Kuvia (pictures)

Tassa on meidan takapiha, nuo raput tuolla noustaan meille, ylatasanteelta lahtee tama rappukaytava, ja sita viela kolmanteen kerrokseen. Etta olemme niin korkealla, tekee portaiden nousemisen raskaaksi, vaikken sita missaan muualla huomaakaan.

Ilman ystavia paivakodissa, ja koko jengi aamupaivan ulkoilualueellaan.

Paivakodista tullessamme kavelemme usein suoraan pelmeeniravintolaan ja tilaamme kaksi pelmeenikoria.


Tassa meidan pelmeenitatimme tekee niita nyytteja. Syotyamme menemme jogurttikauppaan ostamaan litran maitoa ja kolme jogurttia. Taman Hotle-hotellin katoksen alta kuljemme kotiin ja juomme matkalla pillilla jogurttia. Lasisissa palautettavissa jogurttipulloissa on foliokorkit, joista voi tyontaa pillin lapi.

Tyohuoneelle kavellessani kuljen elainlaakarin ohitse, jonka edessa hakissa oli pitkaan tama tutun nakoinen koira. Ja on niita muitakin, meidan pihaan tuli tama toinen paksumpi, varmaan uros.

Tassa on yksi pupumyssy, johon ihastuin.

Keskustassa on nain kiiltavaa.

Sanomalehdet on taalla laitettu kaiken kansan nahtavaksi ulos, niin kuin venalaisilla. Minusta hyva systeemi. Valittavana vain on tallaisia lehtia (ylakuvat otsikkoina): 1.Sotilaat marssivat; 2.Sotilaat hyokkaavat; 3.Hurmahenkinen vaenpaljous.

Ilman ottama kuva laukunkorjaajasta risteyksessa.

Paivityksia

Hengitysvaikeudet

loppuivat kahdessa viikossa, kun kai sopeuduin tahan polyyn ja pakokaasuun, jossa nyt elamme. Laulaja Mariannella oli ihan sama ongelma kuin minulla alussa, alkoi yskittaa. Taksikuskin avonainen ikkuna tai muuten vain enempi liikenne alkaa yskittaa. Marianne tuli tanne vain kymmeneksi paivaksi, ja viidentena hanen oli laulettava konsertissa. Se meni ihan hyvin. Han on ollut taalla monta kertaa, mutta talla kertaa han sanoi arsytyksen olleen pahemman kuin ennen. Nykyaan minun kurkkuani kutittaa usein, ja Ilmalla on pienta nuhaa jatkuvasti, mista johtuneekaan. Ehka Suomessa olisi myos.

Kylppari:

On meilla lamminta vetta omassakin kylpparissa ja ihan riittavasti. Uskoin vain Agnetaa, joka sanoi ettei lamminta vetta saa. Olemme kayneet jo kaksi kertaa kylvyssa lillumassa, se on ylellista. Vesi nimittain lampiaa katolla auringon voimasta, mutta sen lammon tanne valuminen kestaa, niin etta on valutettava vetta kauan, ennen kuin alkaa tulla lamminta. Olen valinnut kylpypaiviksi aurinkoiset paivat, joita on nyt ollut taas pidempaan, tanaankin 22 celsiusta. Jos aurinko ei paista, ei ehka tule sita lamminta vettakaan. Enka ole huomannut viela syyta saastella vetta, lamminkaan ei loppunut vaikka valutimme isoon ammeeseen reilusti. Australiassa oli toisin, siella pyykkikonekin pesi kylmalla vedella, kun sen lammitys tulee kalliiksi, ja vetta ei saanut yhtaan turhaan valuttaa.

Lapsiluku:

Ylimaaraisesta lapsesta voi maksaa sakon, sen lisaksi, etta han-kiinalaiset saavat kaupungissa saada yhden ja vahemmistoihin kuuluvat kaksi lasta. Han-vanhemmat kaupungissa, jotka itse ovat molemmat ainoita lapsia, saavat myos saada kaksi lasta. Han-kiinalaiset maaseudulla saavat saada kaksi lasta. Naiden laillisten ja sakkolapsien lisaksi on paljon maalta kaupunkiin muuttaneita ihmisia, jotka eivat ole missaan kirjoilla, ja siis voivat saada niin monta lasta kuin heita huvittaa. Nama lapset eivat paase valtiollisiin kouluihin, vaan heidat taytyy panna yksityisiin kouluihin, jotka eivat ole niin hyvatasoisia.
Taman takia Kiinan vakilukua voi vain arvioida. Vakea laskettaessa jokaisen piirin poliisi arvelee omien kokemustensa perusteella, kuinka paljon pitaa laittaa laillisten lisaksi.

Blogspot

nakyy kuulemma Kiinassa valilla noin viikon, sitten se ei nay noin kuukauteen. Pari viikkoa sitten, kun taalla oli valtiollinen puoluekokous, minakin nain viikon verran oman blogini. Ulkomaiset toimittajat kun panivat tietonsa blogspotiin, josta heidan kotimaissaan ne sitten luettiin ja julkaistiin; siksi barrikadiin tehtiin siksi ajaksi aukko.

Ilma nukkui tanaan taas paivaunet!

Uusi tyohuoneeni:

Ompelukone ikkunan edessa, ikkunasta paistaa usein aurinko.

Ja sen ovesta katsoen nakee taman:

Ja sinne mennaan tata parveketta pitkin, vasemmalta noustaan ensin portaat, ja minun oveni on tuolla paassa.

