ja hoitaa takalaisia asioita, oli matkalla Pohjois-Kiinasta Taimaahan. Vakea siis saattaa ilmaantua, ja tulevathan Annika ja Agneta kohta takaisin.

Asunnossa on kaksi kylpyhuonetta, joista toinen on Ilman ja minun kaytossani. Siihen vain ei saa lamminta vetta, vaikka amme onkin. Kaymme siina toisessa kylpparissa suihkussa, ja siella on myos pesukone.

Kaksi kertaa viikossa meilla kay siivooja, nuori tytto, joka ei osaa englantia. Luksusoltavat siis.

Tassa on keittiomme, josta nakyy takapihalle. Joskus kun ei ole sumua tai hamya, talonkattojen takana nakyy myos vuoria.
Ikkunanpuoliskot voi liu'uttaa auki sivulle ja eteen jattaa hyttysverkon (illalla on hyttysia). Niiden takana on kapea ristikkotila, johon voi ripustaa pyykit kuivumaan.

Tassa on katuamme Xi Ba Lu'ta suunnilleen meidan kohdaltamme. Olisi pitanyt ottaa kuva siita hotellistakin, tasta nakymasta vasemmalle, jonka etuseinassa lukee: ... HOTLE.

Ja sitten siina on herkkumyyja joka myi jotain paksun letun nakoisia samalla kulmalla. Meinasin ostaa takaisintullessani semmoisen, mutta karry oli liikkunut eteenpain.

Ja vakio-hedelmamyyjamme. Suosikkimme on pomelo.

Ja viereisen kaupan edessa pupu ja lentokone, jotka saa kolikolla heilumaan ja laulamaan, niissa on joku nappi viela josta painamalla saa kauheita pelipyssyaania. Tallaisia erilaisia vekottimia on monien liikkeiden edessa houkuttimina.

Takana hallissa on tori, jonka huomasin vasta tanaan. Siella on tuoreita vihanneksia, kotitaloustavaroita, mausteita ja jotain liemia, seka nama nuudelileipurit. Toisessa kuvassa valmiit nuudelitikut edessaan poydalla. Lapset selassa ovat oikeanpuoleinen myyja ja vasemmanpuoleinen asiakas. Lapsia kannetaan paljon selassa, heilla on usein joku pyyhe paalla, lieneeko suojaamassa polylta, jota taalla on paljon, vai auringolta, jota vastaan aikuiset usein pitelevat sateenvarjoja.

Anteeksi, en saa teksteja ja kuvia menemaan vierekkain.

Lahelta menee junarata, jolla junat kaasuttavat aika vauhtia ja usein tuuttaavat. Ilma pelkaa niita aania, emmeka ole viela paasseet nakemaan junista muuta kuin vaunujen ylareunoja, vaikka olemme paljon kavelleet radan lahella. Paivakotikin on sen vartta luoteeseen.

Alakerrassamme on ravintola, jossa valista olemme syoneet illallista, meita on vain kaksi, niin ettemme me mitaan juhlaillallista jaksa syoda, mutta perunakakut ovat hyvia. Minulle ja Ilmalle ateria on maksanut 2-3 euroa.

Ravintoloita ja pienempia ruokaloita on taalla tiheassa, tamankin talon kadun puolella 2 tai 3.

Eka paiva paivakodissa

2007-10-23T08:22:00.000-07:00

meni muuten ihan hyvin, mutta eras isompi tytto oli siella todella sairas. Han istui vain vessassa pitkia aikoja ja nukahtikin pontolle, torkkui ja oli kasvoiltaan tosi valkoinen, jos ei vihrea. Ilmeisesti vanhemmat eivat paase toista hakemaan, jos lapsi on sairaana. Mutta ei paivakodin henkilokunta minusta kovin fiksusti hoitanut sairasta, kantelivat hanta sylissa ikaankuin han olisi siita toennut, ja toiset lapset olivat hanen kanssaan. Ripuli, en tieda mista tullut. Se teki minut taas levottomaksi, niinkuin ensimmaisena iltana, kun tunsin epatoivoa. Tuntui kuin olisimme taalla henkemme kaupalla, ja tuli mieleen, etta asun kylla mieluummin hyvinvointivaltiossa kuin kehitysmaassa. Ja tuli mieleen se, mita Maija kertoi Beninista, kuinka hanet laakari kutsui katsomaan potilaitaan, joilla oli joku kamala todella tarttuva tauti. Ikivanha kulttuuri kylla ja toiset tavat, mutta eivatko ne todella tieda hygienian alkeita, se tuntuu uskomattomalta, kun taalla elama rullaa kuitenkin niinkuin suurkaupungissa.

