Jouluaatto

Ruotsalainen joulupoyta

ja sitten me kaikki sita ihanan kotoista ruokaa syomassa: lihapullia, nakkeja, perunamuusia, leipaa margariinin ja juuston kera (nam!), salaattia, kinkkuviipaleita, kerrassaan mukavaa. Murukahvin kanssa mm. mikrossa paistamiani joulutorttuja! Myohemmin viela joulupuuroa, ja ruotsalainen piirretty filmi, joka Ruotsissa tulee joka joulu telkkarista.Mutta siihen valiin mahtui kaskevan savyista harrastelua, joka minua suututti. Ruotsalaisten kurssilaisten vetajaseta luuli etta olemme hanen oppi- eli ojennustunnillaan. Mutta oli myos nuorten riehumista vilkkuvan muovikuusen ymparilla ja mukavaa jutustelua seka ylakerran norjalainen joulupukki lahjoja jakamassa. Niin ja eraan samana paivana kihlautuneen nuorenparin onnittelua.

Ilma aidin tyohuoneella heraamassa paivaunilta.

Kiinalainen leivonnainen.

Joulustressia Kiinassa, onko sita?

Eihan taalla joulua kovinkaan ole, muuten kuin muovijoulukuusia kauppojen ovilla. Mutta kylla stressin voi saada, jos aikoo viettaa jouluaaton ruotsalaisten kanssa. Minun piti vieda jotain suomalaista, ja olen kayttanyt taman paivan luumujen jms. kivettomiksi putsaamiseen! Jos olisin tiennyt, etta se on semmoinen vaiva, olisin heti miettinyt vain jotain valmiina ostettavaa, niin kuin vain jotain kiinalaista. Ilma piirsi jo poytaan, mattoon ja seinaan, kun olisi halunnut menna ulos. Ja paivaunista tuli pelkkaa pelleilya.

Onneksi on sentaan Pink Floydin lehmalevy. Pink Floyd tuntuu tekevan mista tahansa paivasta sunnuntain, miksei sitten yhdesta kamalimmasta sunnuntaista.

Luulen, etta yksi jos toinenkin ruotsalainen nakee tanaan kurjaa vaivaa saadakseen valmistettua jotain ruotsalaista jouluruokaa. Ei ole uuneja, ei voita, ei kermaa, ei paistovuokia, ei leivinpaperia, ei sauvasekoitinta, ei ole kotona paljon muutakaan, niin kuin jauhoja tai muuta mika omassa kodissa olisi olemassa. Ja mita kaupassa on, se on epaselvaa myos siksi, etta pakettien sisaltoa voi suurimmaksi osaksi arvailla kuvien perusteella, seka ulkonaon, jos itse aine on nakyvissa.

Jouluruoan lisaksi jokaisen on tuotava yksi joululahja, jotka sitten jaetaan uudestaan leikin kera. Minun siis on keksittava kaksi lahjaa, minulta ja Ilmalta. Ja hameenkin jouduin ompelemaan, kun ei ollut kuin yksi ohut risa kesamekko mukana Australiaa varten. Hameesta viela vuori puuttuu, kun on putsattava niita hedelmia ja keitettava marmeladia.

Valilla kevennan mieltani tahan. Kuitenkin toivon kaikille hyvaa joulua! Erru kopioi minulle taman hyvan ohjeen jostain:

Jos alkaa ahrista, ota vinkist vaari:Ripottel kardemummaa uunipellil ja lait pelli vartiks uunii 75 astesse.Ja sit viäl! Kastel vanha villasukka Toluhu ja heit sukka soffa al.Istu ja nauti elämäst ilma joulustressii : Talo tuaksu tuarelt pullalt ja juur siivotult.

Liu Lifen ja Yu Lan

Tassa on Liu Lifenin toita. Lintuja hanella on paljon, tallaisia kurkia.

Tassa Liu Lifen tekee itseaan kasittelevista lehtijutuista arkistoa. Han hakee opettajan kokopaivavirkaa Yunnanin Taideyliopistosta, jossa han nyt on tuntiopettajana. Han on tyoskennellyt Nordicassa, muttei haluaisi enaa olla siella, ja tarvitsee muuta tyota. Tayspaivapalkkainen opettaja taalla tarkoittaa sita, etta antaa opetusta aamupaivisin, ja siita eteenpain paiva on vapaa. Palkka vain juoksee. Se on minusta nerokasta taideyliopistossa, siten opettajan on helppo jatkaa oman taiteen tekoa. Yunnanin taideyliopistossa on kaikki, kuvataide, musiikki, teatteri. Yhteisilla luennoilla opiskelijat sekoittuvat ja tutustuvat toisiinsa. Tama Lifenin ateljee on samassa talossa kuin minun ateljeeni.

Lifen tekee myos tallaisia kynttila- ym lamppuja. Han tekee myos mm. perinteisia kiinalaisia kenkia, suunnittelee vaatteita ja jarjestaa luovan tyon markkinoita ym.

