Lähdössä

Hengissä olemme, vaikken ole kirjoittanut. Lähdemme täältä maanantaina kotiin, ja sen takia on kauheasti kaikkea muuta ajateltavaa. Lähetän postissa neljä pahvilaatikollista, lähinnä kankaita, mutta myös mm. kasan kiinalaisia lastenkirjoja ranskaksi. Tänään olin kai viimeistä kertaa kangasmarkkinoilla, ja ehkä hullaannuin vähän liikaa, varsinkin jos ottaa huomioon, etten löydä rahakorttiani mistään. Ostin neljätoista kiloa kankaita, ja lisäksi minä hölmö ostin ison ison vanukasan syksyn Helsingin-näyttelyyn tuleviin kiinalaisiin pukuihin. Miksen olisi voinut ostaa sitä Suomesta?
Aion kai ostaa matkalaukun, kun vain osaisin päättää, isonko vai pienemmän, jolla olisi myöhemmin enemmän käyttöä. Aion lainata Jonakselta rahaa, kun en saa enää millään automaatista. Minulla oli Visa Elektron.

Lunta!

Eilen illalla satoi lunta! En ollut uskoa silmiäni. Autojen katoille se jäi, maassa suli samantien. Aamullakin oli vielä jäljellä talojen ja autojen katoilla. Sitten paistoi aurinko.

Lähetin työni Lahteen piirustusnäyttelyyn jonkun Express-firman avulla 30 eurosta. Sen pitäisi olla perillä kuudessa päivässä. Tavallisena postina minun olisi pitänyt lähettää se jo tammikuussa 17 eurosta ja olla epävarma perillemenosta. Saimme alkuviikosta Ilman Lauttasaaren päiväkodista postia, ryhmäkuvan, joka oli lähetetty kolme ja puoli kuukautta sitten. Muut postit ovat kyllä tulleet nopeammin, esim. kymmenessä päivässä.

Niin se työ, maalasin runsaat kahdeksan metriä kiinalaisia pisteitä. Kalligrafiassa kun nekin on tarkkaan määrätty, millaisia niiden on oltava, ajattelin, että minun aloittelijan on parasta aloittaa kaikkein yksinkertaisimmasta mahdollisesta.

Lähdemme huomenna matkalle kolmeksi päiväksi. Minä ja Ilma kahdestaan bussilla Daliin, turistikaupunkiin. Bussimatka kestää neljä tuntia.

Varma källor

Pictures on this story are taken by Jonas Böttern or me.

Igår åkte vi buss till An ning, en liten kurortstad 40 minuter från Kunming. Luo Feis familj, Ilma och jag, den nye svensken Jonas som bor med oss, plus Luo Feis vänner. Vädret var underbart med sol men inte för varmt, och vi åkte till ett ställe med gula rapsfältar dit även många andra familjer hade kommit för att promenera bland blommorna. Det fanns stigar just för att folk ska komma just hit för att promenera bland de gula blommorna med sina fina parasoller och fota varandra. Det såg faktiskt ganska fint ut med det starka gula och de skimrande ljusblåa och lila och andra parasollerna. Det är fint här för kvinnorna att ha en skimrande spetsparasoll som man skyddar sitt ansikte med mot solen. Om man inte har den så kan man hålla tex en bok eller liknande objekt mellan ansiktet och solen.
Alltså det finns fina ställen i naturen där det inte finns folk. Men då folk ska komma ut och njuta av naturen åker alla till de vissa ställena. De tomma ställena ser jag från bussfönstret på vägen till det rätta stället. Och jag ser branta skogiga berg som måste vara ganska tomma av människor.
Transporten var privata bilar som kommer dit för att köra stadsfolk runt och få betalt. Det fanns matsäljare, hästar som man kunde rida med och annat för sådana som oss. Ilma red tre gånger runt och till slut såg hon ut som om hon skulle kunna somna där så hämtade jag henne bort. Och Lidiya också somnade, medan hon red!
Här är bilder på Lidiyas blog.
Det var så mycket folk på denna soliga lördag att vi måste vänta länge innan vi kom in i restaurangen. Till de varma källorna som de hade tänkt orkade vi inte köa, inte till de nästa heller, men vi hittade ett ställe till slut som inte var så fin och Ilma och jag badade ute i barnbassängen som var nästan tom. Solen sken och det var jätte roligt.

Kotimatkastressi

vahvistui siitä kun annoin ateljeen avaimet pois. On punnittava jo nyt tavaroita ja mietittävä, miten saada ne kotiin. Lentokoneeseen saa ottaa ylimääräistä lastia kun maksaa 8 euroa kilolta, 20 kiloa olisi 160 euroa. Jos ottaa yli 45 kiloa, voi maksaa 2,8 euroa kilolta, siis 45 kiloa tekisi 180 euroa. Siten täältä ostamani painavat kankaat tulevatkin kalliiksi, vaikka ne ostaessa olivat halpoja.

Mitä kaikkea on jäänyt tekemättä. Ja se hirveä matka kahdella vaihdolla ja tuntien odottelulla. Kotiinpaluu ja kaikki mistä siellä on selvittävä. Puuttuvat näyttelyteokset. Mihin olisi vielä käytettävä rahaa täällä, tilaisinko itsellenikin villappuseron vai ostaisinko vain villalangat. Vieläkö lähtisimme pikku matkalle. On enää ensi viikko aikaa ja sitten se viimeinen, jolloin Ilmalla on taas päiväkoti auki, sen kyllä haluan käyttää hyväkseni.

Siitä, miten täällä ei ole lintuja eikä muita eläimiä. Totta, yleensä huomaan, kun kuulen jonkun linnun. Luulin sen johtuvan talvesta.

Tänään oli lyhtyjuhla, valitettavasti näimme lyhtyjä vain telkkarista. Niiden sijaan täällä meidän kulmillamme paukutettiin taas, ei huvittanut mennä ulos. Telkkarissa näytettiin tosi hienoja lyhtyjä. Lyhtyjuhla on kevätjuhlan eli kiinalaisen uudenvuoden lopettajaiset.

Nordica avattiin ja kaikki ruotsalaiset tulivat esiin. Ilma oli iloinen nähdessään ystäviään. Tyhjensimme työhuoneen ja kuskasimme kamat tänne kotiin. Oikeastaan kolmipyörämies kuskasi, ja me pääsimme hänen kyydissään pikku lavalla, jossa Ilma istui kaiken keskellä ompelukoneen ja pöydän välissä, minä reunalla, jalat sisäpuolella. Pelkäsin koko ajan, että se kaatuisi kyljelleen, kun minä painava istuin toisella reunalla. Alla oli kyllä aika isot ne kaksi pyörää, ja aika reunassa. Harmi ettei kukaan ollut ottamassa meistä kuvaa.

Leikkasin Ilman hiukset, ei niistä niin lyhyet pitänyt tulla, piti tulla takaa lyhyt polkkatukka, mutta se näytti niin hölmöltä että lyhensin vielä jostain ja sitten vielä ja sitten siitä tuli kuin ukin kampaus, lukuunottamatta kasvopuolta, otsatukka on suora ja korvien eteen jäi pienet tupsut. Ilma heilui kuin heinämies.

Burmasta, Kiinasta, Taimaasta sekä myös Euroopasta, Sue Tackin blogissa.