Nyarsfesten narmar sig.

Det ar sista dagen imorgon pa dagiset, da ska det vara stangt for over en manad. Det betyder en manadslang dygnetrunt samlevnad med Ilma, och det blir gral forr eller senare. Vet inte an vad vi ska gora, ingenting speciellt tror jag. Jag maste forsoka teckna (eller mala) for Huutos teckningsutstallning i Lahtis. Vi maste skaffa matvaror till lagenheten for de nagra dagarna som affarerna ska vara stangda. Och fran studion kan vi inte heller ga ut over gatan och ata antar jag. Det blir val ganska tomt och tyst pa gatorna nasta vecka.

Om ni har last om snostormarna har runtomkring sa det ar just runtomkring, inte i Kunming for har skiner solen som vanligt. Igar var det sista skoldagen och nu finns det flera barn pa gatorna och pa kvallarna smaller dom nanting som de brukar val smalla mest under de kommande viktiga dagarna. I centrum fanns det folk som handlar nya klader och telefoner innan nyaret.

Det kan handa att Luo Fei eller Tian Yao fran Nordica bjuder oss in till nan middag under nyaret, samma med Dorothy som vantar spand pa sin svarmor att komma pa en lang besok med sin syster - forra gangen slutade det med att Dorothy akte ivag till sina foraldrar pa Taiwan. Men vi ar inte att omka sasom de tror, for oss ar det ju ingen familjefest. Det ar bara nat som vi askadar.

For dem ar det en viktig familjefest. Forsta dagen, kvallen innan sasom pa julaftonen for oss, ska de ata med hela familjen eller slakten det mormor har lagat, nyarsdagen ska de ut och besoka andra slaktingar, och den andra nyarsdagen skulle familjens bortgifta dottrar komma till sitt gamla hem och spendera den dagen dar.

Nordica ar ocksa stangd for tva veckor, alltsa min utstallning. Inte att nagon skulle komma och titta pa den heller.

Har ar bilder pa Ilma som var sjuk och tittade pa Nicke Nyfiken gang pa gang da Claire hade kopt den at henne.

Och en massa medicin som hon fick, antibioter och paracetamol.

Ilma missnojd pa pelmen- eller dumplingstallet, hennes favorit annars.

Ensimmainen matka

Vihdoin paasimme kaupungin ulkopuolelle neljaksi paivaksi. Nordicasta jarjestettiin pieni ryhma, meita oli pikkubussissa viisi ruotsalaista, Ilma ja mina, ja kolme kiinalaista, + perilla viela kaksi kiinalaista. Lahtiessa olin vahan kipea, mutta soin ibuprofeeneja ja kaksi ensimmaista paivaa meni ihan ok. Halusin kuitenkin paasta liikkeelle. Kolmantena olin niin poikki etta itketti, ja jaimme Ilman kanssa iltapaivaksi hotelliin nukkumaan. Ilmakin soi viela antibioottejaan ja oli ehka siitakin vasynyt.

Ajoimme Kunmingista etelaan, kohti Vietnamia, vuoristoon jossa asuu vahemmistokansoja. Kavimme dai-, hani- ja yi-kylissa. Minun sairaspaivanani toiset kavivat viela jossain kylassa, johon piti maksaa sisaan, mutta josta he silti kovasti pitivat. Saa oli enimmakseen pilvinen ja vuoristossa oli viileahkoa. Sinne ajaessamme pelkasin vuoristoteilla, mutta meilla oli onneksi varovainen ja kokenut kuski, mika ei ole itsestaanselvyys. Matkan aikana naimme ja kuulimme ainakin viisi onnettomuuspaikkaa, kaikki tosin isolla tiella, ei vuoristossa. Ilmaa eivat korkeat paikat nayttaneet yhtaan pelottavan, han kysyi, miksi minua pelottaa. Kolmantena ja neljantena paivana oli niin pilvista, etta aluksi tie tuskin nakyi, ja viimeisena paivana palatessamme olimme niin pilven sisalla, ettei tarvinnut pelata, kun ei nakynytkaan muuta kuin vahan tien viereisia puita.