Tallaisen kukkivan ihanan puun huomasin tanaan Nordican lahella. Lifenin mukaan sellaisia on paljon Malmossa Etela-Ruotsissa. Ne ovat alkaneet juuri kukkia taalla, nyt taalla alkaa olla kevat! Puun nimi on kiinaksi Yu Lan, muulla kielella en tieda.

Tajusin juuri, etta taalla on melkein aina juuri lempisaani: ilma on viilea mutta aurinko lammittaa. Taalla se lammittaa kylla ihan erilailla kuin Suomen syksyssa, polttavammin. Auringossa on kuuma ja esim. ruokalan varjossa on kylma. Pidan kuitenkin aina villavaatteita, vaikka valilla tuleekin hiki. Tana vuonna tosin on kuulemma paljon lampimampi kuin viime vuonna tahan aikaan, kun ihmisia jaatyi kuoliaaksi.

Kuravehkeet raahasimme kylla turhaan mukaan.

Svensk angel, lokala konstnarer

En mycket praktisk angel som kom hit och ordnar ett och annat sa fort som mojligt for hon har inte sa lang tid pa sig. Hon heter Anna Mellergard och hon har grundat Nordica. Hon fixar ljus till min atelje, hon andrade belysningen vid entreen pa sjalva Nordica. Hon har bott har och hon fixar saker sjalv eller ber sina barn gora det, for hon vet att det annars kanske inte sker nanting. Hennes barn heter Rebecka och Josef! Ja hon fixade ju oss till de lokala konstnarernas ateljeer ocksa har om dan.

Bilder fran ateljeerna:

Den har typen tog oss emot. Det fanns nagra ateljeer pa en bilfabriks omrade. Fabriken funtionerar fortfarande, men den hade nagra rum over. Till hoger pa bilden fanns det folk som malade bussdelar. De har konstnarerna ar ganska framgangsrika och har ofta bil for att aka hit till utkanten av staden. De har nat galleri kanske i Shanghai som saljer deras verk. Kinesisk konst ar sa populart i vastra varlden nufortiden att det finns en del formogna konstnarer i Kina.
Den lokala Keith Harring.

Den lokala Francis Bacon.

Den lokala Giacometti.

En som malar sina fingeravtryck i olika stallen.

Och den har malar manniskor av glas.

Den har var den forsta som flyttade till fabriksomradet ett ar sedan. Hans malning bakom gillade Anna som tyckte den foljer det traditionella kinesiska landskapsmaleriet som da bara var med ink och olika graa nyanser.

Kolla hans atelje

och dess viloplats med farpalsar!

Hans penselhallare. Jag tror hans far malade ocksa, han hade aldre malningar pa vaggen.

Hade vi ocksa sadana utsikter fran ateljefonstret i Helsingfors.

De har gillade jag. De var gjorda av honom som motte oss och som syns till vanster pa spegelbilden.

Om olika bilmarken.

Man i Kina

Vi borjade kinesisk dans idag pa Nordica, dvs jag, for att Ilmas aldre kompis fran dagis Esther ville ocksa delta och da ville hennes storebror ocksa. Kinesisk dans var bra och lite svart och da blev det sa att Ilma och Esther och storebrorn vad bakom oss och gjorde sina egna saker som blev vilda och egentligen tog plats fran oss, sa de storde. De tva ar barn till sjafen pa Nordica och deras far driver Nordicas restaurang sa de hanger ofta dar och gor ungefar vad de vill. Sa kommer fadern (efter att danslararen bad honom ta barnen bort) och ropar pa Esthers namn, alltid Esthers, och forsoker dra dom ut darifran. Storebrorn hade redan slatt pa trummor bakom oss vilket inte just passade till dansen.

Jag har sadan kansla att det hande nat annat liknande idag ocksa, just med pojkar. Jag far san kansla har att pojkar kanske gor vad de vill och ingen sager at dem. Ja, da vi vantade pa bussen pa busshallplatsen da var det en pojke som irriterade med en kapp en liten hund som var fastbunden. Det var manga vuxna som tittade pa och jag visste inte vems pojke han var om ingens. Det var inte trevligt for hunden, som forsokte bita kappen och forsokte sen ignorera pojken men det passade inte, pojken ville fortsatta. Jag undrade om kineserna kanske har en sadan hallning till djuren och vem ar jag att forbjuda dem det. Jag har satt lite liknande forut, att barnen ar inte sa vanliga mot hundar, och vuxna sager inget.

Men efter det har sa kom vi trotta hem och det skulle vara ganska passlig tid for Ilma att ta det lugnt och forbereda sig till sangen. Vattentantens man motte oss i trappan och ville ta Ilma i famnen sasom de bada brukar gora, Ilma gick med pa det sasom hon brukar gora, hon trivs med dem, sa jag lat honom ta henne med sig. Och efter ett tag gick jag tillbaka ner for att hamta Ilma - vanligen tittar de pa TV i det anda rummet som de har, med dorren alltid oppen da de ar hemma. Men nu var de inte hemma fast det var ljust inne. De hade gatt nanstans med Ilma. Jag gick ut till de stallen dit han brukar bara henne har nara pa gatan, vilket jag inte har tyckt om tidigare haller, men hittade dom inte. Fragade manniskor pa garden och nan hade satt dom ga ut fran portet. Jag blev jatte ledsen, det kandes igen att han far ta henne, ar det for att han ar en man, eller for att kineserna gor sa och han kanske sa till mig vart de ska fast han vet att jag inte forstar mera an fyra ord kinesiska. Ja, jag kanner mig ignorerad. Jag avskyr pojkar. Ofta tycker jag nog om man men inte med dessa villkor.