Seinan takana ovat kambodzalaiset, joiden musiikki kylla kuuluu isoista rei'ista minullekin, mutta heilla on usein hyvaakin musiikkia. Minusta seuraavassa eli viimeisessa ateljeessa on joku juro muslimimies ja leppoisa susikoira. Paasin tanskalaisen Mariannen avulla sinne kylaan, muuten mies tuntui melkein vihamieliselta, kun se ei tervehtinyt eika ollut huomaavinaan, ja silla on sellaiset barrikadit parvekkeella, etta en paase omien ikkunoideni taakse, vaikka pesemaan niita. Muslimimies maalaa lapsia, jotka odottavat maalla vanhempiaan, jotka ovat lahteneet kaupunkiin toihin. Vanhemmat voivat jaada sinne vuosiksi, ja lapset kasvavat maalla ja odottavat.

Electronics

Today we wot a big, dark red, round carpet in our living room, and it is an excellent dancing carpet, we noticed, listened to Har kommer Pippi Langstrump and danced. I took a few CD:s with us from Finland so Ilma could hear familiar things and Swedish while we are here. We haven't listened to them so much, though, and Ilma was so glad to suddenly hear her favourite song.

We also got headphones for Skype so it won't be that expensive any more to talk to Europe. And as I already was in the big French supermarket Carrefour, I could as well buy a couple of DVD:s. I think they were real, not copies, because their prices were over two euro. I haven't seen that expensive DVD:s here before.

Ilma isn't too happy about going to the kindergarten in the mornings, and she won't sleep there, but otherwise I understand that she is all right. I guess she feels herself lonely, even if the other children are very nice to her as well as the teachers. The teachers say that Ilma can say some things in Chinese but it can't be much. Today when we went down from the appartment she would rather have gone to the water lady downstairs and stayed there. The water lady is someone who is always there in a room with an always open door, she checks the water bills and changes a couple of words with one and other resident passing her door. She has often her grandchild there with her watching TV, and she has also got a husband. Usually when Ilma passes her door the water lady tries to catch her, that is how they have become friends. Unfortunately we don't have a common language, but we can do without somehow. The water lady and I husk sunflower seeds and give them to Ilma, the water lady sometimes strokes Ilma's hair, and Ilma watches children's program with the grandson and his friend.

Normally there are 40 different TV channels without paying extra, but the contract for our appartment begins in January. We can see one channel in English and a few more not so well. From January we will have a whole channel with children's program. But now we have bought DVD:s on Winnie the Pooh, the Teletubbies and a copy of them, some of them speak Chinese, some English. Also a couple of animal films, but the cartoons are much more popular.

Taivanilainen ystava

Ilma tutustui Dorothyyn lentokoneessa matkalla Hong Kongista tanne. Dorothy ja hanen miehensa Richard istuivat takanamme. Heilla on tietysti kiinalaisetkin nimet, mutta taalla on tavallista antaa itselle englantilainen nimi, jos joutuu tekemisiin lansimaalaisten kanssa. Meidan on usein helpompi muistaa tuttu englantilainen nimi kuin se kiinalainen. Sita paitsi Dorothy ja Richard ovat molemmat opiskelleet vuosia Los Angelesissa. Taivanilta on tavallista menna USAan opiskelemaan, vaikka Australia on nykyaan suositumpi, koska se on halvempi, lahempana.

Dorothyn mies on manner-Kiinasta, Hunanin maakunnasta, mutta han asui kymmenen vuotta Shanghaissa ja tyoskenteli jossain sijoitusfirmassa ennen kuin lahti Amerikkaan. Los Angelesissa asuu paljon kiinalaisia, ja siella on myos paljon kiinalaisia ravintoloita ja kiinalaisia ruokakauppoja.

Dorothy kaipaa Los Angelesiin. Han on asunut Kunmingissa muistaakseni vuoden, mutta han ei ole tottunut takalaisiin ihmisiin ja tapoihin. Taalla on liikaa ihmisia ja liikenne hullunmylly - Dorothy ajaa koko ajan autoa. Han ei ole viela kayttanyt bussia Kunmingissa. Ihmiset ovat hanen mielestaan epakohteliaita, ja han koettaa valttaa yleisia vessoja, koska ne ovat niin hirveita, varsinkin maaseudulla. Niin, ei kangasmarkkinoiden vessassa ollut todella ovia, kuten han kertoi etta pienempien kaupunkien yliopistojen vessoissa ei ole. Kavimme tanaan nimittain yliopiston vessassa, ja se oli ihan siisti ja siina oli ovet.

Dorothya myos yokottaa ihmisten syljeskely. Niin minuakin. Se ei ole edes syljeskelya, vaan rrrrakimista. Sita ei nakojaan pideta kovinkaan huonotapaisena, vaikka Tian Yaon kaltaiset ihmiset eivat kylla sita tee. Enimmakseen miehet, mutta myos vanhemmat rouvat, joilta se tuntuu minusta oikein kummalliselta. Voihan olla, etta he ovat enemman maalaisia, silla tanne on muuttanut tietysti paljon maalaisia.
Taivanilla tehtiin kuulemma 70-luvulla laki, jonka perusteella jokainen kiinnijaanyt maahansylkija joutui maksamaan ison sakon. Sita ennen siellakin syljeskeltiin samalla tavoin. Annikan mukaan taas hanen lapsuudessaan Helsingin ratikoissa oli kyltit, joissa kiellettiin sylkemasta lattialle. Ilmeisesti siis siellakin syljeskeltiin samalla tavoin.

Dorothy opiskeli tiedotusta tai jotain sellaista, mutta nyt han ei tee mitaan, koska ei tieda, mita haluaisi tehda. Han ei viihdy taalla, eika hanella ole ystavia taalla. Rahasyista hanen ei tarvitse kayda toissa, mies auttaa veljeaan sokerinmyyntifirmassa, ja Dorothy ajaa uutta leveaa hopeanvarista autoa. Mies haluaisi aloittaa oman bisneksen Shanghaissa, ja he aikovat menna sinne katsomaan. Dorothy ei ole kaynyt siella, mutta mies ajatteli, etta Dorothy ehka viihtyisi uudenaikaisemmalla rannikolla paremmin. Sita paitsi takalaiset tyontekijat eivat tyydyta heita, he ovat liian laiskoja ja liian vahan kiinnostuneita firman menestyksesta.

