Lunta!

Eilen illalla satoi lunta! En ollut uskoa silmiäni. Autojen katoille se jäi, maassa suli samantien. Aamullakin oli vielä jäljellä talojen ja autojen katoilla. Sitten paistoi aurinko.

Lähetin työni Lahteen piirustusnäyttelyyn jonkun Express-firman avulla 30 eurosta. Sen pitäisi olla perillä kuudessa päivässä. Tavallisena postina minun olisi pitänyt lähettää se jo tammikuussa 17 eurosta ja olla epävarma perillemenosta. Saimme alkuviikosta Ilman Lauttasaaren päiväkodista postia, ryhmäkuvan, joka oli lähetetty kolme ja puoli kuukautta sitten. Muut postit ovat kyllä tulleet nopeammin, esim. kymmenessä päivässä.

Niin se työ, maalasin runsaat kahdeksan metriä kiinalaisia pisteitä. Kalligrafiassa kun nekin on tarkkaan määrätty, millaisia niiden on oltava, ajattelin, että minun aloittelijan on parasta aloittaa kaikkein yksinkertaisimmasta mahdollisesta.

Lähdemme huomenna matkalle kolmeksi päiväksi. Minä ja Ilma kahdestaan bussilla Daliin, turistikaupunkiin. Bussimatka kestää neljä tuntia.

Varma källor

Pictures on this story are taken by Jonas Böttern or me.

Igår åkte vi buss till An ning, en liten kurortstad 40 minuter från Kunming. Luo Feis familj, Ilma och jag, den nye svensken Jonas som bor med oss, plus Luo Feis vänner. Vädret var underbart med sol men inte för varmt, och vi åkte till ett ställe med gula rapsfältar dit även många andra familjer hade kommit för att promenera bland blommorna. Det fanns stigar just för att folk ska komma just hit för att promenera bland de gula blommorna med sina fina parasoller och fota varandra. Det såg faktiskt ganska fint ut med det starka gula och de skimrande ljusblåa och lila och andra parasollerna. Det är fint här för kvinnorna att ha en skimrande spetsparasoll som man skyddar sitt ansikte med mot solen. Om man inte har den så kan man hålla tex en bok eller liknande objekt mellan ansiktet och solen.
Alltså det finns fina ställen i naturen där det inte finns folk. Men då folk ska komma ut och njuta av naturen åker alla till de vissa ställena. De tomma ställena ser jag från bussfönstret på vägen till det rätta stället. Och jag ser branta skogiga berg som måste vara ganska tomma av människor.
Transporten var privata bilar som kommer dit för att köra stadsfolk runt och få betalt. Det fanns matsäljare, hästar som man kunde rida med och annat för sådana som oss. Ilma red tre gånger runt och till slut såg hon ut som om hon skulle kunna somna där så hämtade jag henne bort. Och Lidiya också somnade, medan hon red!
Här är bilder på Lidiyas blog.
Det var så mycket folk på denna soliga lördag att vi måste vänta länge innan vi kom in i restaurangen. Till de varma källorna som de hade tänkt orkade vi inte köa, inte till de nästa heller, men vi hittade ett ställe till slut som inte var så fin och Ilma och jag badade ute i barnbassängen som var nästan tom. Solen sken och det var jätte roligt.

Kotimatkastressi

vahvistui siitä kun annoin ateljeen avaimet pois. On punnittava jo nyt tavaroita ja mietittävä, miten saada ne kotiin. Lentokoneeseen saa ottaa ylimääräistä lastia kun maksaa 8 euroa kilolta, 20 kiloa olisi 160 euroa. Jos ottaa yli 45 kiloa, voi maksaa 2,8 euroa kilolta, siis 45 kiloa tekisi 180 euroa. Siten täältä ostamani painavat kankaat tulevatkin kalliiksi, vaikka ne ostaessa olivat halpoja.

Mitä kaikkea on jäänyt tekemättä. Ja se hirveä matka kahdella vaihdolla ja tuntien odottelulla. Kotiinpaluu ja kaikki mistä siellä on selvittävä. Puuttuvat näyttelyteokset. Mihin olisi vielä käytettävä rahaa täällä, tilaisinko itsellenikin villappuseron vai ostaisinko vain villalangat. Vieläkö lähtisimme pikku matkalle. On enää ensi viikko aikaa ja sitten se viimeinen, jolloin Ilmalla on taas päiväkoti auki, sen kyllä haluan käyttää hyväkseni.