Kylat olivat tosi vanhanaikaisia ja viehattavia. Mustat siat lohnottivat pitkin katu-polkuja, lapset ja siat ja kanat ja koiranpennut ja ankat sikin sokin. Kylat olivat vuorten rinteilla, talot usein kaksi- tai kolmekerroksisia, katto oli myos yksi oleskelutila, vaikkei siella huonekaluja pidettykaan. Huoneet olivat usein matalia ja pimeita, niissa oli tunnelma kuin savusaunassa. Savu tuleekin sisaan, savupiippua ei erityisemmin ole, mutta ovia ja ikkunoita pidetaan myos yleisesti auki. Pimeassa huoneessa ruskeat hymyilevat kasvot, niissa hymyissa oli jotain ihmeellista, joskus minua ikaankuin nolotti katsoa heita silmiin, he tuntuivat jotenkin niin vahvoilta, elavat aina ulkoilmassa ja tekevat kovaa tyota, suoraselkaisilla naisilla erittain koristeelliset monenkirjavat vaatteet paalla.

Soimme ja nukuimme aina eri paikassa, yot aina hotellissa, joista keskimmainen oli jonkun feodaaliherran ja myohemmin -rouvan palatsi, jonka pitkilla portailla oli joka kolmas askel levennys kumarrusta varten. Ilmalla ja minulla oli siella ihana iso katossanky. Ruokaa meille tarjottiin aina jotain paikallista erikoista, tulin maistaneeksi toukkia, etanoita ja heinasirkkoja, joista ensimmaiset olivat kylla epamiellyttavimmat syoda. Ilman syominen ei sujunut hyvin, ja aina kun oli tarjolla jotain leivantapaista, hamstrasin sita varastoon. Kaikki ne ihmeelliset ruoat perajalkeen erilaisissa paikoissa ja hajuissa alkoivat lopulta kovasti vasyttaa, ainakin minua, ja viimeisena aamuna oli ihanaa saada kahvia valkoisen leivan, marmeladin ja munien kanssa.

Kuvat ovat dai-kylasta, jossa kavimme ensimmaisen paivan iltana, saavuttuamme oikealle seudulle. Dait ovat taiden (taimaalaisten) sukulaisia ja elavat vain laaksoissa, missa on lammin.

Tyypillinen daitalo ja

kylanakymaa.

Possuja ja vesipuhveleita, jotka ovat seudulla hyvin tavallisia.

Kylien viemarit ovat yleisesti suunnilleen tallaisia.

Lastillinen jotain juurikkaita oli juuri lahdossa

ja sitten niita heiteltiin seuraavalle lavalle.

Kylan johtajan vaimo, joka toi vinkuvalle Ilmalle ensin banaania, mutta kun Ilma ei halua banaania, toi han lamminta makeaa riisikeittoa, jota Ilma suostui hyvilla mielin syomaan, kunhan mina olin ensin maistanut sita. Sen jalkeen vinkuna vaihtuikin lauleluksi.

Talon nuorempaa polvea.

Vesihanat ja vessat ovat kylissa yhteisia.

Tammoiseen kuuman lahteen altaaseen pudotin sen jalkeen kamerani, eika kuvia ole enempaa.

Kopio meilista Markukselle

Oikeastaan sain idean sellaisiin pikkukuvioisiin minulle tuttuihin pukuihin, paksuihin ja alhaalta leveisiin, jo Helsingissa, mutta Tarton nayttelyn jalkeen. Tarton nayttelya tehdessani olin paljon epavarmempi siita tosi kaukaiselta tuntuvasta Kiinasta, ja tein kuvien kaskyn mukaan kapean puvun. Myohemmin vasta mieleeni tuli joitain tosi hamaria mutta kuitenkin muistikuvia tai kasityksia joistain kiinalaisista puvuista silta ajalta, kun Eurooppa jo vaikutti. Tai ehka ne olivat kuvitelmia, en ole viela saanut vahvistusta muistikuvilleni. Sellainen kapea kiinanpuku vain ei tuntunut ihan omalta.