Minusta on oikein mukava tavata Dorothya. Han puhuu englantia hyvin, ja hankin tuntee itsensa ulkopuoliseksi. Silti han osaa kielta ja ymmartaa kaikenlaista, ja hanelta voi kysya asioita. Tanaan esimerkiksi sain tietaa, etta ei muita DVD:ita ole kuin kopioita.

Kaupungissa ostoksilla, vesitati

Tanaan loysin vihdoin sen, tai yhden, ison kirjakaupan! Menimme kai neljanteen kerrokseen asti ja luulen etta se jatkui viela ylospain. Neljannessa oli taidekirjoja yms, mm. paljon kuvallisia oppikirjoja eli esimerkkeja siita, miten joku tietty asia maalataan. Ostin yhden pienen kirjan kiinalaisista vaatteista, teksti kiinaksi. Aion menna sinne viela ilman Ilmaa.

Harhailin tanaan pitkaan keskustassa ja koetin loytaa paikkoja, joissa olin ollut ennenkin. Ja sita kirjakauppaa. Rasittavaa. Olin ihan eksyksissa, vaikka siella samoilla kulmilla koko ajan. Liikekeskustassa on ihan eri meininki kuin taalla meidan kadullamme, kiiltavaa ja kallista ja iso sileaksi kivetty alue suljettu autoilta. Vahinko vain, etta sinne sitten on paastetty jotkut huudattamaan joitain mainoskampanjoita, niin ettei siella ollut rauhallisempaa kuin autoalueilla. Panisin tahan kuvia mutta kun kameran kuvaohjelma on jostain syysta tyssannyt.

Siella keskustan kauppakadulla oli kerjalaisia, yksi harmaa nainen joka kuulemma aina makaa siella mahallaan kiveyksella, poika joka makaa siella sangyssa, hanen paansa on liian iso. Pikkulapsia jotka tulevat vierelle seuraamaan.

Aamulla saatoimme Annikan lentokentalle ja ajoimme sielta bussilla kaupunkiin. Busseihin ei voi taalla menna rattaiden kanssa keskelta sisaan, vaan rattaat on taitettava ja kannettava ne toisessa kadessa ja Ilma oltava toisessa kadessa kiinni ja laukut ripustettu selkaan ja olalle ja Ilman kateen. Ei niin helppoa kuin Helsingissa ja Tukholmassa. Tallinnassakin on suht hyvin.

Sitten kaupungissa satuimme Bird- and Flowermarketille, josta ostimme sellaisen kurpitsasoittimen, josta suupala lahti jo irti ('kun Ilma puhalsi niin kovaa'). En muistanut tinkia, kun hammastyin sen matalaa hintaa. Sitten ostimme taskulampun, pikku pikku kompassin, ja kaksi hiusneulaa, joista panisin myos kuvat tahan Markukselle, jos se onnistuisi. Toinen on luullakseni lehmansarvesta ja toinen luusta, ja jalkimmaisesta roikkuu koristuksia. Muistin tinkia. Soimme taas rasvassa keitettyja perunanpalasia joiden viereen pannaan chilia. En oikeastaan tykkaa siita paikasta kun niilla on tuulettimet jotka pollyttavat chilia ympariinsa niin etta minua yskittaa. Mutta Ilma halusi niita perunoita.

Kotiin tullessa takapihan vesitati kutsui meidat taas kylaan ja tarjosi sifkoja. Siella oli lapsenlapsi poika 5 v ja hanen ystavansa, jotka katsoivat telkkarista lastenohjelmia. Niin Ilma sitten jaikin sinne, kun ne portaatkin kotiin ylos ovat niin rasittavat. Menin myohemmin hakemaan, mutta piirretty oli kesken, ja sitten pojat alkoivat hyppia hyppynarua, se ei taalla ole mikaan tyttojen harrastus, ja Ilmastahan se on hirmu jannaa. Hankin sai koettaa, mutta se on vaikeaa. Sitten otettiin kaukaa vauhtia ja hypattiin korkeutta sen narun ylitse. Ilmalle laitettiin aina ihan matalalle ja pojille korkealle. Se oli tosi hauskaa kun Ilmalla oli jotain leikkikavereita ihan tassa alhaalla.

Vesitati on sellainen jolla on huone takapihalla ovi yleensa auki ja han katsoo vesimittarit ja hoitaa vesimaksuja. Hanella on usein se poika siella ja mies valilla ja han tykkaa Ilmasta ja kutsuu kylaan. Han on ennenkin sanonut etta jos minun taytyy menna asioille voin jattaa Ilman hanelle. Eilen han otti Ilman Teletappi-ilmapallon niin etta Ilma alkoi itkea. Mutta Ilma sai sen heti takaisin, tati vain pilailee. Tanaan han otti rattaat ja kuskasi Ilman pihan peralle, missa hanen miehensa takoi betoniraudan patkia teraviksi, polven nenassa niin kuin virolaiset sanovat: leka maassa asfaltilla ja kirveen peralla takoi. Tulipesa oli joku pieni pontto jossa oli ihan hehkuvaa punaista ja tulta sisalla, sinne han tokkasi ne raudat.

Vesitadin lisaksi pihalla on porttivahdin koppi, siella taas on aina joku seta ja sen kanssa yleensa muita juttelemassa. Kahdeltatoista yolla seta panee portin lukkoon ja sitten siita ei paase sisaan jos ei ole etukateen sopinut, seta menee nukkumaan. Porttivahdin takana on iso skootteri- ja pyorakatos. Autot parkkeerataan talojen valiin.