Siitä, miten täällä ei ole lintuja eikä muita eläimiä. Totta, yleensä huomaan, kun kuulen jonkun linnun. Luulin sen johtuvan talvesta.

Tänään oli lyhtyjuhla, valitettavasti näimme lyhtyjä vain telkkarista. Niiden sijaan täällä meidän kulmillamme paukutettiin taas, ei huvittanut mennä ulos. Telkkarissa näytettiin tosi hienoja lyhtyjä. Lyhtyjuhla on kevätjuhlan eli kiinalaisen uudenvuoden lopettajaiset.

Nordica avattiin ja kaikki ruotsalaiset tulivat esiin. Ilma oli iloinen nähdessään ystäviään. Tyhjensimme työhuoneen ja kuskasimme kamat tänne kotiin. Oikeastaan kolmipyörämies kuskasi, ja me pääsimme hänen kyydissään pikku lavalla, jossa Ilma istui kaiken keskellä ompelukoneen ja pöydän välissä, minä reunalla, jalat sisäpuolella. Pelkäsin koko ajan, että se kaatuisi kyljelleen, kun minä painava istuin toisella reunalla. Alla oli kyllä aika isot ne kaksi pyörää, ja aika reunassa. Harmi ettei kukaan ollut ottamassa meistä kuvaa.

Leikkasin Ilman hiukset, ei niistä niin lyhyet pitänyt tulla, piti tulla takaa lyhyt polkkatukka, mutta se näytti niin hölmöltä että lyhensin vielä jostain ja sitten vielä ja sitten siitä tuli kuin ukin kampaus, lukuunottamatta kasvopuolta, otsatukka on suora ja korvien eteen jäi pienet tupsut. Ilma heilui kuin heinämies.

Burmasta, Kiinasta, Taimaasta sekä myös Euroopasta, Sue Tackin blogissa.

Ulkona +4, eilen 0. Sisälläkin on aika kylmä, kotona meillä on yksi lämminilmapuhallin. Ravintoloitsijat koettavat pitää ovia suhtkoht kiinni tai ainakin pienellä aukolla, mikä on harvinaista. Ne pikaruokalat, joista yleensä saisi aika nopeasti lämmittävää nuudelisoppaa tms ovat nyt kiinni, koska niissä varmaan olisi liian kylmä kun etuseinä puuttuu. On mentävä "oikeisiin ravintoloihin", joissa joutuu odottamaan välistä kylmissään ruokaa. Eilen menimme Foreigner streetille syömään, ja kadun liikkeet olivat suunnilleen pimeänä, ihmiset käyttävät varmaan niin paljon sähkölämmittimiä, ettei sähkösysteemi kestä sitä. Kadulla ravintoloiden ulkopuolella möyrysi agregaatteja.
Leikkasin Ilman otsatukan. Ilma ei halua nukahtaa ilman minun kainaloani, vaikka olisi ihan poikki. Meillä on siitä hirveitä sotia. Hän pilaa minulta seuraavankin päivän, kun en voi iltayöstä tehdä mitään muuta kuin odottaa hänen nukahtamistaan.

Olen harjoitellut kalligrafiaa. Aurinko tuli esiin.

Dim sum

Yesterday we ate dim sum at last, something that Henrik wanted us to do already when we came here. But in Yunnan they don`t eat dim sum, it is a cantonese dish very usual in Hong Kong. Well it was delicious. Dorothy and her husband Richard took us to a cantonese restaurant, with Richard`s brother and his girlfriend. In the restaurant Ilma just ate the round, white steamed breads with meat or something sweet inside. But today when we ate the rests at home she liked everything!

The food here is normally good even though it`s spicy for me. But in restaurants it is often very oily, at home people use more cooking and less oil when they frie. In this cantonese restaurant, though, I don`t think the food was as oily as usually.

I was also happy that it was so easy for Ilma to play with Dorothy. It wasn`t very long time we spent there but Ilma and Dorothy seemed to become good friends. After the dinner Ilma invited us to their home, she would have wanted to go straight there, but it was late so we were invited to come during next weekend.