Brollopstag

Har ar den storre dagisen som ar nara Ilmas dagis.

Har ar Diana i sin butik dar hon saljer damklader och smycken och muggar med bilder pa och mjukisar och nagra andra saker. Diana ar min spraklig partner, det ar mening att hon far praktisera sin engelska samtidigt som hon lar mig kinesiska. Vi laser en kinesisk barnbok och hon forsoker fa mig uttala det ratt, plus berattar vad meningarna betyder.

Och har ar ett brollopstag. Da vi ar i Dianas butik pa sondagarna sa kommer det ofta ett sadant tag forbi, for det finns ett hotell i narheten som organiserar brollop. Den som rider hasten ar mannen som giftar sig, och i 'ladan' bars bruden.

Kaksi kuukautta taalla

Tanaan olemme olleet kaksi kuukautta taalla. Farfarilta ja farmorilta tuli paketti jossa oli tonttuja! Kelasta tuli aiemman paatoksen peruutus: minulle ei voikaan maksaa asumistukea silta ajalta, kun olemme taalla, ja jo maksetut peritaan takaisin.

Ja tanaan paasin vihdoin ensimmaiselle vierailulle paikallisten taiteilijoiden ateljeihin, isomman porukan kanssa. Se johtui ilmeisesti siita, etta Nordican (se organisaatio jonka vieraana taalla olen) perustaja Anna Mellergard tuli Ruotsista kaymaan, ja ihmettelee, miten residenssitaiteilijaparat on jatetty kokottamaan omiin ateljeihinsa. Luvassa on toivottavasti muutakin parannusta. Totta puhuen taalla taytyy itse kysya ja pyytaa ja uudestaan pyytaa jos haluaa jotain. Olisin minakin ollut kiinnostunut niista vahemmistokylista, mutta mutta... Eta on kiireinen ja kiinalaiset tuppaavat unohtamaan. Kadotan aika nopeasti innon kysya mitaan jos tuntuu ettei ketaan kiinnosta. Sita paitsi nyt pitaisi vain tehda nayttelya eika matkustella.

Etan perhe alkoi kuitenkin jarjestaa matkaa Vietnamin lahelle, missa on niita tyypillisia kiinalaisia pengerrettyja riisipeltoja. On se varmaan kaunista ja taytyyhan meidan lahtea jos joku kerran jarjestaa, mutta oikeastaan olisin kiinnostunut painvastaisesta suunnasta, luoteesta. Sekin matka on juuri ennen nayttelya, koska Etan tytar on juuri silloin taalla kaymassa.

Ilma tuli tanaan ilman minua kotiin, Jenniferin kanssa joka tyoskentelee paivakodissa (hanella on oikeakin nimi mutten muista). Han oli Ilman kanssa kolme tuntia ennen kuin mina tulin kotiin. Maksan kuusi ruotsin kruunua tunnissa, etta osaisitte arvioida, siis kuusi yuania. Yksi syista, miksi tulin juuri Kiinaan - paivakoti maksaa kuussa 350 yuania eli ruotsin kruunua. Eta ehdotti tata jarjestelya, jotta saisin nayttelyn tehtya ja paasisimme kenties viela tuolle kolmen paivan matkallekin. Ajattelin, etta Ilma ehka kestaisi kolme tallaista paivaa viikossa, nyt ennen nayttelya.

Jouluruokaa, ripulia ja kiinalaista tanssia?

Olimme Nordicalla syomassa ruotsalaista jouluruokaa: lihapullia, perunapaistosta, ja sekalaisia kasviksia, kinkkua, porkkanakeittoa, piparkakkuja, brownies mansikan kera. Ihan hyvaa muttei se tietenkaan sama ole kuin oma. Sen jalkeen oli Lucia-konsertti kulkueineen. Hienoa.