Sen punaisen isokukkaisen kankaan valitsin siksi, etta kiinalaiset taalla pitivat sita tosi kiinalaisena, se on joku klassikko - ensin olisin valinnut vain pikkukuvioisia. Pikkukuvioisia aion tehda viela lisaa, ehka vakosamettisina. Huudon nayttelyyn. Kuvitelmani pikkukuvioisista kiinalaiskankaista piti paikkansa, taalla kaytetaan sellaisia. Luitko blogistani etta ehka - toivottavasti! - taalla olevat puvut paasisivat Kalmarin linnaan...!? Voi kun paasisivat. Siella on pyoreita torneja ja se on muutenkin tosi hieno, netin perusteella.

Joo se yksi puku on Ilmalle, ja se on tehty naxi-vahemmiston kankaasta. Sekin on paksu. Ja se muistuttaa minusta ruotsalaisia kankaita ja vanhoja pukuja! Niin etta jos puvut paasisivat Ruotsiin, haluaisin ehka tehda toisenkin kiinan-naxi-ruotsinpuvun Ilmalle. Ehka kesapuvun? Muuten ne paksut pukuni ovat tosi paksuja Kunmingin ilmastoon. Paremmin sopisivat johonkin pohjoiseen. Mutta eihan sita voi joissain yleisissa pintapuolisissa kuvitelmissa erotella Kiinan eri osia toisistaan - tarkoitan chinoiserieta.

Chinoiserie muuten oli vahan vieras kasite kiinalaisille itselleen, niin kuin kasitin. Ei heille niin paljon ole opetettu eurooppalaista taidehistoriaa, vaikka juuri sen kohdan voisi tietysti mielenkiinnosta opettaa. Muuten taalla on kylla taiteessa vaikutteita euroopasta, taalla Kunmingin provinssissa lahinna vanhoilta kuuluisuuksilta kuten Cesannelta, van Goghilta, impressionismista.

Naxien kankaasta: naxit ovat tosi vanha kansa jolla on oma kieli ja kirjoitus ja uskonto, ja he ovat muuten olleet viela viime aikoinakin matriarkaatti. Paikalliset johtajat ovat kylla olleet miehia, mutta muuten kodeissa ovat maaranneet isoaidit. Lapset ovat kuuluneet aideille ja heidan isansa omille aideilleen, joiden luo he ovat myos palanneet oiksi, kaytyaan rakastettunsa ja lastensa aidin luona kylassa.

Ei siita ole mitaan tullut etta olisin taalla voinut perehtya mihinkaan vahemmistokansoihin ja heidan vaatteisiinsa. Aika ei ole riittanyt, ja vasta nyt avajaisten jalkeen olen vahitellen tajunnut, miten stressaavat nuo ensimmaiset kaksi ja puoli kuukautta taalla ovat olleet: yhta aikaa ihan uuteen ymparistoon tutustuminen ja sopeutuminen seka nayttelyn teko osin uuden ympariston sanelemana. Mista saada kankaita, mita tehda nayttelyyn, miten saada sita sun tata joka kotona on olemassa tai tiedan mista sita voi saada, kaikki yhtena sekamelskana. Ilmakin on kai niin vasahtanyt etta nyt han vain sairastelee, raukka. Siten han saa aikaa rauhoittua kotona minun kanssani.

Niinpa suunnittelen tietysti jo uutta matkaa tanne. Haluaisin menna Tiibetiin, ja haluaisin koettaa uudemman kerran tutustua joihinkin vahemmistoihin, tai edes yhteen. Ja jotta uskaltaisin menna Ilman kanssa Tiibetin korkeuksiin, Lhasa on 3400 m korkeudessa, olisi hyva ensin viettaa aikaa taalla puolimatkassa, vajaan parin kilsan korkeudella. Se tietaisi taas aika pitkaa ajanjaksoa matkalla, ja paljon rahaa kuluisi. Katsotaan. Voi olla, etta into lopahtaa ajan myota.