Mutta Ilmalla oli hauskaa kun paasi vihdoinkin kunnolla leikkimaan muiden lasten kanssa. Kaupungilla kun alkaa leikkia jonkun kanssa, niin ne muut aina melko pian haippasevat johonkin, ja siina sita ollaan taas ilman ystavia.
Tama paivakoti ei ole mikaan tavallinen 120 lapsen paivakoti, vaan kristitty, voittoa tavoittelematon ja vanhempien yllapitama. Siina on nyt 16 lasta Ilma mukaan lukien, ja se maksaa 350 yuania eli noin saman verran ruotsin kruunuja kuussa. Aamupalan jalkeen on raamatunopetusta, minka jalkeen mennaan ulos. En tieda, millaista kristittyytta se on, mutta lieko tuolla niin valia, se kaikki on kiinaksi. Toivottavasti se sairas tytto ei huomenna ole siella.

Hankittavaa paivakotiin: lapykkaat tai varvikkaat vessassa kayntia varten (lattia kastuu valista), muki, lautanen-kulho, lusikka, viltti, hammasharja, pyyhe. Pidan aika hyvana saavutuksena sita, etta enaa viltti puuttuu. Niin ja kaksi kuvaa Ilmasta.

Toiset lapset ovat kiinalaisia paitsi yksi yhdysvaltalainen isompi tytto, joka toimii oikeastaan tulkkina, silla han puhuu aika hyvin kiinaa, vaikkei jostain syysta halua kovinkaan englantia puhua. Kommunikointini henkilokunnan kanssa on aika vaikeaa, johtaja osaa tosi kangerrellen ja nayttaa sanakirjasta sanoja, yksi nuoremmista osaa jonkin verran, muttei lahellekaan minun suomalaisittain huonoa tasoani.

Joinakin paivina paivakodissa on joku ruotsalainen nuori neito, siis vuorotellen. He ovat vapaaehtoistyontekijoita, jotka maksavat itse ylospitonsa ja asumisensa ja tyoskentelevat palkatta, useimmiten jonkin jarjeston kautta. He ovat useimmiten saaneet myos stipendin Ruotsista kattamaan matka- tai jopa elinkulut. Tanaan oli yksi tytto, joka leikitti 'Bjornen sover, Bjornen sover' ja muita leikkeja. Han puhuu englanniksi, ja henkilokunta kaantaa lapsille, paitsi mina Ilmalle, joka siis jaa vahan orpoon tilanteeseen kun minua ei ole. Ehka ruotsalaiset voivat selittaa hanelle ruotsiksi, mista han ymmartaa varmaan osan.

Mina puhun taalla enimmakseen suomea. Kiina tuntuu niin toivottomalta, enka odota etta kukaan osaisi englantia enempaa kuin enintaan bai bai ja yes ja no. Suomi on parempi kuin ei mitaan, ja kasilla voi nayttaa. Huomenna tapaan apurini, joka osaa hyvin englantia, ja olen varastoinut hanelle ison kasan kysymyksia: Missa on posti? Mika on villa kiinaksi? Mita ne 'raakapeiton' nakoiset pakkaukset ovat, peittoja ilman paalliskangasta? Missa voi printata valokuvia? Jne.

Toinen epamiellyttava juttu on etta ihan oikeasti niita punalippuja ja pompooseja kyltteja yms on taalla tiheassa. Ja ihan oikeasti koululaisilla on punaiset huivit kaulassa, aivan niinkuin jossain viisikymmenluvun yltiopositiivisissa kuvissa.

Tassa on linkki Kunmingista:
http://www.gokunming.com/en/

Jalkikommentti sairaaseen tyttoon: Kuulemma ei ollut tarttuvaa, ja kuulemma tytto hotkii liikaa ja tulee siita kipeaksi, hanella kai on mahassa jotain vikaa.