Ilma on suunnilleen parantunut ripulista, joka hanella oli monta paivaa. Stressaannuin siita, kun en pystynyt tyoskentelemaan, ja nayttely on ihan pian. Loysin asunnosta ruotsalaisen vihkosen terveysohjeita matkustaville, mukana minulla oli suomalainen Lapsi sairastaa, jossa ei ollut mitaan matkasairauksista. Ja netista koetin etsia tietoa, mita pitaisi tehda. Onneksi on netti ja kone taalla asunnossa! Etalta myos kysyin neuvoa ja paivakodista. Koetin vain antaa nestetta, vaikkei Ilma siita useimmiten kovinkaan perusta. Ruotsalaisten ohjeen mukaan tein suola-sokeri-vesiliuosta, johon lisasin mauksi mehua, muuten Ilma ei olisi juonut sita. Ja sita olisi pitanyt juoda yli litra paivassa. Muuten ohjeet erosivat toisistaan. Ruotsalaisten mukaan ensimmainen vuorokausi olisi kai annettava pelkkaa nestetta, suomalaisten mukaan annetaan ruokaa jos vain lapsi haluaa, ja amerikkalaisten mukaan ei pitaisi pitaa pelkalla nesteella koska se heikentaa. No niin, selvisimme siita kuitenkin, vaikka hitaasti se masu palautuu entiselleen, nyt on viikko mennyt ja syonnin jalkeen on usein masu vahan kipea.

Ihmeen vahan olemme olleet kipeina. Olemme kylla syoneet tahan asti puoli purkkiohjeen annosta maitohappobakteereita, vaikka ei sita ehka olisi tarvinnut. Minulla ei ole ollut melkein mitaan, paitsi kurkun kanssa alussa ongelmia ja allergian. Joskus ohimennen maha loysempi kuin tavallisesti. Ja Ilmalla on kylla ollut yskaa ja nuhaa. Mutta ensimmaisen vatsataudin Ilma sai vasta pari viikkoa sitten, vaikka olemme olleet Kiinassa kohta kaksi kuukautta. Oksensi aamupuolen pari kertaa, illalla oli ihan terve. Ja nyt sitten oksensi ensin ja sitten tuli keltaista vesikakkaa muutaman paivan, aluksi sellaisina rynnakkoina etta tuli vahan aina housuun. Ei kuumetta eika mitaan kovin pelottavaa.

Niin ja sellaisen BRAT-ohjeen sain etta banaania, riisia, omenamuussia (apple) ja paahtoleipaa (toast), mielellaan tassa jarjestyksessa. No Ilma ei valitettavasti syo banaania eika meilla ollut kaasua niin etta han sai vahan riisia ravintolassa ja vahan omenamossoa, jota kypsensin mikrossa. Ja paahtamatonta paahtoleipaa.

Kamalia vatsatauteja pelkasin kovasti, kun tulimme tanne. Aluksi olin vahan hysteerinen siita, ettei vain saa ottaa poydalle pudonneita ruokia suuhun, ja ettei Ilma saisi koskea mihinkaan jos ollaan syomassa tai menossa syomaan. Tai mieluummin ei koskisi mihinkaan, kun taalla on niin likaista. Kadet putsasimme kosteuspyyhkeella. Eri ihmisilla menee tanne tullessa eri tavoin. Nain meilla. Toivottavasti ei tule niita kauheita mahatauteja myohemminkaan.

Jouluaaton aiomme viettaa ruotsalaisten nuorten kotona, sinne kokoontuu paljon ruotsalaisia ym. Siella on valmiina kuulemma pieni muovijoulukuusi, ja jouluruokaa saavat ihmiset tuoda nyyttikestiperiaatteella. Minulta tilattiin jotain suomalaista. Se on siina mielessa hankalaa, etta meilla ei ole uunia. Malin ehdotti joulutorttuja, joita han oli syonyt. Jos loytaisi valmista voitaikinaa, voisikohan niita paistaa mikroaaltouunissa? Tai sitten ajattelin porkkanalaatikkoa, jos sita voisi tehda mikrossa. Taalla ei ihmisilla ole kotona uuneja. Ruoat paistetaan isolla liekilla. Meillakin on kaasuhella, mutta se on hieno, sellainen joka syttyy kun kaantaa nupista, ja sen saa ihan pienellekin. Tosin kirottu Tina ei ollut maksanut kaasulaskuamme, ja juuri kun Ilma oli kipea, meilta puuttui samaan aikaan kaasu viikon verran.

Porkkanalaatikkoon varmaan tarvitaan kermaa, sita on hankala saada taalta. Voita ei myoskaan ole. Onneksi sentaan rasvaista, hyvaa maitoa. Niin etta jos jollakulla on idea siita mita jouluruokaa voisin tehda mikrolla niin antaa tulla, tahan voi kirjoittaa kommenttia. Tosin on sellainenkin versio etta erailla ruotsalaisilla opiskelijoilla on kotona uuni, etta voisin menna sinne paistamaan, jos teen kotona valmiiksi. Kaikki ruotsalaiset opiskelijat muuten ilahtuvat kuullessaan, etta tulemme Ilman kanssa heille viettamaan joulua. Varmaan jonkun lapsen mukanaolo korvaa vahan sita ettei olla kotona. Niin, ne samat jotka kasitan lahetystyon opiskelijoiksi, he ovat oikein mukavia.