Sita paitsi sain toisenkin minulle kalliin idean: menisimme kylaan Clairelle Lontooseen. Claire on britti Belfastista, on nyt meidan kanssamme tata asuntoa jakamassa. Han on taiteilija koulutukseltaan, mutta on opettanut monta vuotta koulussa erityishuomiota tarvitsevia bangladeshilaistyttoja, kaikkea taiteeseen liittyvaa. Han tekee koruja erilaisista materiaaleista. Hanella on myos ystavia, jotka ovat mukana jossain tekstiiliyhteistyossa Gambiassa. Olisi mukava tavata heidat ja kysella, se kun liittyy minunkin suunnitelmiini. He ovat kaikki kirkollista porukkaa, ja kirkko on rahoittanut tata Gambia-projektiakin. Sitten menisimme Tate Moderniin, Claire kertoi joistain heidan nayttelyistaan ja katselin heidan nettisivuaan, vaikutti kovin hyvalta.

No niin, olen pahoillani, tuli vahan vuodatus.
Onko kampaamosi sujunut hyvin?
Voikaa hyvin kaikki kolme, t. Kaarina

Laakari

Ilmalla oli ensin yhtena yona kova korvasarky, sen jalkeen kun oli muuten vain ollut nuhassa ja yskassa ja kun minakin olin ollut ripulissa. Olen jo perin juurin kyllastynyt sairaanhoitoon kotona, valista kovin pahantuulisen Ilma-paran kanssa. Olemme kayneet ulkona vain ostamassa ruokaa ja palapelin, seka laakarissa, Ilma aina kantoliinassa, jottei rasittuisi. Kiipeaminen tanne neljanteen kerrokseen Ilma lanteella ja maidot ja kokikset ym. kasissa on aika raskasta, raskaampaa kuin olisi matalassa Suomessa.

Olemme nyt kayneet kaksi kertaa laakarissa. Laakarit ovat amerikkalaisia vapaaehtoisia, vastaanottohenkilokunta saa palkkaa, mihin tarkoitukseen voi antaa lahjoituksia, muuten mikaan ei maksa mitaan, eivat edes laakkeet. Kaksi tapaamaamme laakaria olivat aviopari. Yksi vastaanottotyontekija on Ilman paivakotikaverin Ding Dingin aiti ja puhuu englantia, niin etta kun soitin ensimmaisen kerran ja annoin lapsen nimen, kuulin vastaukseksi: Aa, I know Ilma! Muutenkin systeemi tuntuu ihan ihmeelliselta. Organisaatio kiertaa ilmeisesti enemman maaseudulla, ja se on tarkoitettu etupaassa niille, joilla ei ole varaa kiinalaisiin laakareihin. Asiakkaat ovat seka koyhia Kiinan vahemmistoista (?) etta lansimaalaisia, jotka haluavat lansimaalaista hoitoa tai eivat osaa kiinaa.

Kiinalaisia laakareita on varmaan luotettaviakin, mutta he saattavat kaskea tarpeettomiin tutkimuksiin, jopa leikkauksiin, saadakseen enemman rahaa. Taalla on esimerkiksi paljon sokeita poikia, koska laakarit maarasivat tiettyna aikana johonkin vaivaan lapsille jotain ihan turhaa ja liian vahvaa, joka vaikutti silmiin. Sama jalkarampojen nuorten miesten kanssa, en muista, miten se tarkemmin meni. Joka tapauksessa monet kiinalaiset pelkaavat ja valttavat viimeiseen asti laakareita, siina pelossa etta laakari maaraa heidat ylikalliisiin toimenpiteisiin.

Toisaalta taas jos joku on on kylmettanyt ja nuhainen, han ei valttamatta alya pysya kotona lepaamassa, vaan toiset ajavat hanet laakariin, niin kuin Nordican Tinan (kiinalainen), joka sai nelja piikkia tavallista flunssaa vastaan. En tieda taas sita, miten tuollainen flunssakauhu sopii yhteen laakaripelon kanssa.