Dorothy and Richard will move to Hangzhou, near Shanghai, in April, to do some business there.

At the Golden Temple

My first ever visit to a budhist temple. These photographs were taken by Claire Hart.

We went to the Golden Temple on monday, when the sun was shining between some colder days. Claire, Eva, Ilma and me. The Golden Temple Garden was a gift to the Emperors girlfriend. We took a bus there, and it took quite a while before the bus took itself through all the city to the opposite corner of it. Inside the gate, people on their way to offer for the gods to get some happiness during the year. Mostly to get money, like Luo Fei said. Also enjoying the lesure time promenading in the park and buying snacks and toys.Beside the small temple itself there was a smaller building like an oven in which people put insence inside to burn in a real fire. The smoke coming out of the fire would go to gods and bring the prayers` wishes up to the gods. Beside the oven building there was a tree decorated with these nice golden things.
But the atmosphere in the temple was quite ordinary, people everywhere looking at places or trying to get the candles burn or some looked like they where on a holiday, some bowing down towards all directions with her burning insence sticks. Claire thought it all looked cheap. I liked the way the holy was such a normal part of their everyday life, not too important though (I`m not very religious).Here they burn insence in front of one of the houses with three wise men inside, or sculptures of them. On the veranda, there was a sculpture of a seated bull, decorated with red ribbons. People were stroking its head, I assume that it would bring good luck or something alike. There was also a roulette made of jade, bringing answers to questions, depending on where it stopped.

Just outside the inner temple area there was this kind of garden with less people, water and goldfish and frog babies in it.Ilma running around a tree with a windmill Claire bought for her trying to make it go round. Here we sat down to eat some oranges and to rest.

Outside the inner area there were also bonsai gardens and magnolia trees in blossom.

A small house just the right size for Ilma,

with a big stone turtle in front of it. Ilma enjoyed this little house and the turtle, allowing other visitors to photograph her riding. Another miniature house, a watch tower for the garden.

The temple area was much bigger than we visited, the buildings were on the top of a forest hill, around it were paths and some separate buildings, like a cafe (I saw it on a model of the hill, but I`m sure there is no coffee).

Perheestä ja yhteisyydestä

Luo Fein perheestä

Luo Fei ja vaimo ja 10 kk ikäinen Lidiya ja vaimon vanhemmat asuvat yhdessä. Vanhemmilla on yksi makuuhuone ja nuorilla toinen. Olohuoneen ja keittiön lisäksi on vielä pieni työhuone. Meillä päin tämä järjestely ei onnistuisi mitenkään, mutta heille se sopii hyvin. Vaimon vanhemmat ovat tosi ihastuttavia, nauttivat Lidiyasta täysin siemauksin. He hoitavatkin häntä päivät, koska molemmat vanhemmat ovat töissä. Sekin on ihan tavallista. Kysyin, eikö Luo Fei ole mustasukkainen tytöstään, jos isovanhemmat ovat hänen kanssaan kaiket päivät. Mutta ei, iltaisin vanhemmat hoitavat tyttöä itse, ja siinäkin on kuulemma ihan kovasti työtä.

Vaimon (pahoittelen, en muista hänen nimeään) vanhemmat muuttivat nuorenparin luo asumaan silloin, kun Lidiya tuli, tai vähän myöhemmin kenties. Luo Fein mukaan heille sopii hyvin olla nyt kotona, koska heidän elämänsä on ollut aina raskasta työntekoa. Kun heidän tyttärensä oli pieni, he saivat kulkea tyttö selässä töissä ja matkustaa näin eri paikkoihin työn perässä. Isovanhemmat olivat Ilmankin kanssa niin hienosti, opettivat hänelle mandariinia ja Sichuanin murretta ja leikkivät hänen kanssaan. Kiinalaiset tuntuvat yleisesti olevan hirveän kärsivällisiä lasten kanssa, he tuntuvat pitävän lapsia ja heidän kanssaan seurustelua niin luonnollisena osana kaikkien arkea.