Eraan punatukkaisen kanssa sovin juuri, etta tulemme Ilman kanssa tanssitunnille. Katselimme yhtena iltana, kun han veti kiinalaistytoille breakdancea, ja mielemme teki mukaan. Han sanoi, etta periaatteessa joku kiinalainen pitaa myos kiinalaisen tanssin tunteja, lapsille, mutta se on kovin epasuosittu. Vain vanhat tadit ovat kiinnostuneita kiinalaisesta tanssista. Olin ihmetellyt, miksei voisi olla kiinalaisen tanssin opetusta, tamahan on ainutlaatuinen tilaisuus, kun olemme taalla kaikki niin vahan aikaa, ne opiskelijat lukuvuoden verran, voluntaarit ja mina vahemman. Nain vahan kiinalaista tanssia Nordicalla, ja se naytti toimivan ihan eri pohjalta kuin lansimaiset. Muistaakseni vahan sellainen siro kasienvaantelytyyli kuin Intiassa tai Balilla, nain kokemattomin silmin katsottuna. Ainakin se mita nain oli hienon nakoista.

Eras kavelyretki

Onhan tassakin puisto, hienosti joen varressa. Se on kapea kaistale joen ja autotien valissa, ja se on paikoitellen hyvinkin suosittu. Ihmisia on siella muunmuassa pelaamassa jotain lautapelia, varmaan mahjongia, silla se on taalla tosi yleinen, myymassa jotain pienta kuten pohjallisia tai DVD:ita tai vanhoja tyokaluja, lukemassa, ja enimmakseen seurustelemassa. Sillan kohdalla oli lapsiperheita, jotka pyydystelivat purkkeihin pikku kalanpoikasia.

Takaisin tulimme joen toista puolta, kuhmuista katua.

Toinen hioo, toinen panee sampoota.

Ja viereisessa firmassa nukutaan. Taalla yleensakin nakee ihmisia nukkumassa siella sun taalla, paa myyntipoydalla tms. Ihmettelin ensin, mita he yolla tekevat. Mutta

monet pikkuyrittajathan pitavat liikkeitaan iltamyohaiseen, ja varsinkin jos he nukkuvatkin siella, herattaa melu varmasti aikaisin. Tai kysynta.

Tallaisia miesrykelmia naen usein.

Lahempaa katsottuna se nayttaa talta.

Makeita

Kiinalainen kakku, nimittain Agnetan syntymapaivakakku. En syonyt tata, mutta sain samantyyppista paivakodissa, kun Harmonylla oli 7-vuotissyntymapaivat. Se oli myos hanen viimeinen paivansa paivakodissa, mika oli harmi, koska tuo yhdysvaltalainen tytto otti Ilman vahan kuin suojiinsa ja lohdutti hanta, antoi hanelle aarteita ja piirsi hanen kasiinsa. Kaikki muut paivakodissa ovat kasittaakseni kiinalaisia. Luulin tuohon paivaan asti Harmonya Hamniksi, mutta niin, se olikin Harmony, kun nain sen kirjoitettuna. Han puhui aika hyvaa kiinaa, samoin kun hanen vanhempansa, jotka ovat tulleet tanne kai kielta opiskelemaan, vain muutama kuukausi sitten. Isa oli opiskellut sita jo kotona mm. Maon punaisesta kirjasta. Hmm. Ja ennen muuttoaan heilla oli ollut kiinalainen kotiapulainen, joka oli opettanut Hamnille vahan kiinaa jo siella. Aiti oli ulkonaoltaan kiinalaisen nakoinen, mutta oli ehka menettanyt koko kielen Yhdysvalloissa. Ehka he tulivat tanne naisen juuria etsimaan. Tai mahdollista sekin, etta hekin ovat salaa lahetystyota tekemassa. Ilma muuten luuli koko ajan Harmonya Hannaksi. Hanella kun on Lauttasaaren paivakodissakin Iso-Hanna ja Pikku-Hanna, ja Hanna tuntui varmaan siksi tutulta.

Niin se kakku, se ei ollut kylla maultaan mistaan kotoisin. Ulkonaoltaan niita on tosi hienoja taalla. Ehka ne on kopioitu lannesta kuvien perusteella, ja makuosa on ollut liian vieras tai tuntematon. Tai mista mina teidan, ehka esimerkiksi USA:ssa on sen makuisia kakkuja. Siina oli paljon valkoista kermavaahtoa ja viela jotain vaaleanpunaista, myos ihan hottoa. Hottoa suuhun, oli se makeaakin, mutta ei siina paljon muuta sitten ollutkaan. Ilma soi sita vain ihan vahan, mutta monet kiinalaislapset kylla soivat enemman.

Taalla on omia makeita juttuja, jotka eivat kaikki ole yhtaan niin makeita, jotkut ovat outoja, melkein epamiellyttavia. Tykkaan esimerkiksi vihreista marsipaanin nakoisista pienista kelmuun kaarityista levykakkusista, joiden valissa on jotain vaaleaa pahkinaista, Malinin sanoin kuin Snickersia ilman suklaata. Ne ovat aika makeita. Ja pienista pullista joiden sisalla on ruskeaa tahnaa, ei hirvean makeaa, tehty joistain pavuista.