Mutta ne meidan amerikkalaiset laakarimme ovat pienissa huoneissa eraan kaikensorttisille vammaisille tarkoitetun koulun takapihalla, koyhalla kadulla. Sinne paasee meilta suoraan bussilla nro 62. Pihalta on ovi auki pieneen toimistoon, jossa kirjataan tiedot ja otetaan vastaan lahjoitukset (annoin kummallakin kerralla 100 yuania eli 10 euroa), huone jonka lasikaapit ovat taynna lahjoitettuja laakkeita, kolme pienta toisissaan kiinni olevaa vastaanottohuonetta. Huoneessa oli laakaripritsin paalla amerikkalainen Vartiotorni. Eilen perjantaina menimme sinne vahan ennen viitta, ja siella oli vahan tungosta, ensimmaisen kerran olimme tiistaina, ja silloin ei ollut. Se tuntui ihmeelliselta, kun tiedan, etta monille kiinalaisille laakariinmeno on kauhean kallista. Ehka asikaskuntaa on jotenkin rajoitettu.

Ensimmaisella kerralla saimme pienessa pussissa penisilliinia nimelta Amoksillin tms, sen jalkeen Ilma sai ripulin ja oksensi kahtena yona. Siksi soitin uudestaan ja saimme nyt ison kasan pienia pulloja antibioottia pulverina, ja se pitaa sekoittaa tiettyyn maaraan vetta. Saimme myos jotain nestemaista parasetamolia, kun kysyin, saako taalta semmoista. Apteekista ei ilmeisesti saa, kuten ei ilmeisesti myoskaan maitohappobakteereita, joita laakari ei tuntenut. Syovatkohan niita vain pohjoismaalaiset? Meilla on ollut niita mukana mahan tasapainottamiseen vieraassa ymparistossa, mutta alkavat loppua. Alussa soimme niita pitkaan koko ajan puoli ohjeen annosta, ja myohemmin olen antanut Ilmalle, koska hanella on maha usein vahan kipea. Laakarin mukaan se on tavallista muualta tulleille, han neuvoi syomaan jogurttia joka paiva.

Non-Governmental-Organisations NGO's in Yunnan

Ett till mejl till Sofia

Ja Kalmar slott skulle vara jatte fint, har satt bilder pa slottet. Det ar dock inte alls sakert an, det beror pa dom i slottet och deras budjet. Det ska vara forst och framst kinesisk konst dar pa sommaren, men Anna tankte att klanningarna skulle passa med.

Vi har varit sjuka, mera Ilma som har nu feber och hade ont i orat en natt sa hon grat jatte mycket. Hon fick penisillin av en amerikansk lakare.

Da jag hade oppnat utstallningen sa var jag valdigt trott, Ilma med, och vi gralade och var pa daligt humor, jag fick diarre och tappade min telefon (Eller nagon stal den. Det ar manga telefoner som blir stulna just innan nyaret). Jag tankte ocksa att vi maste nu snabbt kanske aka nanstans for det blir kinesisk nyar snart och da kan man inte fa biljetter osv. Fick stress. Men da raknade jag mina pengar och blev av med problemet, vi har inte sa mycket pengar att vi skulle kunna resa nanstans. Har borjat med kinesisk maleri och det ar mycket battre, inte nan organisering utan nanting som man ska koncentrera sig i, pa ett avsappnande satt. Ocksa det kostar men den kursen kan man sluta da man inte langre kan betala.

Sa nu gar det ganska lugnt. Vi har annu nastan tva manader kvar, aker hem den 10. mars.

Pa bilderna:

Sofia fran Gotland skriver med Ilma: Ilma, mamma, Sofia, Ilma, mamma, Sofia, Ilma...

Ilma ater jogurt, Sofia tog bilden.

Jag pa tygmarknaden, Sofia hjalpte till att fundera pa inkop.

Ilma sover mammas kjol som sovsack.

Kambodjanen Chath Pier Saths sma malningar fran utstallningen fore vara.

Och Chath till hoger med den andra kambodjanen Sophiap som har sin utstallning nu pa Nordica's galleri, samtidigt med mig.

Kopia av mejlet till Sofia

Hej Sofia!Trevligt att hora att du har blivit frisk igen. Hoppas att du inte fick en dalig eftersmak av Kina-resan.