Lahdoista ja ostoksista ja pakkaamisesta

Pakkaushossaysta siella sun taalla, Annika ja Marianne lahtevat huomenaamuna molemmat pois ja koettavat saada tavaroita mahtumaan kapsekkeihin ja kasimatkatavaroihin ja kasilaukkuihin. Tanskassa joutuu maksamaan DVD:ista jonkun maksun, jos niita on liikaa. Ja Annika kavi viela illalla kaupungissa ostamassa toiset samanlaiset farkut, vaikka muutenkin oli jo ylipainoa. Silkkilakanoita ja silkkisia pyjamahousuja on teetetty. Silkkipeitteita ostettu. DVD:ita, CD:ita, teeta, kahvia, voita, kasmirkaulaliinoja, kasmirneuleita jne.

Onneksi meidan ei viela pitkaan aikaan tarvitse pakata omaisuuttamme. Mina olen satsannut tyohihoihin ja puiseen karkeaan jakkaraan, jonka aion ottaa mukaan kotiin. Tosin minakin olen ostanut DVD:ita. Minulle tulee isoja pukuja, jotka painavat. Ja kankaita, kankaita, niita tulee ja on jo nyt, kirjavia puuvillakankaita. Mutta meitapa onkin kaksi, Ilma saa myos ottaa 20 kg ja kasimatkatavarat! Muuten jaisivat puvut tanne tai tekematta, niin paljon ei minulle stipendia annettu etta voisin lahettaa mitaan postissa, se on kallista.

Olen saanut kielipartnerin, vaaleanpunaiseen pukeutuneen vaateliikkeen pitajan, joka osaa kylla englantia takalaiseksi hyvin, vaikken kaikkea ymmarrakkaan, kielioppi ontuu. Han opettaa minulle kiinaa, ja minun olisi tarkoitus harjoittaa hanen englantiaan. Siten en joudu maksamaan mitaan. Olen ostanut lastenkirjan, jossa on isot kuvat ja pienet lauseet seka kiinankirjaimilla etta pinyinilla, meidan kirjaimillamme. Luimme sita kolme sivua, ja voi kun se oli vaikeaa! Han yritti opettaa minulle aantamista, erilaisia assantapaisia, ihan kamalaa.Sovimme tapaavamme kaksi kertaa viikossa, mutta silla menolla opin sanomaan jotakin siksi kun paasen elakkeelle. Nyt yritan lukea pinyinilla lauseita kuten: Tassa on oikein iso omena. Se on varmasti oikein herkullinen. Taytyy kysya, voisiko han tavata minua vahan useammin. Ajattelin, ettei minulla ole aikaa enempaan, mutta eihan tuosta tule mitaan.

Sita paitsi luulin, etta joutuisimme lahtemaan suunniteltua aiemmin, jo tammikuussa, koska rahat loppuvat. Nyt kuitenkin tuntuu, etta sittenkin voisimme olla maaliskuun alkuun. Aiti kun jarjesti Millan avulla jonkun asumaan asuntoomme Helsinkiin. Jipii, kiitos Aiti ja Milla! Ei tule ompelunkaan kanssa niin kauhea kiire.

Olen sopinut nayttelyn pitamisesta tammikuussa samaan aikaan Pukiafin kanssa, kambodzalaisen ateljeenaapurini kanssa. Jos pidan sen silloin, sen jalkeen ehtisi vahan matkustaakin. Jos pitaisin nayttelyn vasta helmikuussa, en uskaltaisi varmaan lahtea taalta mihinkaan ennen kuin nayttely olisi tehty, ja helmikuussa on kevatfestivaali eli uusi vuosi, ja silloin ei voi matkustaa mihinkaan.

Jo tammikuun puolivalista kaikki kulkuvalineet ovat kuulemma taynna, joten mahdolliset ymparistoon tutustumiset olisi tehtava ennen sita. Ensin ajattelin, etten haluaisikaan olla taalla sen kuulemma yota paivaa kestavan paukuttelun aikana, mutta en tieda, ehka me kestaisimme sen, vaikka Ilma varmaan pelkaa. Kaupungissa paukuttelua yritetaan rajoittaa siihen yhteen yohon. Jos niin olisi, se olisi mielenkiintoistakin, mutta en usko etta se olisi mahdollista se rajoittaminen. Ei ainakaan filmikopioiden rajoittaminen ole mahdollista.

Kuvat ovat kangasmarkkinoilta, isolta alueelta, jossa ensimmaisen kuvan kaltaisia loosseja on kymmenittain. Markkina-alue on kai auki joka paiva, ja sen myyjat ovat oikeastaan tukkukauppiaita, mutta myyvat myos vahemman. Kangasalueen lisaksi siella on kaikkia muitakin alueita, kuten vuodevaate-, kenka-, toimistotarvike- jne alueet. Hinnat ovat alemmat kuin muualla.

Lastenhoito nayttaa hoituvan taalla kuin itsestaan, siina sivussa. Suomessa kun on kova tekeminen, etta selviaa edes siita lapsesta.

On our territory

We see school children like this on our way home from Ilma's kindergarten. They often have these instruments with them, kind of flutes but made on small pumpkins (?). I like the dim and dark sound of them, would like to buy one and learn to play it a bit.

Here is the nearest crossing to our home. In one corner we use to buy our milk and joghurt. It is usual that there is a whole family riding on a scooter. Ilma and I live in an appartment on the second floor where also the Swedish speaking Finn Annika lives, and now even the Danish singer Marianne. They both will fly away on saturday, then there will be some Englishman or -woman just for a week, then I don't know. We have a shared kitchen and living room, our own bedrooms, Ilma and I have our own bathroom without warm water, and then there's another one with a warm shower and a washing machine.