Kiinalainen ruuhka

Jouduin kangasmarkkina-alueella ruuhkaan. Se koostui melkein pelkastaan ihmisista, tosin mukana oli myos yksi auto (joka ehka aiheutti lopullisen ahtauden) ja pari pyoraa. Kukaan ei voinut liikkua mihinkaan pain. En pystynyt ottamaan siita kuvaa, koska pitelin ostamaani isoa nyyttia paani paalla. Vahitellen, vahitellen, joku paasi vahan jostain kaukaa liikahtamaan, joku hanen takanaan paasi myos liikahtamaan, jne. Se nauratti minua kylla sisimmassani, koska se kuvitti niin hassusti kasitystani Kiinan vaenpaljoudesta. Vaikka olinkin ihan hataantynyt, koska tiesin Ilman olevan jo huolissaan, miksen tule hakemaan hanta paivakodista.

Uimapuku

Tian Yao kay uimahallissa uimassa, ja ehdotin etta mennaan yhdessa. Sanoin etta minulla on bikinit mukana. Han sanoi: Ohhoh, no ehka se onnistuu. Jos pysyttelet enimmakseen veden alla. Tai sitten ihmiset kauheasti tuijottavat, jos kestat sen. Ajattelin, etta kylla ne muutenkin tuijottavat. Myohemmin ostin kuitenkin markkina-alueelta uimapuvun kokeilematta sita, koska siihen ei ollut mahdollisuutta, ja koska se ei maksanut niin kovin paljoa. Taalla myydaan kylla kaksiosaisiakin, mutta niissa on alaosa enemman hameennakoinen, peittava, ja ylaosa on kuin toppi. No, valitsin valitettavasti yksiosaisen, vaikka pelkasinkin sen olevan liian pieni. Venyttelin sita edessani niin etta se naytti suunnilleen ylettyvan, ja myyja sanoi taman M-koon olevan minulle sopivan. Kotona koetin paalle, ja se pingottuu selasta suoraksi koska on tietysti liian lyhyt. Kylla se jotenkin mahtuu mutta ei kylla niin kuin pitaisi. Huomasin etta se onkin kokoa XL. Tajusin silloin vasta, etta kaksiosainen hamelaitehan ei olisi voinut olla liian lyhyt.

Annika ja Agneta kavivat lomailemassa Hainanin saarella, jota kutsutaan Kiinan Havaijiksi. He kertoivat kiinalaisten rantaelamasta. Bikineita ei ollut kellaan kiinalaisella. Pariskunnat kavelivat rannalla kasi kadessa matchaavissa havaiji-paita-sortsi-pukeissa, molemmilla saman variset. Aikuiset istuivat hiekalla ja tekivat keskittyneina hiekkalinnoja. En tieda, kavivatko uimassa myos. Suuri osa Annikan ja Agnetan hotellin vieraista oli venalaisia, jotka taas menivat rannalle tietysti taydessa meikissa ja pyntattyina. Annika naytti huvittavia havaijipaitakuvia rannalta.

Tuuletus

Kiinalaiset pitavat aina ikkunoita auki. Henrik kylla sanoi siita mutten tajunnut silloin mita se tarkoittaa. Kauppojen etuseinathan ovat auki kadulle. Mutta myos busseissa on yleensa monta ikkunaa auki, niin etta jos on laittanut sopivasti vaatteita ulkona liikkumiseen, niin bussissa tulee kylma. Matkustajat myos avaavat ikkunoita kohdaltaan, jotta saisivat viimaa paalleen. Raittiiksi sita ilmaa kylla ei voi kutsua, sisaan tulee pikemmin pakokaasua. Jos alakerran vesitadilla ollaan kotona, on myos ovi auki, se ovi joka menee heidan ainoaan huoneeseensa.

Paivakodissakin ikkuna on usein auki, ja 'tadit' ihmettelevat minua kun tulen niin vahissa vaatteissa. Tadit ovat muuten minua nuorempia paitsi johtaja. Todella, minullakin tulisi siella kylma jos olisin heidan kanssaan siella sisalla. Ulkona on lampimampi, koska usein aurinko paistaa, ja koska siella usein ollaan liikkeessa. Mutta takalaisesta paivakodista ollaan vahan ulkona, luulisin etta tunti-puolitoista paivassa. Se harmittaa minua. Jos tatien mielesta on kylma, kuten silloin kun oli varmaan +10, ei menna ulos ollenkaan.

Kiinalaisilla on siis paljon vaatteita paalla, ja ulko- ja sisatiloilla ei ole niin paljon eroa kuin taalla. Mitenkohan on pohjoisempana Kiinassa? Mahtaa siella olla kylma nyt, jos heillakin on ovet ja ikkunat auki. Tama paikka taalla on tosi lempea ilmastoltaan. Kunmingia sanotaan ikuisen kevaan kaupungiksi. Kun on aurinkoinen saa, mita on usein, on nytkin joulukuussa vajaa kaksikymmenta astetta paivalla auringossa. Kesalla taas ei tule kovin kuuma, koska ollaan vuoristossa. Jonathan, britti joka asui taalla kolme vuotta, sanoi, etta se mika taalla on eniten muuttunut on saa. Heidan muuttaessaan tanne nelja vuotta sitten oli melkein aina sininen taivas. Nyt on ollut valilla ihan pilvista ja viileaa. Kuulemma pelkastaan Kunmingin kaupungissa rekisteroidaan tuhat uutta autoa viikossa.