Fernissagen var ok, fast Anna pratade for mycket, men da behovde inte jag gora det. Det var roligt att Ilma kom med till scenen dar vi pratade och da jag skulle saga mitt korta sa gick hon bakom gardinen och stack ut sitt huvud mellan gardinerna. Detta horde jag om senare. Men det var inte alls lika mycket folk som pa forra fernissagen. Det berodde pa att universitetet ar stangt inom nyaret, horde jag, det brukar vara sa i januari. Men jag forstod att manga tyckte om utstallningen, aven en enligt Luo Fei riktigt bra diktare som brukar inte tycka om nan utstallning. Han tyckte om att det var handarbete, kinesiska konstnarer lar bestalla ofta handarbetet hos nagon kunnig. Fast det gjorde ocksa jag med jackorna, men det mesta gjorde jag val sjalv.

Och Anna vill ta min utstallning till Kalmar slott, tillsammans med kinesisk konst och AIDS-utstallningen! Och jag far aven betalt nanting, kan hyra eller salja! Det later jatte trevligt.Men om jag nu tanker pa mina kinesiska klader dar sa ar jag inte helt nojd. Det ar ett och annat som jag skulle ha viljat ha lite battre, bade sommerskans och mitt arbete.

Behover inte tacka. Det var trevligt att du var har. Skickar kontonumret senare. Ha det sa bra dar med karener! Har du givit bort tyggavor?
Kaarina

Ao Lan

Opettelimme tanaan kalligrafian alkeisvetoja ja Lifen antoi minulle tuon nimen, Ao Lan. En ollut tyytyvainen Ka Li Na -mahdollisuuden merkitykseen: kaunis ja pehmea, tyylikas rekka. Niinpa Lifen otti Suomesta, Fen Lanista, loppuosan Lan, joka merkitsee Orkideaa, ja aluksi pani Ormiota muistuttavan Ao, joka merkitsee loputonta universumia salaisuuksineen tai jotain sinne pain. Minusta se kuulosti paremmalta. Sitten han kirjoitti minulle sen kalligrafialla, ja koetin tehda perassa.

Kalligrafiaa opettelemme siksi kun kiinalaisen maalauksen alku on siina. Taalla opiskellaan taidekoulussa muistaakseni ensimmainen vuosi pelkkaa kalligrafiaa.

Lifen osaa hyvin opettaa. Touhu on minusta kylla aika omituista; miksi se on niin ihmeen tarkkaa, milta jokainen veto nayttaa? Pensselinvedon alku piilotetaan, niin etta periaatteessa mennaan ensin pikkuisen matkaa painvastaiseen suuntaan ennen kaantymista varsinaiseen suuntaan, niin ettei pensselin terava karki jata itsensanakoista alkua. Sama vedon lopussa. Ja perusvedot ovat aina samat periaatteessa, vaikka niita varioidaan. Aina samaan suuntaan ja samassa jarjestyksessa ja mita kaikkea ihmetta. Vahemmallakin paasisi, tuntuu. Joka tapauksessa olen nyt tutustumassa vahan siihen, miten ne oikein suhtautuvat maailmaan, kiinalaiset.

Sain toisen idean piirustusnayttelyyn. Kun niita vetoja joutuu niin kauheasti harjoittelemaan, voisi olla hienon nakoinen tapettirulla joka on taynna kiinalaisen pisteen harjoittelua.

Viuhkaideasta ajattelin etta kun en tietenkaan osaa tehda mitaan 'oikein' kiinalaisesti, piirtaisin valmiille paperiviuhkalle jotain ei-kiinalaista, vain kiinalaisella otteella sivellinta pitaen. Tai ehka tayttaisin sen (kiinalaisilla) veden kuvioilla. Claire osti pari ohjekirjasta tanaan, toisessa neuvotaan, miten maalataan orkideoja, toisessa maisemaa. Maisemakirjassa on esimerkkeja eri tyyleista maalata vetta, kivea, kukkia, puita, pilvia yms. Ne ovat kaikki tiettyja tapoja joita sitten kopioidaan. Kaikki kopioidaan. Niin kuin Claire sanoi - han on opiskellut kiinalaista maalausta ennenkin - kiinalainen maalaus on lansimaalaisen vastakohta. Meilla kun yleensa halutaan ilmaista jotain henkilokohtaista, itse luoda. Lifen sanoi, etta monet kiinalaiset taideopiskelijat kopioivat koko opintojensa ajan, ja kopioivat lopputyokseenkin. Nykyaan tosin useampi haluaa tehda myos jotain omaa jo kouluaikana.