Further on our street Xiba Lu there are several shops like this, about the first thing I saw, the different plastic things look so bright and funny. The street is full of small affairs where the wall to the street is drawn up for the daytime. The shop is also for living, there is often family, often a small child, they cook and eat and wash their hair and take care of the children and the shopkeeping, the children play, all that in the shop, or rather in front of the shop which also belongs to their living room so to say. That's why there's not much room for pedestrians on the sidewalk sometimes, it's easier to walk on the road with the cars, bicycles and mopeds. That's why the motor vehicles often hoot for everybody to know that they are coming.

Then there's my old studio that I later changed with the two Cambodjan artists who came after Agneta, a Swede, left. You can see my sewing machine called 'butterfly' in Chinese, it really is working like a butterfly, lightly. I borrowed it from the mother of Tian Yao, my assistant when I came here. And the scene I see from my new studio, from a long balcony. There is a minority theatre group practising, singing, playing and sewing their costumes in the inner yard .

We have now been here for four weeks! The time goes so fast. Ilma is in a small christian kindergarten with 10 to 15 chinese children. In the beginning it went quite well, but now she doesn't want to sleep there and is really tired in the evenings. Sometimes they have Swedish teachers who work here as volunteers, that is really nice for Ilma who knows some Swedish. I communicate in poor English with the teachers. Ilma has learned some Chinese but I don't really know how much.

Annikasta, Foreigner Streetista ja DVD:ista

Kaikenlaista on tassa kuuden paivan aikana tapahtunut. Koska Ilma oli vahan surullinen eika halunnut nukkua paivakodissa, olen koettanut olla istumatta iltoja tietokoneen aaressa. Perjantaina han taas nukkui ihan kunnolla paivaunet, nukahti ensin hoitotadin syliin eika herannyt petiinsiirtoonkaan. Illalla han viela sanoi, etta paivakodissa on kivaa. He olivat leikkineet iltapaivallakin ulkona Karinin kanssa. Ja torstaina kaksi muuta ruotsalaista, Miriam ja Maria, jotka silloin olivat paivakodissa lisatateina, sanoivat ettei Ilma ensin puhunut mitaan ruotsiksi, mutta sitten alkoi puhua 'jatte mycket'. Ilmasta on hauska tormata Nordicalla naihin ystaviin.

Annikasta on tullut hyva ystava Ilman kanssa. Ilma kiipeaa hanen syliinsa ja piirtaa siina, kun me aikuiset juttelemme. Annika on tullut jopa viemaan Ilmaa paivakotiin ja hakemaan hanta. Mutta han lahtee ensi lauantaina, kuten Mariannekin, tanskalainen, joka tuli kanssamme asumaan kymmeneksi paivaksi. Marianne lauloi konsertissa Nordicassa lauantaina.

Annika on suomenruotsalainen, ja ajattelin ensin, etta olisi hyva puhua sitten ruotsia, ettei se unohdu. Mutta tuntui, etta se on niin turvallista Ilmalle etta on joku jonka kanssa osaa kommunikoida ihan helposti, etta olemme sitten puhuneet suomea. Agneta tosin puhui Ilmallekin ruotsia, mutta niin Annikasta tulikin paljon laheisempi ystava. En tieda, oliko se tyhmaa. Toisaalta olisi voinut tehda ruotsista turvallisemman kielen, jos olisi puhunut sita.

Ilma siis kavi Helsingissa puolitoista kuukautta ruotsinkielisessa paivakodissa ennenkuin lahdimme tanne Kunmingiin. Ja han palaa sinne kun palaamme Suomeen. Sita ennen han on saanut pohjaa ruotsinkielelleen isaltaan Henrikilta, jota olemme tavanneet silloin talloin, ei kovin usein, mutta niina aikoina ruotsinkielinen yhteiselo on ollut intensiivista. Henrik asuu Tukholmassa.

Eilen kavimme vihdoin tutustumassa Green Lake Parkiin ja Foreigner Streetiin, joihin kaikkien turistien on tutustuttava. Ja kavimme syomassa Lansimaalaisessa kahvilassa! Sielta sai jopa kafe lattea, mutta soimme haarukoilla ja veitsilla burritoa ja tuoresalaattia. Se tuntui levolta, vaikka olikin ihan koomista nahda yksi kahvila yhtakkia taynna lansimaalaisia. Monilla oli kannettavat tietokoneet, joita he siella kayttivat ilmeisesti netissa, ja kuulin englantia, norjaa ja kiinaa.

Sitten ostimme DVD:ita alan kaupasta, yhteensa ison kasan. Kiinalaisia leffoja ja eurooppalaisia ja amerikkalaisia. Tekstitykset olivat miten sattuu. Kaikki oli kiinaksi, yhdessa oli teksti espanjaksi, joissakin englanniksikin, jossakin kiinaksi ja japaniksi. Hinnat olivat kuudesta kahteentoista yuaniin, siis 0,6-1,2 euroa. Sen kalliimpia emme ole nahneetkaan. Missa ne lailliset filmit sitten ovat? Ei meista kukaan ole nahnyt viela sen kalliimpia levyja. Ongelma on siina, etta maasta ei huhupuheen mukaan saa vieda laittomia kopioita. Marianne sanoi, etta yhdeksan kappaletta voi viela vieda, useampi vaikuttaa myyntiin tarkoitetulta. Pitaisivat itse huolta siita, etta kaupoissa myydaan laillisia, sen sijaan, etta meidan taytyy murehtia, kuinka monta uskallamme vieda matkalaukussa. Sehan olisi hienoa, jos voisi vieda kiinalaista kulttuuria taalta muistoksi.