Tapasin Nordican joulumarkkinoilla suomalaisen naisen, joka oli asunut pitkaan Kiinassa. Han oli perheineen muuttanut Kunmingiin juuri paremman hengitysilman vuoksi. Alussa kun mina tulin tanne, pidin ikuisen kevaan juttua tosi ihmeellisena propagandana, kun minusta taalla oli kevaasta poly, ja muilta osin harmaata ja koleaa. Tuo mm. Shanghaissa asunut suomalainen vakuutti, etta taalla on todella hyva ilma verrattuna moniin muihin suurempiin kaupunkeihein. Han oli muuttamassa nyt yhtakkia takaisin Suomeen, koska oli eronnut miehestaan, ja koska tytar on menossa ensi syksyna kouluun, mihin han ei katsonut heilla olevan enaa taalla varaa. Kaupungin halvimmassa kansainvalisessa koulussa maksaa lukukausi 7000 euroa.

Uskovaiset

Menin Nordicassa ruotsalaisten opiskelijoiden kanssa luennolle, jossa tanskalais-brittilainen pariskunta kertoi tyostaan prostituoitujen ja koyhien parissa. Tajusin yhtakkia, etta melkein koko se lansimaalainen porukka jonka lahella pyorin on tekemassa taalla kristillista lahetystyota. Miksi sita ei niin ole mainostettu on ehka se ettei se ihan laillista ole. Mutta mina jarkytyin kun en ollut ollenkaan tajunnut keiden kanssa olen tekemisissa. Menin luennolle kambodjalaisen Chathin kanssa, joka lahti sielta aika nopeasti. Han oli kauhuissaan siita, miten nuo lansimaalaiset tulevat tanne olemaan oikeassa. Kambodjassa ollaan budisteja. En minakaan ole tottunut rukouksia supattaviin ja julistaviin evankelisiin, viela vahemman ruotsalaisiin sellaisiin.

Kambodzalaiset

eli kamputsealaiset, ne kaksi taiteilijaa jotka ovat taalla myos residenssissa, ovat asuneet yksitoistavuotiaista saakka Yhdysvalloissa maanpaossa. He ovat nahneet sodan ja kansanmurhan ja menettaneet perheensa. He ovat muuttaneet takaisin Kambodzaan, Sophiap kuusi vuotta ja Chath nelja vuotta sitten. Sophiap asuu Phnom Penhissa ja solmii rottinkia veistoksiksi. Han sanoi sen olevan pieni kaupunki, jossa katuja ei ole asfaltoitu, niin etta poly lentaa. Jos joku haluaa loytaa nykytaiteilijoita Kambodzasta, han loytaa kylla Sophiapin. Han pystyy nykyaan elamaan taiteilijan tyollaan, ja maksamaan jopa palkkaa apulaiselle, joka tekee yksitoikkoisimman tyon. Hanella on Taimaassa galleristi. Sophiap vain tyoskentelee koko ajan.

Chath tuli tanne USA:n itarannikolta, missa han on ollut poimimassa hedelmia tutulla maatilalla. Han tekee liikuttavia pienia maalauksia ihmisista, muotokuvia, ja kirjoittaa runoja. Chath ei ole niin kiinnostunut tyoskentelysta, hanta kiinnostaa myos matkustelu.

Kambodzalaisten ei tarvitse maksaa residenssista, koska he tulevat kehitysmaasta. Sellaisille on oma ohjelma Nordicassa. He eivat myoskaan maksa galleriasta vuokraa, niin kuin mina.

Kuvia (pictures)

Tassa on meidan takapiha, nuo raput tuolla noustaan meille, ylatasanteelta lahtee tama rappukaytava, ja sita viela kolmanteen kerrokseen. Etta olemme niin korkealla, tekee portaiden nousemisen raskaaksi, vaikken sita missaan muualla huomaakaan.

Ilman ystavia paivakodissa, ja koko jengi aamupaivan ulkoilualueellaan.

Paivakodista tullessamme kavelemme usein suoraan pelmeeniravintolaan ja tilaamme kaksi pelmeenikoria.


Tassa meidan pelmeenitatimme tekee niita nyytteja. Syotyamme menemme jogurttikauppaan ostamaan litran maitoa ja kolme jogurttia. Taman Hotle-hotellin katoksen alta kuljemme kotiin ja juomme matkalla pillilla jogurttia. Lasisissa palautettavissa jogurttipulloissa on foliokorkit, joista voi tyontaa pillin lapi.

Tyohuoneelle kavellessani kuljen elainlaakarin ohitse, jonka edessa hakissa oli pitkaan tama tutun nakoinen koira. Ja on niita muitakin, meidan pihaan tuli tama toinen paksumpi, varmaan uros.

Tassa on yksi pupumyssy, johon ihastuin.

