Arkeamme

Tassa on koulun piha, josta kuljemme aina ohi matkalla paivakotiin. Videosta tuli vahan liian pitka ja iso, mutta en osannut leikata sita lyhemmaksi. Se on kuvattu digikameralla.

Koululapset ovat usein ulkona ja seisovat jarjestyksessa ja harjoittelevat jotain laululeikkia tai asento-lepo -harjoituksia. Sellaisia muuten tekivat viereisen paivakodinkin lapset, ei siis sen jossa Ilma kay. Siina oli kai 40 kolmivuotiasta kuuden jonoissa, jonot riveina. Portin ulkopuolella on aina joitain aikuisia katsomassa, isovanhempia tai joku aiti vauva selassa tai keta lie, muuten vain kiinnostuneita.

Ilmalla menee paivakodissa hyvin, han on jopa nukkunut hyvin siella muiden lasten kanssa, ehka siksikin kun youni on ollut kai vahan liian lyhyt. Ja jopa syonyt hyvin! Paitsi tanaan, kun oli tofua ja jotain vihreaa salaatintapaista, joka Ilman mukaan oli vakevaa. Ilma osaa sanoa kiinaksi jo paivaa/hei, hei hei, ja toistaa hyvin toisten perassa lauseita, joiden merkityksia arvailee. Esimerkiksi "Katso, opettaja" tai "haluan juoda". Han aantaa hyvin. Kun olin tanaan katsomassa, Ilma kylla ei jaksanut oikein seurata, mita milloinkin oli leikissa tehtava, mutta ohjaajan mukaan han leikkii hyvin. Ehka sitten paremmin silloin, kun lapset leikkivat itsekseen ilman ohjausta.

Ilma herattaa ihastusta Nii haollaan ja Tsai tsieenillaan. Mina tunnen itseni ihan tolvanaksi, kun en ymmarra ruokaa ostaessani edes lukusanoja, edes kiinalaisten paljon kayttamina kasimerkkeina. Kuin joku amerikkalaisturisti. Olenhan ollut taalla jo puolitoista viikkoa.

Koetamme molemmat ihan vahitellen maistella myos vakevia ruokia. Aste-ero on tietysti valtava verrattuna takalaisiin. Ruokavaliomme on ollut tallainen: Aluksi ihastuimme perunakakkuihin, litteisiin perunaraasteesta rasvassa paistettuihin kakkuihin, koska ne ovat perunaa ja chilittomia ja kotoisia. Nyt olemme loytaneet ne pelmeenintapaiset, joita kaymme syomassa kotimme lahella vakiopaikassamme. Itse pelmeenit eivat ole yhtaan vakevia, mutta syojalle annetaan pieni kuppi, johon itse kaadetaan maun mukaan mausteita, mina kaadan vain jonkinlaista etikkalienta pullosta, sekaan panen valista pikkupisaran chilimossoa. Juotavaa ei taalla tilata siina mielessa kuin meilla, vaan kuuma kuppi lienta rinnalle, ja se ei minusta vie janoa, eika Ilmasta, se on vahan suolaista siihen tarkoitukseen.

Teen vahan ruokaa kotonakin. Aamuisin teen puuroa, joko kaura- (vai ohra-?)hiutaleista tai hirssinjyvista, joita molempia voi ostaa laarista vastapaisesta kaupasta. Tosin kaupan lattialla on vakiona joku kuollut tai puolikuollut jattitorakka. Muualla en ole kylla sellaisia nahnyt. Sen saman kaupan tadit aina kiusaavat Ilmaa, haluavat ottaa syliin ja leikkia. Mutta kaupan edessa on seka lentokone etta pupu, jotka alkavat yhdesta yuanista keinua ja soittaa musiikkia.