Miten Ilmalla menee; kaupungin luonnosta

Ihan kuin Suomessakin paivakotia aloittaessa, ensimmainen viikko oli hauska ja mielenkiintoinen, toisella viikolla alkoi olla kurjaa kun oli aitia ikava. Toisen viikon lopulla ja nyt kolmannen maanantaina Ilma itki sinne viedessa mutta rauhoittui minun lahdettyani. Koetin hakea hanet vahan aiemmin, mutta se on vahan hankalaa, kun heilla on usein joku leikki kesken, kun tulen hakemaan, ja silloin on tylsa lahtea. Sitten Ilma on kuitenkin vasynyt pitkan paivan jalkeen, varsinkaan, kun ei ole nyt suostunut nukkumaan paivauniakaan, vaikka aiemmin se kavi hyvin. Hanta pelottaa, pelottavat junan aanet, ja hanella on minua ikava, ovat selitykset, tai etta hanta ei nukuttanut. Sitten on ilta piloilla, taynna valitusta ininaa ja ulinaa.

Kotonakin Ilma pelkaa edelleen junan aania, muttei enaa silla tavalla kysy joka toottayksesta, mika se oli. Illalla han haluaa nukahtaa paa kasivarrellani, mihin yleensa suostun, vaikka se kay hermoille, jos nukahtaminen kestaa ja kestaa. Valista han sitten nukahtaa paremmin, kun lahden viereiseen huoneeseen. Tanaan han taas ei suostunut siihen. Nayttaa silta, etta olisi haettava hanet paivakodista neljan aikaan. Silloin on ehditty syoda valipalaa (muiden) paivaunien jalkeen ja leikkia viela vahan. Aamulla kerkiamme tuskin kymmeneksi paikalle, niin etta se tekee kuusi tuntia paivakotia paivassa.

Taalla ei menna iltapaivalla enaa ulos, mika minusta on harmi. Sisalla on oikeastaan vahan vasyttavaa se etta monta lasta pienessa tilassa ja joitakin riehuttaa ja on metelia. Ulkona se vahan hajoaisi suuremmalle alueelle. Aamupaivalla ollaan ulkona, pienella kivetylla pihakorokkeella, jonka vierilla on joitain pensaita, joiden sekaan ilmeisesti myos saa menna. Alueella mahtuu kylla juoksemaan ja leikkimaan, mutta ei se ole laheskaan niin kiva kuin Kvarnbergetin hiekkainen piha isojen puiden alla.

Taalla on yleensa kielletty menemasta yleisille nurmikoille. Paivakoti on kylla asuintalossa, ja ulkoilualue on tavallaan taloyhtion pihaa, talojen valissa. Siella on myos vahan nurmikkoa, ja ihmiset nayttavat oleskelevan myos kiveyksen ulkopuolella, kuten poimimassa joitain pienia mustia marjoja puusta. Mutta kaupungin yleisilla alueilla on vain vahaisia vihreita kohtia, niin tosiaan, Nordican lahellakin on yksi pieni puisto, johon ei tarvitse maksaa, ja jonka nurmikolla on lauantaisin tiheassa ihmisia nauttimassa 'luonnosta', vai mitenkohan he sen kasittavat. Mutta on myos puistoja, joihin on maksettava sisaanpaasy, kuten se, johon minun oli vihdoin pakko menna, kun koetin paasta jotenkin jarvenrantaan, ja maksaa 30 euron senttia. Minusta se on aika kallis hinta taman hintatason maassa. Samalla hinnalla voi syoda masunsa jokseenkin tayteen valmista, lamminta ruokaa. Niita 'Ala tallaa nurmikkoa' -kyltteja ovat kiinalaiset selittaneet silla, etta heita on niin paljon, ettei nurmikkoa pian muuten olisi. Olen taipuvainen uskomaan sen selityksen. Mutta jos vihreaa olisi vahan enemman? Joskus sita on vaikeaa loytaa, samoin kuin jotain mukavaa paikkaa, johon istahtaa.

Niin muuten Ilma kylla viihtyy ihan kohtalaisesti. Saa joka puolella valiaikaisia ystavia, mika tosin on vahan rasittavaakin, kun niita tulee pyytamatta ja jos ne ovat lapsia, sanovat Helou, vaikka ei Ilma niita tunne yhtaan, taas joku haluaa ottaa kontaktia, ja jos ne ovat aikuisia, monesti haluavat tulla koskettamaan. Tai sitten vitsailevat Ilman uuden pallon kanssa, haluavat vaihtaa sen mandariiniin tai isoon roskalapioon, josta Ilma vahan loukkaantuu. Tai haluavat ottaa kannykalla kuvaa, vaikka Ilma ei tunne koko ihmista, vaan on kiinnostunut pupulla ratsastuksesta. Valista on minulla sellainen tunne kuin kavelyttaisin jotain marakattia, jota ihmiset tulevat ihastelemaan.

Kuvissa Ilman uusi pallo kotimatkalla paivakodista, Agnetan lahjoittama nalle repussa, ja meidan pelmeenipaikka ja pelmeenitati. Tanaan oli tuo puserosaa ja sunnuntaina toppatakkisaa.

Kantoliinoja

Taalla tuntuu olevan pikkulapsia joka puolella. Johtuukohan siita, etta aikuisiakin on paljon, en tieda. Tai sitten ne pikkulapset ovat vain niin nakyvilla. Eihan kai saisi olla enempaa lapsia kuin yksi per perhe, paitsi vahemmistokansoilla saa olla kaksi tai ehka kolmekin, jos oikein muistan. Ja taallahan on niita vahemmistoja, vaikken niita naamasta tunnistakaan, on taalla erinakoisia ihmisia, mutta en tieda ovatko ne eroavaisuuksia yhden suuren kansan sisalla vai ovatko jotkut erinakoiset eri kansallisuuksista. Jotkut ovat myos tummempi-ihoisia, melkein neekerin nakoisia. Pitkahameiset, minusta vahan taimaalaisten nakoiset naiset kuuluvat dai-kansaan.

