Kuvia asunnostamme ja ymparistosta

Tassa on asuntomme olkkari. Toisella seinustalla on telkkari ja DVD-soitin, toisella tietokone jossa on nettiyhteys. Takavasemmalla nakyvat rattaamme eteisessa, ja niiden takana yhden makuuhuoneen ovi.

Makuuhuoneita on nelja, jokaisessa kaksi sankya. Kahdessa muussakin huoneessa asuu oikeastaan kummassakin yksi henkilo, mutta he lensivat viikoksi Kiinan Havaijille, Hainanin saarelle. Toinen on suomenruotsalainen Annika, joka otti meidat vastaan lentokentalla ja opasti alkuun, toinen on ruotsalainen Agneta. Olemme siis olleet taalla melkein kaksistaan. Asunto on TCG Nordican kulttuurikeskuksen vierasasunto, jollainen heilla on toinenkin jossain muualla. Viime yoksi tanne tuli ruotsalainen Fredrik, joka on toissa ruotsalaisessa evankelisessa kirkossa, jos oikein muistan, ja hoitaa takalaisia asioita, oli matkalla Pohjois-Kiinasta Taimaahan. Vakea siis saattaa ilmaantua, ja tulevathan Annika ja Agneta kohta takaisin.

Asunnossa on kaksi kylpyhuonetta, joista toinen on Ilman ja minun kaytossani. Siihen vain ei saa lamminta vetta, vaikka amme onkin. Kaymme siina toisessa kylpparissa suihkussa, ja siella on myos pesukone.

Kaksi kertaa viikossa meilla kay siivooja, nuori tytto, joka ei osaa englantia. Luksusoltavat siis.

Tassa on keittiomme, josta nakyy takapihalle. Joskus kun ei ole sumua tai hamya, talonkattojen takana nakyy myos vuoria.
Ikkunanpuoliskot voi liu'uttaa auki sivulle ja eteen jattaa hyttysverkon (illalla on hyttysia). Niiden takana on kapea ristikkotila, johon voi ripustaa pyykit kuivumaan.

Tassa on katuamme Xi Ba Lu'ta suunnilleen meidan kohdaltamme. Olisi pitanyt ottaa kuva siita hotellistakin, tasta nakymasta vasemmalle, jonka etuseinassa lukee: ... HOTLE.

Ja sitten siina on herkkumyyja joka myi jotain paksun letun nakoisia samalla kulmalla. Meinasin ostaa takaisintullessani semmoisen, mutta karry oli liikkunut eteenpain.

Ja vakio-hedelmamyyjamme. Suosikkimme on pomelo.

Ja viereisen kaupan edessa pupu ja lentokone, jotka saa kolikolla heilumaan ja laulamaan, niissa on joku nappi viela josta painamalla saa kauheita pelipyssyaania. Tallaisia erilaisia vekottimia on monien liikkeiden edessa houkuttimina.

Takana hallissa on tori, jonka huomasin vasta tanaan. Siella on tuoreita vihanneksia, kotitaloustavaroita, mausteita ja jotain liemia, seka nama nuudelileipurit. Toisessa kuvassa valmiit nuudelitikut edessaan poydalla. Lapset selassa ovat oikeanpuoleinen myyja ja vasemmanpuoleinen asiakas. Lapsia kannetaan paljon selassa, heilla on usein joku pyyhe paalla, lieneeko suojaamassa polylta, jota taalla on paljon, vai auringolta, jota vastaan aikuiset usein pitelevat sateenvarjoja.

Anteeksi, en saa teksteja ja kuvia menemaan vierekkain.

Lahelta menee junarata, jolla junat kaasuttavat aika vauhtia ja usein tuuttaavat. Ilma pelkaa niita aania, emmeka ole viela paasseet nakemaan junista muuta kuin vaunujen ylareunoja, vaikka olemme paljon kavelleet radan lahella. Paivakotikin on sen vartta luoteeseen.

Alakerrassamme on ravintola, jossa valista olemme syoneet illallista, meita on vain kaksi, niin ettemme me mitaan juhlaillallista jaksa syoda, mutta perunakakut ovat hyvia. Minulle ja Ilmalle ateria on maksanut 2-3 euroa.

Ravintoloita ja pienempia ruokaloita on taalla tiheassa, tamankin talon kadun puolella 2 tai 3.