Kopio meilista Jaanille

Nayttelynteon jalkeen olen ollut vahan maassa, vaikkei se heti tullut.Tunnen itseni hyljatyksi ja yksinaiseksi. Sita enemman, etta olimme Tian Yaon aidin illallisella tanaan, muiden, seurallisten, kanssa. JA siita holimatta, etta Anna, Nordican perustaja ja jonkinlaisen verkoston kansainvalinen koordinaattori, halusi vieda nayttelyni Ruotsiin.- ! Sehan on oikeastaan tosi hauskaa!

Aloin kiinalaisen maalauksen peruskurssin, jonka oikeastaan itse jarjestin, Etan avulla. Se maksaa ja sitoo, mutta on osallistuttava Huudon piirustusnayttelyyn Lahdessa, ja silla on kiire. Ajattelin saada siita uudesta tekniikasta jotain raikasta mielenkiintoa piirtamiseen. Ja sitapaitsi olisi eksoottista ja hauskaa lahettaa nayttelyyn jotain'kiinalaista', kuten maalattu viuhka.

Samalla mietin, mihin olisi taalla matkustettava. Katselin Nordican kirjahyllysta lehtia ja kirjoja, ja minua kiinnostaisi menna Tiibetiin ja ostaa semmoinen hieno iso ja tosi pitkahihainen lampaankarvasisaturkki, siis jossa karva on sisaanpain. Harmi etta isa osti minulle sen yhden turkin jo, olisi mieluummin ostanut kameran, niin kuin pojalle. Tai jotain muuta, josta on hyotya tyossa, ei ulkonaossa. Tietysti tykkaan lampimista vaatteista ja siita ettei ole kylma, mutta nyt tuntuisi jarkevammalta ostaa semmoinen tiibetilainen turkki, jos ei itsella jo olisi yhta. Joka tapauksessa niissa kuvissa on heilla tosi kauniita vaatteita, ja ilmaston karuus ja hengitysvaikeudet kylla pelottavat, mutta kaunista siella varmasti on.

Toinen mita ajattelin on Peking. Ei minua oikeastaan sinne niin ole huvittanut menna, vaikka kaikki Suomessa tietysti kysyvat, kavinko Pekingissa. Mutta taalla ei oikeastaan ole mitaan nykytaidetta, ja siella ja Shanghaissa on. Pekingissa on lisaksi vanhoja temppeleita. Ja molemmissa paljon takalaisia laajemmat kangasmarkkinat.

Ja se kolmas oli esim. Kambodza, josta meilla on taalla viela pari paivaa ateljeenaapurini. Mutta han on kiinnostunut lahinna Tian Yaosta, nuoresta iloisesta naisesta, joka tyoskentelee Nordicassa. Ja painvastoin. Se on monta kertaa saanut mieleni mustaksi, seka siksi ettei yhtakkia kukaan enaa olekaan ihastunut minuun, ja koska heidan flirttailunsa saa minut tuntemaan itseni viela yksinaisemmaksi. Eika Tian Yaokaan ole enaa kiinnostunut minusta, niin kuin alussa naytti, etta voisimme seurustella enemmankin. Han jopa unohtelee minulle antamiaan lupauksia. Ja itse asiassa jollain elaimellisinhimillisella tasolla pidan siita kambodzalaismiehesta miehena, han on asunut Amerikassa ja tuntuu siis jotensakin eurooppalaiselta, ja hanella on matala aani. Tosin han on aika sarkastisen vitsikas.