Yhdessä olemisesta

Kävelymatkamme ylös vuorelle kulki alussa pitkään autotietä pitkin. Ilma ei jaksanut kävellä kuin vähän, sitten sain raahata häntä Lauran antamassa rengasliinassa. Ilma oli kiinnostunut lähinnä makeisten myyjästä, joka työnsi pyöräänsä makeis- ja poikalasteineen ylämäkeen. Makeiset olivat tikkuun pistettyjä sokerilla kuorrutettuja pieniä hedelmiä, Luo Fein mukaan Pekingistä tullut ilmiö. Myöhemmin kuljimme jyrkkiä metsäpolkuja pitkin, ja silloin Ilma kunnostautui, se oli paljon mielenkiintoisempaa. Matkalla näimme Dianchi-järveä ja kaupungin laitaa allamme. Kunming on tuon ison järven pohjoispäässä, minkä näin jo Helsingissä Google Mapsista. Sitä ei kuitenkaan näy kaupunkiin, ja alussa kun kyselin siitä ihmisiltä, he eivät usein edes käsittäneet mistä järvestä oikein höpötin. Tie jota kuljimme oli melko kansoitettu, olihan toinen uudenvuodenpäivä ja ihmisillä loma. Kaikenlaista pikku purtavaa ja krääsää oli myynnissä varsinkin tien ala- ja yläpäässä, ja vaeltajia tuli melkein jonossa.

Ylös päästyämme söimme ravintolassa. Huippu oli niin viileän kostean pilven sisällä, ettemme nähneet sieltä alas.

Palatessamme takaisin kävi kerran niin, että menimme väärää polkua pitkin pitkän matkaa. Valitessamme sen polun ei siellä suurin piirtein ollut muita, mutta koska me käännyimme sinne, kääntyivät seuraavatkin, ja heitä seurasivat kaikki muutkin perässätulijat. Saadessamme lopulta tietää, että tuo polku ei menisi alas, vaan toiselle vuorelle, käännyimme takaisin. Mutta meidän perässämme oli loputon jono ihmisiä, joiden myös oli käännyttävä takaisin, ennen kuin me pääsimme. Suomessa minua harmittaisi, jos muut haluaisivat tulla juuri sinne minne minä menen. Täällä se enemmän huvitti minua. Kiinalaisia tuo jonossa kulkeminen ei tuntunut taaskaan häiritsevän, he ovat selvästi tottuneet siihen, että ihmisiä on paljon. Ja enemmänkin. Eksymisepisodista ikäänkuin kajasti ajatus: "Päämäärä on varmasti jossain edessäpäin, mikä se sitten lieneekään, ja onko sillä sitten niin väliäkään. Pääasia, että pysymme yhdessä." Siis tämä vaellus oli tässä keskipäivän vaiheessa jonossa kulkemista; olimme lähteneet liikkeelle jo aamulla. Se oli huvittavaa. Moneen kertaan juutuimme ruuhkaan vuorenrinteellä metsäpolulla.

Myöhemmin laskeuduimme taas autotielle, ja sitä reunustivat myyntikojut, kaikenlaista markkinakamaa. Ostin silti Ilmalle puuleluja, kanoja jotka nokkivat jyviä, samanlaisen hyrrän jolla olimme leikkineet Tian Yaon isovanhemmilla, sekä sätkykissan, josta Ilma sitten ei pitänyt, hän olisi halunnut sätkyteletapin, jollaisen Lidiya sai.

Tämä teksti tulee taas nettiin päivän myöhässä teknisten ongelmien vuoksi. Tänään sain kuulla Helen Wulta, Nordican general managerilta, syyn vuorikiipeilyymme: Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä on hyvä kiivetä vuorelle, siten pystyy tulevan vuoden aikana kiipeämään muutenkin ylöspäin, menestyy. Jos ei ensimmäisenä päivänä niin ainakin alussa. Ja jos ei vuorelle niin ainakin tikkaille. Japanilaisilla on kuulemma sama tapa. Toinen asia mitä on hyvä tehdä vuoden ensimmäisenä päivänä on olla uusissa vaatteissa. Sitäkään en tiennyt. Helen Wulta kuulen aina mielenkiintoista informaatiota.