Keskustassa on nain kiiltavaa.

Sanomalehdet on taalla laitettu kaiken kansan nahtavaksi ulos, niin kuin venalaisilla. Minusta hyva systeemi. Valittavana vain on tallaisia lehtia (ylakuvat otsikkoina): 1.Sotilaat marssivat; 2.Sotilaat hyokkaavat; 3.Hurmahenkinen vaenpaljous.

Ilman ottama kuva laukunkorjaajasta risteyksessa.

Paivityksia

Hengitysvaikeudet

loppuivat kahdessa viikossa, kun kai sopeuduin tahan polyyn ja pakokaasuun, jossa nyt elamme. Laulaja Mariannella oli ihan sama ongelma kuin minulla alussa, alkoi yskittaa. Taksikuskin avonainen ikkuna tai muuten vain enempi liikenne alkaa yskittaa. Marianne tuli tanne vain kymmeneksi paivaksi, ja viidentena hanen oli laulettava konsertissa. Se meni ihan hyvin. Han on ollut taalla monta kertaa, mutta talla kertaa han sanoi arsytyksen olleen pahemman kuin ennen. Nykyaan minun kurkkuani kutittaa usein, ja Ilmalla on pienta nuhaa jatkuvasti, mista johtuneekaan. Ehka Suomessa olisi myos.

Kylppari:

On meilla lamminta vetta omassakin kylpparissa ja ihan riittavasti. Uskoin vain Agnetaa, joka sanoi ettei lamminta vetta saa. Olemme kayneet jo kaksi kertaa kylvyssa lillumassa, se on ylellista. Vesi nimittain lampiaa katolla auringon voimasta, mutta sen lammon tanne valuminen kestaa, niin etta on valutettava vetta kauan, ennen kuin alkaa tulla lamminta. Olen valinnut kylpypaiviksi aurinkoiset paivat, joita on nyt ollut taas pidempaan, tanaankin 22 celsiusta. Jos aurinko ei paista, ei ehka tule sita lamminta vettakaan. Enka ole huomannut viela syyta saastella vetta, lamminkaan ei loppunut vaikka valutimme isoon ammeeseen reilusti. Australiassa oli toisin, siella pyykkikonekin pesi kylmalla vedella, kun sen lammitys tulee kalliiksi, ja vetta ei saanut yhtaan turhaan valuttaa.

Lapsiluku:

Ylimaaraisesta lapsesta voi maksaa sakon, sen lisaksi, etta han-kiinalaiset saavat kaupungissa saada yhden ja vahemmistoihin kuuluvat kaksi lasta. Han-vanhemmat kaupungissa, jotka itse ovat molemmat ainoita lapsia, saavat myos saada kaksi lasta. Han-kiinalaiset maaseudulla saavat saada kaksi lasta. Naiden laillisten ja sakkolapsien lisaksi on paljon maalta kaupunkiin muuttaneita ihmisia, jotka eivat ole missaan kirjoilla, ja siis voivat saada niin monta lasta kuin heita huvittaa. Nama lapset eivat paase valtiollisiin kouluihin, vaan heidat taytyy panna yksityisiin kouluihin, jotka eivat ole niin hyvatasoisia.
Taman takia Kiinan vakilukua voi vain arvioida. Vakea laskettaessa jokaisen piirin poliisi arvelee omien kokemustensa perusteella, kuinka paljon pitaa laittaa laillisten lisaksi.

Blogspot

nakyy kuulemma Kiinassa valilla noin viikon, sitten se ei nay noin kuukauteen. Pari viikkoa sitten, kun taalla oli valtiollinen puoluekokous, minakin nain viikon verran oman blogini. Ulkomaiset toimittajat kun panivat tietonsa blogspotiin, josta heidan kotimaissaan ne sitten luettiin ja julkaistiin; siksi barrikadiin tehtiin siksi ajaksi aukko.

Ilma nukkui tanaan taas paivaunet!

Uusi tyohuoneeni:

Ompelukone ikkunan edessa, ikkunasta paistaa usein aurinko.

Ja sen ovesta katsoen nakee taman:

Ja sinne mennaan tata parveketta pitkin, vasemmalta noustaan ensin portaat, ja minun oveni on tuolla paassa.

Seinan takana ovat kambodzalaiset, joiden musiikki kylla kuuluu isoista rei'ista minullekin, mutta heilla on usein hyvaakin musiikkia. Minusta seuraavassa eli viimeisessa ateljeessa on joku juro muslimimies ja leppoisa susikoira. Paasin tanskalaisen Mariannen avulla sinne kylaan, muuten mies tuntui melkein vihamieliselta, kun se ei tervehtinyt eika ollut huomaavinaan, ja silla on sellaiset barrikadit parvekkeella, etta en paase omien ikkunoideni taakse, vaikka pesemaan niita. Muslimimies maalaa lapsia, jotka odottavat maalla vanhempiaan, jotka ovat lahteneet kaupunkiin toihin. Vanhemmat voivat jaada sinne vuosiksi, ja lapset kasvavat maalla ja odottavat.