Minulla on nyt tyohuone suurinpiirtein kunnossa Nordicassa, mutta en ole oikeastaan tyoskennellyt siella viela yhtaan. Raakapeitoista olen saanut selville, etta ne ovat puuvillaa, ja niita myydaan vetoketjullisen paallisen, tavallaan pussilakanan kanssa. Siis ne ovat peittoja, joissa vain ei ole paalliskangasta, pelkka puuvillaharso paalla. Ostin sellaisesta kaupasta Ilmalle pienen tyynyn, jonka paallinen on myos vetoketjullinen, ja paallisen sisalla on pelkkaa tekokuituvanua. Ostimme tyynyliinakankaaksi Ilman valitseman keltaisen koirakankaan, mutta pesin sen muiden uusien kankaiden kanssa, joista lahti varia, niin etta siita tuli ruskea koirakangas.

Olen siis ostanut kuitenkin joitakin kankaita kangasparatiisista, ja saanut joitakin mallipaloja. Kangasparatiisi on iso alue taynna kankaiden tukkumyyjia, jotka myyvat myos pienia maaria. Siella meni ihan paa pyoralle, niin paljon erilaisia kankaita, etta oli vaikea paatella niista, mita tarvitsisin ja voisin kayttaa. Tekokuitua, puuvillaa, silkkia, sekoitteita. Vertaan monessa kiinalaisia tutumpiin venalaisiin, kummatkaan eivat aina tee eroa oikeiden materiaalien ja tekokuitukopioiden valilla. Jotkut kankaat ovat kuulemma puuvillaa, ja ihmetellessani ne ovat tekokuidusta tehtya puuvillaa. Sama koskee villaa. Onneksi minulla oli Tian Yao mukana tulkkina.

Missa olemme, ja paikallisia pelmeeneita tekemassa

Tassa on sijaintimme satelliittikuvassa:

http://maps.google.fi/maps?f=d&ie=UTF8&ll=25.000994,102.741394&spn=0.521489,0.914612&t=h&z=10&om=1 . Jos linkki ei kahdessa osassa toimi, niin kopioi se kokonaan ylos nettiosoitekoloon.

Kartan vasemman reunan plussasta saa kuvan lahemmas maata ja miinuksesta kauemmas.

Olemme siis vuorten keskella 1900 metrin korkeudessa ja noin Kuwaitin korkeusasteilla. Jarvea emme ole viela nahneet, se on kovin saastunut kuulemma. Olemme ilmeisesti vuorten valissa niin, ettei ilma oikein liiku, ja taalla on huono ilma. Tai osuutensa on varmaan sillakin, mita kaikkea taalla poltetaan, miten paljon autoja on viidella miljoonalla ihmisella, minkalaista niiden polttoaine on, ja miten paastoja puhdistetaan.
Joka tapauksessa olisi hauska paasta taalta valilla vahan maaseudulle.

Eilen olimme Tian Yaon ateljeella tekemassa kiinalaisia pelmeeneja, dumplings englanniksi, kiinaksi jotain vaikeaa.

Ensin jauhelihasta ja kiinalaisesta kaalista tai lihasta ja joistain muista vihreista vihanneksista oli tehty hieman erilaisia mossoja. Kaupasta oli ostettu valmiita pyoreita ohuita taikinalevyja, ja niiden sisaan pantiin mossoa ja taiteltiin ja paineltiin reunat kiinni, vetta vahan liimaksi, vahan niin kuin meilla jouluna lihapiirakat, mutta nama olivat pienempia, ja niita keitetaan sitten 10 minuuttia.

Mutta itse ruokalaji koostuu naista pelmeenintapaisista ja vakevasta kastikkeesta, jota meille ja ruotsalaisille vieraille laimennettiin kiinalaisten mielesta aivan mauttomaksi, vaikka se meidan suita polttikin. Ilmalle ei voinut antaa lienta ollenkaan, eika han muutenkaan syonyt niita kaaroja yhtaan, varmaan johtui sipseista ja muffinseista, joita ruokaa tehdessa oli tarjoiltu.

Niita pelmeeneita dipattiin siihen tuliliemeen. Tuliliemi tuntui olevan se paajuttu, Tian Yao nautti siita kovasti, vaikka vetikin ilmaa sisaan hampaiden valista ja hikoili naamasta.