2007-10-22T09:45:00.000-07:00

Vihdoin sain loydettya taman blogisysteemin ja ongittua jostain salasanat. Olemme olleet jo viisi paivaa taalla Kunmingissa, Kiinassa, Yunnanin maakunnan paakaupungissa. Korkealla merenpinnasta, 1900 metria, mutta matalalla viiden miljoonan asukkaan talojen valissa. Harvemmin sattuu tuntemaan puiden tai muun luonnon tuoksua, mutta silloin huomaa etta olemme etelassa. Jos menisi kaupungin ulkopuolelle, olisi siella varmaan villia ja rehevaa. Kavelimme kylla tassa lahella joen/ojan vartta, mutta se haisi lahinna tappavalta, varmaan kirjaimellisesti. Valista huomaan yllatyksekseni, etta talojen kattojen yli nakyy vahan vuorten ylareunoja, siella kaukana, ei kovin selvasti. Taalla on jonkinlaista katkua ja pienta sumua yleensa ilmassa, vaikken enaa huomaa sita, mutta ensimmaisena aamuna avatessani ikkunan huomasin sen, vingun niinkuin viroksi sanotaan.

Asumme aika koyhalla kadulla, jonka varsi on taynna pienia kadulle avautuvia liikkeita, jotka oikeastaan ovat samalla koteja, se katuosuus mukaanluettuna. Liike saattaa olla sekatavarakauppa jossa on erivarisia muovivateja ja jatkojohtoja yms, tai metallityopaja, tai kioski, tai teekauppa, jossa on jonkinlaista perhetta tai vakea, tuntuu kuin aina olisi myos pikkulapsi, pyykkeja kuivumassa ulkopuolella niin etta luulen niita ensin myytaviksi tavaroiksi. On myos paksujen vallyjen tekijoita, ompelijoita joilla on yleensa ihan kapea rako liikkeenaan, syomapaikkoja. Siella he seurustelevat, laittavat ruokaa, hoitavat lasta, hoitavat liiketta. Ja niita on niin paljon, siis suunnilleen koko sen 20 minuutin kavelymatkan kotoa Nordicaan, etta varsinkin ensimmaisena paivana olin aivan vasynyt koko siita kaikesta, silla kaikkea taalla tuntui todella olevan.

Ei taalla ihmisia niin paljon ole kuin pelkasin, ihan hyvin mahtuu kadulla kavelemaan, eika ole ahdastakaan. Painvastoin, kaikki mahtuvat. Silla taalla liikutaan ihan eri tavalla kuin meilla Suomessa. Ikiajoista kun on ollut paljon ihmisia, olisi mieletonta taistella siita, kuka menee ensin ja kuka vaistaa. Ihmiset ovat tottuneet tarkkailemaan sivusilmalla muita liikkujia ja liikkumaan tasaista vauhtia, hitaahkosti, niin etta jokainen ehtii muuttaa suuntaansa sen verran, etta jokainen mahtuu menemaan siihen suuntaan kuin olisi tarkoitus. Ja etta liikenne olisi kaoottista, se ei pida ollenkaan paikkaansa, silla vaikka jotkut ajavat vastaantulijoiden puolta ja isoissa risteyksissa kaantyminen nayttaa aika sekalaiselta ja arvaamattomalta aluksi, tassa patee sama juttu. Kaikki paasevat maaranpaahansa. Tasta asiasta iloitsen taalla!

Ensimmaisena paivana pitkan matkan jalkeen ja edestakaisen kavelymatkan jalkeen Nordicaan olin jarkyttynyt ja mietin, mita ihmetta olen taas mennyt tekemaan. Nytko olisimme kiikissa tammoisessa paikassa viisi kuukautta? Ilma pelkasi aania taalla kylmassa asunnossa, juna tuuttaa ja kolistelee, autot tootottavat. Pelkasi niin etta vain itki ja halusi syliin, mutta oli han vasynytkin tietysti. Mutta yha han pelkaa aania, aamullakin, eika halua paastaa minua yksin toiseen huoneeseen.

Ilma raukka on ihan kiusaantunut siita, miten ihmiset tulevat koskettamaan hanta, ihastelevat ja haluavat seurustella hanen kanssaan, vaativat huomiota. Ottavat jopa syliin ja kiikuttavat miehelle nahtavaksi, niinkuin tanaan! Aiti saa sitten tulla pelastamaan pahimmista tilanteista. En tieda, pitaisiko minun suojella Ilmaa enemman. Aluksi han oli ensin ihmeissaan, sitten ihan ilahtunut. Nyt tuo alkaa rasittaa hanta.
Huomenna menemme tutustumaan Ilman paivakotiin. Toivon, etta siella menee paremmin, olen kuullut niin hyvaa siita. Ja aikuiset ne taalla Ilmaa piinaavat.