Retki Läntisille Vuorille

(Hahaa, yhtäkkia löysin äät ja ööt, olen vain tottunut jo kirjoittamaan ne oona ja aana.)

http://lidiya.blogbus.com/ - Lidiyan blogissa on kuvia tämän päivän retkestämme tähän läheisille Läntisille Vuorille. Muuten kyllä on ollut aurinkoista mutta juuri tänä retkiaamuna oli ihan harmaata ja viileätä. Matkaseurueeseen kuului Nordican kuraattori Luo Fei, hänen vaimonsa ja tyttärensä Lidiya ja vaimon vanhemmat ja Ilma ja minä ja Claire ja ruotsalainen Eva. Lidiya taytti tänään 10 kk. Retken jälkeen menimme vielä kylään Luo Fein perheelle syömään pelmeeneitä.

Chinese New Year

Today is the first day of the Chinese year of the mouse, or the rat - in Chinese there is no distinction between them. I have never heard anything like last night. A continuos bombing. After visiting Tian Yao's grandparents we took a bus home after ten o'clock in the evening. It was quite frightening to walk home from the busstop, in front of the big restaurant just before our house there were some explosions when we were approaching. But we got home safely. Ilma didn't dare to look at the fireworks through a window eather so we closed the curtains and went to bed. To read a book was difficult because of the noise so we just turned off the light and Ilma fell asleep on my arm during the biggest firework I've ever heard.

Now it's the next evening and they started again when it became dark. Not that they had properly finished actually but now it's again like a new year's eve. Both beautiful firework and different kinds of bombing, firecrackers and big ones. The beautiful fireworks can be seen through our window and they really are beautiful, many of them, not just the normal ones we used to buy in Finland. The big bombs almost in front of our house hurt Claire's ear when she sat by the window. Ilma is afraid of course. I guess this will go on for some days, nights.

But yesterday we had a nice time at Tian Yao's grandparents'. Ilma seemed to be quite happy in the company of Tian Yao's relatives, even though she only knew a part of them from before. The middle generation, Tian Yao's parents and her mother's brother with her wife had prepared the meal so that we had many dishes that were not very spicy, Ilma even had a special designed dish of corn, peas and tiny bits of meat, she liked it very much. She is always so well treated by Tian Yao's mother and other family.

The general program in almost every Chinese family was to look at the special New Year Eve's TV program with sketches, singing, dancing and acrobatics, also reading some very important messages wishing everybody a good new year, from the Chinese embassies abroad and from some big companies. And to eat. We had meat with vegetables, pork, some white pieces made of rice with spices, not too hot for me, beef, vegetables, fish, rice for the old and me, 60 % famous and typical alcohol for the middle generation's men and me (to taste, it didn't taste any good), Ilma's dish, green vegetables again, tofu (that is not my favourite). As usual I didn't taste the dishes with something red on them because it's usually chili, like the fish, but there was very plenty of good food even for me, oh yes and the gabbage soup was delicious. Ice cream in a sticky rice shell for dessert.

Tian Yao's grandfather has been ill and has been living in the hospital for a while like every winter, he is 84 and the problem is in his lungs. His wife has got a white hair like Ilma and she doesn't remember very much, but she and Ilma got along very well. Tian Yao's father showed us how to use a traditional Chinese top that is put to whirl by a stick with a ribbon, it is then used as a whip to speed up the top. Ilma enjoyed it very much, even if it was far too difficult for her. She was also playing with a pink metal box with a lock and a key, she got it as a present when we went home, filled with sunflower seeds like a treasure box.

In the evening, Tian Yao's mother came with a enameled basin of warm water, she took it first to grandfather who washed his hands and face in it, then she gave it to grandmother who also washed her face and hands in it, then she took it back to grandfather who washed his feet in it. Tian Yao's mother wanted to take the basin away but grandfather wanted her to give it to grandmother, so grandmother washed her feet as well. Tian Yao's mother always helps them to wash themselves like this if she is visiting them in the evening. I think it is convenient for the old who maybe have it difficult to move and do things.

Normally Tian Yao's grandparents have too girls helping them, they sleep in the smallest room in the same appartment, but now they had traveled to their homes for the spring festival like everybody else.

(This is sent a day too late.)

Mera bilder från resan till Yuan Yuang i södra Yunnan

These pictures are taken by Eta Hedman and Hans Erik Karlsson if nothing else is indicated.