Tassa on Tian Yao kuorimassa Ilmalle sifkoja, auringonkukansiemenia. Han tulee erinomaisesti Ilman kanssa toimeen ja on ylpea siita, mita on onnistunut opettamaan talle kiinaksi.

Kiinalaiset ovat selvasti tottuneet leikkimaan ja viettamaan aikaa lasten kanssa, he nayttavat nauttivan siita. Ja varsinkin kun on noin sieva valkotukkainen pieni lapsi, he ovat ihastuksissaan. Ruotsalaiset olivat jo vahan kyllastyneita, olisivat mieluummin lahteneet tanssimaan.

Ilma herattaa taalla muutenkin kovasti huomiota, mihin meneekin. Nukkukavelylla nukahtaminen voi olla vaikeaa, kun joku tulee aina juttelemaan ja haluaa leikkia hanen kanssaan (aikuiset).

Jalkihuomautus:
Kiinastahan ne niinkutsutut pelmeenit ovat kuulemma alunperin, kulkeutuneet venalaisillekin pelmeeneiksi. Virossa niita saa venalaisten tekemina pakasteina, lammitetaan kiehuvassa vedessa kunnes nousevat pintaan ja pannaan smetanaa paalle, hyvaa. Taalla Kiinassa ovat ehka vahan teravamman makuisia ilman mausteliemiakin.

The Great Firewall

tekee sen, etten ensimmaisen blogiinkirjoituspaivan jalkeen ole itse nahnyt tata blogia, johon nakojaan kuitenkin voin lahettaa materiaalia. Kiinan valtio estaa blogspot.comin nakymisen Kiinaan. Politiikka on jostain syysta sellainen, etta joskus se nakyy jonkin aikaa, ja sitten se taas estetaan.

Valitettavasti en siis nae sita kommenttiakaan, jonka joku on lahettanyt. Jos haluat kysya jotain, niin taytyy kirjoittaa sahkopostia.

Kuvia asunnostamme ja ymparistosta

Tassa on asuntomme olkkari. Toisella seinustalla on telkkari ja DVD-soitin, toisella tietokone jossa on nettiyhteys. Takavasemmalla nakyvat rattaamme eteisessa, ja niiden takana yhden makuuhuoneen ovi.

Makuuhuoneita on nelja, jokaisessa kaksi sankya. Kahdessa muussakin huoneessa asuu oikeastaan kummassakin yksi henkilo, mutta he lensivat viikoksi Kiinan Havaijille, Hainanin saarelle. Toinen on suomenruotsalainen Annika, joka otti meidat vastaan lentokentalla ja opasti alkuun, toinen on ruotsalainen Agneta. Olemme siis olleet taalla melkein kaksistaan. Asunto on TCG Nordican kulttuurikeskuksen vierasasunto, jollainen heilla on toinenkin jossain muualla. Viime yoksi tanne tuli ruotsalainen Fredrik, joka on toissa ruotsalaisessa evankelisessa kirkossa, jos oikein muistan, ja hoitaa takalaisia asioita, oli matkalla Pohjois-Kiinasta Taimaahan. Vakea siis saattaa ilmaantua, ja tulevathan Annika ja Agneta kohta takaisin.

Asunnossa on kaksi kylpyhuonetta, joista toinen on Ilman ja minun kaytossani. Siihen vain ei saa lamminta vetta, vaikka amme onkin. Kaymme siina toisessa kylpparissa suihkussa, ja siella on myos pesukone.

Kaksi kertaa viikossa meilla kay siivooja, nuori tytto, joka ei osaa englantia. Luksusoltavat siis.

Tassa on keittiomme, josta nakyy takapihalle. Joskus kun ei ole sumua tai hamya, talonkattojen takana nakyy myos vuoria.
Ikkunanpuoliskot voi liu'uttaa auki sivulle ja eteen jattaa hyttysverkon (illalla on hyttysia). Niiden takana on kapea ristikkotila, johon voi ripustaa pyykit kuivumaan.