Kurjaa kun ei voi kysya mitaan ihmisilta, kun ei osaa kielta. Enka enaa edes tule ajatelleeksi koettaa englantia, vaikka jotkut todella harvat yhtakkia osaavatkin. Mieluusti kysyisin esimerkiksi, mihin kansaan kukakin kuuluu. Jos kysyn tapaamiltani lansimaalaisilta, kyse on "vahemmistokansoista", ei mistaan sen tarkemmasta. Samoin vastaavat valista han-kiinalaisetkin, valtakansa. Toisaalta vahemmistoja jotenkin paapotaan, en tieda onko se miten kaytannollisella tasolla, mutta ainakin heista on tehty erinaisia turistilinjan valokuvallisia esittelykirjoja ja postikorttikansioita.

Yksi asia, mista voisi ehka tunnistaa eri kansoja, ovat kantoliinat. Ne ovat taalla tosi yleisia.

Tassa ensimmaisena on yleisin tyyppi, jollaisen mekin ostimme. Siina on kahdesta paksusta kankaasta tehty iso nelio, jonka ylakulmista lahtee kaksi leveaa ja paksunnettua kangashihnaa (meidan liinassamme kylla liian narut, ne painavat Ilman jalkoja). Ylareunassa on viela ylimaarainen kaistale, lippa, joka yleensa on kaannetty alas, ja silloin sen koristekirjailu nakyy. Sen voi kaantaa varmasti paan tueksi.

Sitten on sen kuvioiltaan ja vareiltaan vaihtelevia muunnelmia. Ja skootterin selassa versio, jossa ylareuna on pyoristetty tukemaan paata. Niitakin nakee melko usein.

Kaikki nuo isommat nelioliinat kaaritaan rullaksi lapsen ymparille, niin etta isompien lasten jalat roikkuvat alhaalla. Pienemmille kaannetaan alareunakin jalkojen ja aikuisen valiin. Nauhat vedetaan aikuisen harteiden yli yleensa ristiin edesta ja sitten lapsen pepun alta ja eteen rusetille. Joskus pienemmille suoraan aikuisen olkapailta edesta alas ja siita taakse lapsen pepun alle. Systeemi vaikuttaa tukevalta, ja lapset viihtyvat.

Ja viimeisena sellainen nelioliina, josta suomessa luin perinteisena aasialaisena nelioliinana. Se olisi oikeastaan isolle Ilmalleni sopivampi ja sita paitsi pienempi pitaa mukana, mutta siina ehka olisi vaikea nukkua. Sita paitsi sellaisia en ole sen enempaa huomannut. Molemmat liinatyypit vaikuttavat minusta nerokkailta.

Meilla on yksinkertaiset vanhanaikaiset tyontorattaat mukana, sellaiset, jotka voi viikata litteaksi ja panna taksin takaluukkuun. Busseihin niiden kanssa yleensa ei mahdu. Ne ovat vahvat ja kevyet tyontaa. Niiden kanssa saatamme lahtea Ilman kanssa viikonloppuna kavelylle, niin etta Ilma sitten nukkuu paivaunet niissa. Joissakin paikoissa niitakin on tosin vaikea tyontaa. Taalla nakyy jonkin verran rattaita, mutta ne ovat harvassa. Ensin luulin pitkaan, ettei niita ole ollenkaan. Mina kannan rattaat aina varmuuden vuoksi tanne ylos kolmanteen kerrokseen, en haluaisi menettaa niita.

Nyt kun Ilma kay paivakodissa, tarvitsemme rattaita oikeastaan vain viikonloppuisin nukkukavelyilla. Paivakodissa ei oikein ole sellaista tilaa, johon mahtuisi hyvin rattaat, ja paasemme sinne ilmankin. Kantoliinaakaan emme ole enaa kayttaneet, ehka emme osanneet sitoa oikein, tai sitten nauhat vain ovat liian narut.

Kaikkein viimeisena on kuva muuten vain kantamisesta, jollainen tapa on taalla myos yleinen.

Aanista, vessoista, peitoista ja toppavaatteista. Tyohihat ja housuhalkiot.

Tassa on nakyma makuuhuoneen ikkunasta hyvalla ilmalla, vuoret siis nakyvat, Lantiset vuoret. Olenkohan kertonut niista kukoista, jotka aamuisin aina kiekuvat? Ne asuvat ilmeisesti joillakin viereisten talojen parvekkeilla, silla niita ei nay missaan. Alussa ne aina herattivat, nyt olen tottunut. Muutenkin taalla kuuluu kovasti aania, toisin kuin siella Lauttasaaren metsassa. Juna kulkee Annikan mukaan noin puolen tunnin valein, paitsi aamuviiden ja kuuden valilla on kai tauko. Ja jotkut niista rymistavat aikamoista vauhtia ja ovat painavia, vaikka olemme keskella kaupunkia, tai no, ei ihan keskella mutta ihan kaupungissa kuitenkin. Ja ne yleensa huutavat kovaa tullessaan, jottei kukaan jaisi alle. Autotkin toottailevat jatkuvasti, ainakin silloin kun on enemman liikennetta. Taalla ei ole niin etta jos joku toottaa sinulle niin se on merkki siita etta olet vaarassa paikassa, vaan toottays merkitsee: mina tulen tassa, huomaathan etka jaa alle!