Fran en stad som vi besokte pa vagen till Yuan Yuang. Den var mycket finare an Kunming, sadant har gammalt ser man inte i Kunming. Gatorna var täckta med stora stenar. K.O.Nåt slags port. K.O.Restauranger hade sådana fina dörrar som stängs för natten. K.O.Apoteket. K.O.Skosortiment. K.O.Hattsortiment. K.O.Sådana här hus var typiska från gamla tider, huset är bygt runt en liten innergård och ofta med balkonger. K.O.K.O.Köket, med ljus från hålet högt i taket. K.O.Fran dai-byn, hon som gav sot rissoppa at Ilma. Dai ar slaktingar till thai i Thailand. Forsta kvallen at vi vid hot springs, Ilma stirrar missnojd pa bambularvarna. For Jonathan, till hoger, var de daremot en delikatess.

Pa vagen till bergen besokte vi aven den har byn dar vi betalade in som turister for att fa titta pa och vi fick ocksa en guide med. Det var ganska fint med innegårdar och smala gränder, hönor i korgar och träsnitt. I.O.

K.O. Pojkarna anvande skateboarden som en pulka.

Tjuren lastades med ved precis inom porten, det ar inte sa latt att stanna var som halst da vagen sluttar.

Den har byn var den forsta framme pa bergen, det bor hani-folk dar. Ett fint hani-par, deras icke-sa-fin son och hans dotter.Grisar pa bygatan. Toaletten i byn ar gemensam och ser ut sa har. Herrarnas sida ar bakom vaggen.

Och under halen gick han dar svinen. Har kommer toalettkloaken mellan tva risfaltar och sen fortsatter den nedat berget.

Husen var ofta primitiva.

Kaarina och Ilma pa berget. Svenska tjejer pa berget. Har ser man hur hogt vi var. Vart hotell lag i narheten, det sag ut som en palats och Ilma och jag hade en fin dubbelsang med tak och vita gardiner. Hotellet var forut boende till den lokala maktiga feodalherren och senare -frun som hade en lang trappa fran byn upp till huset, var tredje trappa var bredare for att alla skulle buga sig var tredje steg.Byarna vid hotellet var egentligen tva, en yi- och en hani-by, en till hoger och en till vanster fran hotellet. Var guide Jonathan sa att yi-folk ar mycket oppnare. De kom och dansade for oss, och svenskarna sjong om Guden at dem, och da dansade alla tillsammans. Risfaltar pa bergsluttningen. Folk som bor har har inte viljat bo har utan de har forlurat nagra kamper for flera hundra ar sen och varit tvungna att flytta hit. Odlingen pa bergen kraver mycket hart arbete.

Vattenbufflar pa vagen.

Yi-byn dar vi at middag pa taket av ett hus. Se molnen under byn. Det blev sa att vi gaster satte i ett bord och lokala och kineser i det andra bordet. I det andra bordet hallde dom ofta hembrant sprit till glaserna och stamningen var glad och entusiastisk. Deras satt att halla sma hogtidliga tal vid glasen tackande och arande alla narvarande pa sin tur paminde mig om resan till Mariland(ungefar i mitten pa kartan), till vara finskugriska slaktingar maris som bor i staten Ryssland, vid Volgabukten. Maris drack nog mycket mera, tills de slucknade. Men atmosfaren var liknande, bara mera civiliserad.Medan vi åt höll en familj på att bygga ett nytt hus åt sig ovanpå oss med släktingar och vänner. Kvinnorna hämtade sand nedanför oss och bar den upp till taket i stora korgar i sina ryggar. Männen stod på taket och blandade och bredde ut betongen till taket. De här kvinnorna hade underbara färggranna broderade kläder pa sig, med hängande dukar pa sina rumpor. Detta var vanligt, kvinnorna verkade göra grovarbetet i andra ställen ocksa, och förresten många andra saker lika väl. Männen kanske rökte en vattenpipa under tiden. Köket och hela huset ar mörkt. Röket kommer in och atmosfären är som i en härlig finsk rökbastu. Eller en gammal finsk stuga.

Sista dagen åt vi i en sån här restaurang i vitnamesisk stil. Då kändes det för mycket för mig som var sjuk, igen nya konstiga maträtter i en kall främmande doftande omgivning.

Ilma ber sjungande vid matbordet. Inte i början som de andra utan senare då andra åt - Ilma åt nästan ingenting. På hemresan besökte vi en lång gråtta med drakbåt. Ilma tyckte det var skrämmande.