Sitten on Dali ja Lijiang jotensakin lahella (lahempaan 3-4 tuntia), molemmat turistipaikkoja, jotkut silti kehuvat. Pelkaan oikeastaan matkustaa, se on ihan eri asia kuin liikkua koko ajan taalla oman kodin ja Nordican valia seka kayda valilla kaupungilla. Tiedan jo paikat missa on hyva syoda ja kayda vessassa jne. Ei minun mandariiniopiskelustani ole mitaan tullut, osaan sanoa 'ei vakevaa' ja'hei hei' ja 'hei' ja laskea yhdesta kymmeneen, senkin aantamisen kannalta epavarmasti. Jos menee vieraisiin paikkoihin on kysyttava ja otettava selvaa aina asioista. Samalla, matkustaminen maksaa, ja haluaisin kayttaa rahat johonkin hyvin valittuun.

Toisaalta ei niin kauheasti huvita matkustaa minnekaan. Voisi vahan levata. Sitten vain tulee surku myohemmin, etta olin siella enka mitaan katsonut ymparilleni. Ties voinko enaa tulla tanne kun se maksaa niin paljon. Ja jos mielii matkustaa taalla on se tehtava ihan kohta, muuten ehtii tulla kiinalaisten vyory kun ne matkustavat kaikki yhta aikaa kotiseudulleen uudeksivuodekseen. Silloin on kuulemma junassa vaikea paasta vessaan koska siellakin nukkuu joku, koska paikkoja ei yksinkertaisesti ole. Ja jos Ilma lahtee junassa kauemmas, en voi hanta menna hakemaan, koska silloin on paikkamme mennytta. No tuo kuulostaa kamalalta.

Bussilla ei muiden lansimaalaisten ohjeen mukaan kannata ollenkaan matkustaa, siina voi saada surmansa. Kuskit ajavat kuin hullut, ties ovatko paissaankin.

Kopio meilista Annikalle

Me olemme ihan vasahtaneita molemmat nayttelynripustuksen jalkeen. Sain paivakodista Jenniferin moniksi illoiksi tanne kotiin Ilman kanssa olemaan, niin etta voin tyoskennella kahdeksaan, ja kyllahan Ilmakin siita vasyi, vaikka se ihan hyvin menikin. Aion jatkaa Jenniferin kanssa, vaikka nyt vahemman. Aloitimme kiinalaisen maalauksen pienen kurssin Lifenin kanssa, jarjestin nelja-viisi muutakin sinne ja huomenna menemme yhdessa tarvikekauppaan. Tanaan Lifen vain puhui eri tavoista maalata ja naytti kuvia. Ajattelin etta olisi hienoa jos osaisi maalata jonkun hienon viuhkan! Olen nimittain osallistumassa piirustusnayttelyyn joka alkaa jo maaliskuun alussa, siksi minulla on oikeastaan kiire nyt taman kurssin kanssa, enka tieda, tuleeko mistaan matkasta mihinkaan taaskaan mitaan. Sita paitsi en ole vielakaan keksinyt, mihin pitaisi matkustaa, muuta kuin etta voisi paasta ulos kaupungista. Enka sita paitsi ole jaksanut tutkia ja miettia rahatilannettani, onko meilla varaa johonkin matkaan.

Saimme britti Clairen tanne joksikin aikaa, nyt Ilma opettelee englantia. Clairella on jetlag ja meilla muilla nayttelyvasymys, siis nukumme paljon.

Kaarina

PS Oletko kayttanyt silkkista paksua aamutakkiasi? Ostin yhden violetin sellaisen kuvallisen palan, siina on vahan vikoja, mutta siita tulisi oikeastaan kokonainen iltapuku! Joko laahuksella tai hihoilla, kunhan keksisi millainen. Ja missa sita voisi kayttaa. En muuten ollut ihan tyytyvainen ompelijan tekemiin nayttelyjakkuihin, ne ovat liian kiinalaiset. Olisin halunnut vahan pidempaa ja sita paitsi mukavampaa paalla.

Nayttely / My exhibition

Tomorrow there will be the opening of my exhibition at Nordica's gallery, as well as Sopheap Pich' exhibition:
http://www.tcgnordica.com/archives/302
My dress for the opening is not at all ready of course, and have no nice shoes.
And I have to give a small speach.