Tassa on katuamme Xi Ba Lu'ta suunnilleen meidan kohdaltamme. Olisi pitanyt ottaa kuva siita hotellistakin, tasta nakymasta vasemmalle, jonka etuseinassa lukee: ... HOTLE.

Ja sitten siina on herkkumyyja joka myi jotain paksun letun nakoisia samalla kulmalla. Meinasin ostaa takaisintullessani semmoisen, mutta karry oli liikkunut eteenpain.

Ja vakio-hedelmamyyjamme. Suosikkimme on pomelo.

Ja viereisen kaupan edessa pupu ja lentokone, jotka saa kolikolla heilumaan ja laulamaan, niissa on joku nappi viela josta painamalla saa kauheita pelipyssyaania. Tallaisia erilaisia vekottimia on monien liikkeiden edessa houkuttimina.

Takana hallissa on tori, jonka huomasin vasta tanaan. Siella on tuoreita vihanneksia, kotitaloustavaroita, mausteita ja jotain liemia, seka nama nuudelileipurit. Toisessa kuvassa valmiit nuudelitikut edessaan poydalla. Lapset selassa ovat oikeanpuoleinen myyja ja vasemmanpuoleinen asiakas. Lapsia kannetaan paljon selassa, heilla on usein joku pyyhe paalla, lieneeko suojaamassa polylta, jota taalla on paljon, vai auringolta, jota vastaan aikuiset usein pitelevat sateenvarjoja.

Anteeksi, en saa teksteja ja kuvia menemaan vierekkain.

Lahelta menee junarata, jolla junat kaasuttavat aika vauhtia ja usein tuuttaavat. Ilma pelkaa niita aania, emmeka ole viela paasseet nakemaan junista muuta kuin vaunujen ylareunoja, vaikka olemme paljon kavelleet radan lahella. Paivakotikin on sen vartta luoteeseen.

Alakerrassamme on ravintola, jossa valista olemme syoneet illallista, meita on vain kaksi, niin ettemme me mitaan juhlaillallista jaksa syoda, mutta perunakakut ovat hyvia. Minulle ja Ilmalle ateria on maksanut 2-3 euroa.

Ravintoloita ja pienempia ruokaloita on taalla tiheassa, tamankin talon kadun puolella 2 tai 3.

Eka paiva paivakodissa

meni muuten ihan hyvin, mutta eras isompi tytto oli siella todella sairas. Han istui vain vessassa pitkia aikoja ja nukahtikin pontolle, torkkui ja oli kasvoiltaan tosi valkoinen, jos ei vihrea. Ilmeisesti vanhemmat eivat paase toista hakemaan, jos lapsi on sairaana. Mutta ei paivakodin henkilokunta minusta kovin fiksusti hoitanut sairasta, kantelivat hanta sylissa ikaankuin han olisi siita toennut, ja toiset lapset olivat hanen kanssaan. Ripuli, en tieda mista tullut. Se teki minut taas levottomaksi, niinkuin ensimmaisena iltana, kun tunsin epatoivoa. Tuntui kuin olisimme taalla henkemme kaupalla, ja tuli mieleen, etta asun kylla mieluummin hyvinvointivaltiossa kuin kehitysmaassa. Ja tuli mieleen se, mita Maija kertoi Beninista, kuinka hanet laakari kutsui katsomaan potilaitaan, joilla oli joku kamala todella tarttuva tauti. Ikivanha kulttuuri kylla ja toiset tavat, mutta eivatko ne todella tieda hygienian alkeita, se tuntuu uskomattomalta, kun taalla elama rullaa kuitenkin niinkuin suurkaupungissa.

Mutta Ilmalla oli hauskaa kun paasi vihdoinkin kunnolla leikkimaan muiden lasten kanssa. Kaupungilla kun alkaa leikkia jonkun kanssa, niin ne muut aina melko pian haippasevat johonkin, ja siina sita ollaan taas ilman ystavia.
Tama paivakoti ei ole mikaan tavallinen 120 lapsen paivakoti, vaan kristitty, voittoa tavoittelematon ja vanhempien yllapitama. Siina on nyt 16 lasta Ilma mukaan lukien, ja se maksaa 350 yuania eli noin saman verran ruotsin kruunuja kuussa. Aamupalan jalkeen on raamatunopetusta, minka jalkeen mennaan ulos. En tieda, millaista kristittyytta se on, mutta lieko tuolla niin valia, se kaikki on kiinaksi. Toivottavasti se sairas tytto ei huomenna ole siella.

Hankittavaa paivakotiin: lapykkaat tai varvikkaat vessassa kayntia varten (lattia kastuu valista), muki, lautanen-kulho, lusikka, viltti, hammasharja, pyyhe. Pidan aika hyvana saavutuksena sita, etta enaa viltti puuttuu. Niin ja kaksi kuvaa Ilmasta.

Toiset lapset ovat kiinalaisia paitsi yksi yhdysvaltalainen isompi tytto, joka toimii oikeastaan tulkkina, silla han puhuu aika hyvin kiinaa, vaikkei jostain syysta halua kovinkaan englantia puhua. Kommunikointini henkilokunnan kanssa on aika vaikeaa, johtaja osaa tosi kangerrellen ja nayttaa sanakirjasta sanoja, yksi nuoremmista osaa jonkin verran, muttei lahellekaan minun suomalaisittain huonoa tasoani.

Joinakin paivina paivakodissa on joku ruotsalainen nuori neito, siis vuorotellen. He ovat vapaaehtoistyontekijoita, jotka maksavat itse ylospitonsa ja asumisensa ja tyoskentelevat palkatta, useimmiten jonkin jarjeston kautta. He ovat useimmiten saaneet myos stipendin Ruotsista kattamaan matka- tai jopa elinkulut. Tanaan oli yksi tytto, joka leikitti 'Bjornen sover, Bjornen sover' ja muita leikkeja. Han puhuu englanniksi, ja henkilokunta kaantaa lapsille, paitsi mina Ilmalle, joka siis jaa vahan orpoon tilanteeseen kun minua ei ole. Ehka ruotsalaiset voivat selittaa hanelle ruotsiksi, mista han ymmartaa varmaan osan.

Mina puhun taalla enimmakseen suomea. Kiina tuntuu niin toivottomalta, enka odota etta kukaan osaisi englantia enempaa kuin enintaan bai bai ja yes ja no. Suomi on parempi kuin ei mitaan, ja kasilla voi nayttaa. Huomenna tapaan apurini, joka osaa hyvin englantia, ja olen varastoinut hanelle ison kasan kysymyksia: Missa on posti? Mika on villa kiinaksi? Mita ne 'raakapeiton' nakoiset pakkaukset ovat, peittoja ilman paalliskangasta? Missa voi printata valokuvia? Jne.

Toinen epamiellyttava juttu on etta ihan oikeasti niita punalippuja ja pompooseja kyltteja yms on taalla tiheassa. Ja ihan oikeasti koululaisilla on punaiset huivit kaulassa, aivan niinkuin jossain viisikymmenluvun yltiopositiivisissa kuvissa.

Tassa on linkki Kunmingista:
http://www.gokunming.com/en/

Jalkikommentti sairaaseen tyttoon: Kuulemma ei ollut tarttuvaa, ja kuulemma tytto hotkii liikaa ja tulee siita kipeaksi, hanella kai on mahassa jotain vikaa.

Vihdoin sain loydettya taman blogisysteemin ja ongittua jostain salasanat. Olemme olleet jo viisi paivaa taalla Kunmingissa, Kiinassa, Yunnanin maakunnan paakaupungissa. Korkealla merenpinnasta, 1900 metria, mutta matalalla viiden miljoonan asukkaan talojen valissa. Harvemmin sattuu tuntemaan puiden tai muun luonnon tuoksua, mutta silloin huomaa etta olemme etelassa. Jos menisi kaupungin ulkopuolelle, olisi siella varmaan villia ja rehevaa. Kavelimme kylla tassa lahella joen/ojan vartta, mutta se haisi lahinna tappavalta, varmaan kirjaimellisesti. Valista huomaan yllatyksekseni, etta talojen kattojen yli nakyy vahan vuorten ylareunoja, siella kaukana, ei kovin selvasti. Taalla on jonkinlaista katkua ja pienta sumua yleensa ilmassa, vaikken enaa huomaa sita, mutta ensimmaisena aamuna avatessani ikkunan huomasin sen, vingun niinkuin viroksi sanotaan.

Asumme aika koyhalla kadulla, jonka varsi on taynna pienia kadulle avautuvia liikkeita, jotka oikeastaan ovat samalla koteja, se katuosuus mukaanluettuna. Liike saattaa olla sekatavarakauppa jossa on erivarisia muovivateja ja jatkojohtoja yms, tai metallityopaja, tai kioski, tai teekauppa, jossa on jonkinlaista perhetta tai vakea, tuntuu kuin aina olisi myos pikkulapsi, pyykkeja kuivumassa ulkopuolella niin etta luulen niita ensin myytaviksi tavaroiksi. On myos paksujen vallyjen tekijoita, ompelijoita joilla on yleensa ihan kapea rako liikkeenaan, syomapaikkoja. Siella he seurustelevat, laittavat ruokaa, hoitavat lasta, hoitavat liiketta. Ja niita on niin paljon, siis suunnilleen koko sen 20 minuutin kavelymatkan kotoa Nordicaan, etta varsinkin ensimmaisena paivana olin aivan vasynyt koko siita kaikesta, silla kaikkea taalla tuntui todella olevan.

Ei taalla ihmisia niin paljon ole kuin pelkasin, ihan hyvin mahtuu kadulla kavelemaan, eika ole ahdastakaan. Painvastoin, kaikki mahtuvat. Silla taalla liikutaan ihan eri tavalla kuin meilla Suomessa. Ikiajoista kun on ollut paljon ihmisia, olisi mieletonta taistella siita, kuka menee ensin ja kuka vaistaa. Ihmiset ovat tottuneet tarkkailemaan sivusilmalla muita liikkujia ja liikkumaan tasaista vauhtia, hitaahkosti, niin etta jokainen ehtii muuttaa suuntaansa sen verran, etta jokainen mahtuu menemaan siihen suuntaan kuin olisi tarkoitus. Ja etta liikenne olisi kaoottista, se ei pida ollenkaan paikkaansa, silla vaikka jotkut ajavat vastaantulijoiden puolta ja isoissa risteyksissa kaantyminen nayttaa aika sekalaiselta ja arvaamattomalta aluksi, tassa patee sama juttu. Kaikki paasevat maaranpaahansa. Tasta asiasta iloitsen taalla!

Ensimmaisena paivana pitkan matkan jalkeen ja edestakaisen kavelymatkan jalkeen Nordicaan olin jarkyttynyt ja mietin, mita ihmetta olen taas mennyt tekemaan. Nytko olisimme kiikissa tammoisessa paikassa viisi kuukautta? Ilma pelkasi aania taalla kylmassa asunnossa, juna tuuttaa ja kolistelee, autot tootottavat. Pelkasi niin etta vain itki ja halusi syliin, mutta oli han vasynytkin tietysti. Mutta yha han pelkaa aania, aamullakin, eika halua paastaa minua yksin toiseen huoneeseen.

Ilma raukka on ihan kiusaantunut siita, miten ihmiset tulevat koskettamaan hanta, ihastelevat ja haluavat seurustella hanen kanssaan, vaativat huomiota. Ottavat jopa syliin ja kiikuttavat miehelle nahtavaksi, niinkuin tanaan! Aiti saa sitten tulla pelastamaan pahimmista tilanteista. En tieda, pitaisiko minun suojella Ilmaa enemman. Aluksi han oli ensin ihmeissaan, sitten ihan ilahtunut. Nyt tuo alkaa rasittaa hanta.
Huomenna menemme tutustumaan Ilman paivakotiin. Toivon, etta siella menee paremmin, olen kuullut niin hyvaa siita. Ja aikuiset ne taalla Ilmaa piinaavat.