Ja tassa on viela kuvat meidan kylpparista, ihan meikalainen pontto. Ostimme kaksi jakkaraa, toisella Ilma paasee itse pontolle, toisella pesulle. Tampereella oli jonkun saksalaisen tai amerikkalaisen hauska valokuvanayttely kiinalaisten jakkaroista. He istuvat paljon matalilla jakkaroilla ja tuoleilla, jotka minusta nayttavat sopoilta, lastenkokoisilta. En ihmettele, etta joku on ihastunut niihin.

Vessat ovat yleensa taalla reikia lattiassa, vain Tian Yaon kalliissa keskustakampassa oli pontto. Mutta papereita ei saa laittaa reikaan, eika ponttoon, vaan roskikseen, niinkuin Venajalla. Muuten en viela ole nahnyt niin sotkuisia vessoja kuin Venajalla. Sotku on taalla ylipaataan enemman polynsorttista. Mutta vessoista viela, etta usein ravintoloissa ja esim. Nordicassa, jossa vessa on myos ravintolan vieressa, on vain pissaaminen sallittu, ilmeisesti hajun vuoksi. Ilma kuitenkin kakkasi Nordican vessaan, kun oli hatatilanne. Jos haluaa kaupungilla kakalle, siihen on maksulliset vessat, jollaisessa olemme yhdessa kayneet. Siella oli lattiakolot ja niiden valissa valiseinat, ovia eivat kiinalaiset tarvitse. Edessa oli vesipiste, ja pieneen maksuun sisaltyi vessapaperi. Jos ravintolassa ollessamme Ilmalle tulee pissahata, kaymme yleensa paikallisten tavoin puun juurella.

Tassa on peittokone oman katumme peittopajasta. Alhaalla on kaksi levya, joiden valiin laitetaan pehmeaa puuvillahotoa. Ylempi levy liikkuu ja hankaa hotoa hitaasti kiinteaksi ja tiheammaksi puuvillalevyksi, ei kovaksi, mutta sellaiseksi peitonsopivaksi. Sitten sen pehmean puuvillalevyn pinnalle ommellaan puuvillaharso. Tama siis on se raakapeitto, jollaisia ihmettelin ja mietin, etta sellaista olisi kiva saada paksun prinsessahameen sisaan. Se tosin on varmaan aika raskasta. Taytyy vahan ajatella, miten paasemme taalta tavaroinemme kotiin. Raakapeittoja myydaan sellaisenaan, tai toisissa liikkeissa vetoketjullisen paallisen kanssa.

Olin eilen ostoksilla kangasmarkkinoilla, ostin kaksi kangasta 'kiinalaisiksi prinsessanpuvuiksi' seka tekokuituvanua jonka ajattelin hameen ponkittajaksi, mutta se oli liian ohutta. Vahan stressaan jo, miten ehdin tehda valmista. Rahat ehka loppuvat ennen aikojaan, niin etta joudumme lahtemaan aiemmin. Kuitenkin olemme puhuneet nayttelyn pitamisesta Nordican ylakerran uudessa tilassa, joka ei ole niin kallis, ja minusta olisi hauska kokeilla tehda sellainen. Niin on hauskempi tyoskennella, kun suunnittelee jotain konkreettista.

Olin suunnitellut sopeuttavani taalla jotenkin lansimaisen kasityksen kiinalaisesta prinsessasta paikalliseen. Nyt tajuan, etten tallaisessa ajassa voi ottaa kovinkaan huomioon mitaan kiinalaista, viela vahemman minkaan takalaisen vahemmistokansan omaa, koska en todella tieda mistaan mitaan. Ehka koetan pikemminkin tehda taysin sydamin sita, millaista mina haluaisin, siis ehtaa chinoiserieta sittenkin. Kankaat haluan ostaa taalta, ne ovat hienoja ja eksoottisia. Muuten voisin taalla vasta tehda sellaista, mita lansimaisena kuvittelen Kiinasta - no, osittain tottakin: paksut toppavaatteet, ne ovat minusta hauskoja, ja hienoja. Nyt kun on tullut kylma, kymmenen asteen ymparilla tai paivisin varmaan sen paalle, ihmisilla on takit paalla toissa. Tarjoilijoilla, peitontekijoilla, myyjilla, kaikilla on takit paalla. Ihmekos tuo, kun liikkeiden etuseinat ovat useimmiten auki kadulle.

Toppavaatteiden lisaksi olen ihastunut tyohihoihin, hihasuojuksiin, jotka pannaan hihojen paalle tyoskennellessa. Niita on erikuvioisia, mutta myos eripaksuisia eri tarkoituksiin. Toimistotyontekijoiden tyohihat ovat perinteisesti tummansiniset ja ohuet. Sottaavammassa tyossa pidetaan paksumpia, esimerkiksi tekokuituplyyssisia. Kadulla nakemillani lapsilla on usein hihasuojat, myos aikuisilla jotka tyoskentelevat kadunvarsiruokaloissa tms kadunvarsiliikkeissa joissa voi sotkeentua. Olen ostanut jo itselleni viidet ja Ilmalle kolmet tyohihat. Tassa on Ilman uudet tyo-, tanssi- ja syontihihat.

Ja tassa yksi aidin pikku paksulainen eraan pienen katuravintolan liepeilta. Hanella on paitsi hihasuojat ja essu, myos essun alla kantoliina kaaritty jotenkin ymparille.

Ise asiassa aloin ottaa kuvaa vahan isommasta pojasta, jolla poksynhaarat olivat auki, niinkuin taalla usein lapsilla on. Minusta se oli niin huvittavan nakoista. Pojan aiti kuitenkin halusi kuvan myos itselleen, koska poika kai oli niin edustavan nakoinen siina...

Tassa yksi toinen halkiohousuinen, rautakaupan kakara: