Kiinalainen kakku, nimittain Agnetan syntymapaivakakku. En syonyt tata, mutta sain samantyyppista paivakodissa, kun Harmonylla oli 7-vuotissyntymapaivat. Se oli myos hanen viimeinen paivansa paivakodissa, mika oli harmi, koska tuo yhdysvaltalainen tytto otti Ilman vahan kuin suojiinsa ja lohdutti hanta, antoi hanelle aarteita ja piirsi hanen kasiinsa. Kaikki muut paivakodissa ovat kasittaakseni kiinalaisia. Luulin tuohon paivaan asti Harmonya Hamniksi, mutta niin, se olikin Harmony, kun nain sen kirjoitettuna. Han puhui aika hyvaa kiinaa, samoin kun hanen vanhempansa, jotka ovat tulleet tanne kai kielta opiskelemaan, vain muutama kuukausi sitten. Isa oli opiskellut sita jo kotona mm. Maon punaisesta kirjasta. Hmm. Ja ennen muuttoaan heilla oli ollut kiinalainen kotiapulainen, joka oli opettanut Hamnille vahan kiinaa jo siella. Aiti oli ulkonaoltaan kiinalaisen nakoinen, mutta oli ehka menettanyt koko kielen Yhdysvalloissa. Ehka he tulivat tanne naisen juuria etsimaan. Tai mahdollista sekin, etta hekin ovat salaa lahetystyota tekemassa. Ilma muuten luuli koko ajan Harmonya Hannaksi. Hanella kun on Lauttasaaren paivakodissakin Iso-Hanna ja Pikku-Hanna, ja Hanna tuntui varmaan siksi tutulta. Niin se kakku, se ei ollut kylla maultaan mistaan kotoisin. Ulkonaoltaan niita on tosi hienoja taalla. Ehka ne on kopioitu lannesta kuvien perusteella, ja makuosa on ollut liian vieras tai tuntematon. Tai mista mina teidan, ehka esimerkiksi USA:ssa on sen makuisia kakkuja. Siina oli paljon valkoista kermavaahtoa ja viela jotain vaaleanpunaista, myos ihan hottoa. Hottoa suuhun, oli se makeaakin, mutta ei siina paljon muuta sitten ollutkaan. Ilma soi sita vain ihan vahan, mutta monet kiinalaislapset kylla soivat enemman. Taalla on omia makeita juttuja, jotka eivat kaikki ole yhtaan niin makeita, jotkut ovat outoja, melkein epamiellyttavia. Tykkaan esimerkiksi vihreista marsipaanin nakoisista pienista kelmuun kaarityista levykakkusista, joiden valissa on jotain vaaleaa pahkinaista, Malinin sanoin kuin Snickersia ilman suklaata. Ne ovat aika makeita. Ja pienista pullista joiden sisalla on ruskeaa tahnaa, ei hirvean makeaa, tehty joistain pavuista.
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007
Makeita
Kiinalainen kakku, nimittain Agnetan syntymapaivakakku. En syonyt tata, mutta sain samantyyppista paivakodissa, kun Harmonylla oli 7-vuotissyntymapaivat. Se oli myos hanen viimeinen paivansa paivakodissa, mika oli harmi, koska tuo yhdysvaltalainen tytto otti Ilman vahan kuin suojiinsa ja lohdutti hanta, antoi hanelle aarteita ja piirsi hanen kasiinsa. Kaikki muut paivakodissa ovat kasittaakseni kiinalaisia. Luulin tuohon paivaan asti Harmonya Hamniksi, mutta niin, se olikin Harmony, kun nain sen kirjoitettuna. Han puhui aika hyvaa kiinaa, samoin kun hanen vanhempansa, jotka ovat tulleet tanne kai kielta opiskelemaan, vain muutama kuukausi sitten. Isa oli opiskellut sita jo kotona mm. Maon punaisesta kirjasta. Hmm. Ja ennen muuttoaan heilla oli ollut kiinalainen kotiapulainen, joka oli opettanut Hamnille vahan kiinaa jo siella. Aiti oli ulkonaoltaan kiinalaisen nakoinen, mutta oli ehka menettanyt koko kielen Yhdysvalloissa. Ehka he tulivat tanne naisen juuria etsimaan. Tai mahdollista sekin, etta hekin ovat salaa lahetystyota tekemassa. Ilma muuten luuli koko ajan Harmonya Hannaksi. Hanella kun on Lauttasaaren paivakodissakin Iso-Hanna ja Pikku-Hanna, ja Hanna tuntui varmaan siksi tutulta. Niin se kakku, se ei ollut kylla maultaan mistaan kotoisin. Ulkonaoltaan niita on tosi hienoja taalla. Ehka ne on kopioitu lannesta kuvien perusteella, ja makuosa on ollut liian vieras tai tuntematon. Tai mista mina teidan, ehka esimerkiksi USA:ssa on sen makuisia kakkuja. Siina oli paljon valkoista kermavaahtoa ja viela jotain vaaleanpunaista, myos ihan hottoa. Hottoa suuhun, oli se makeaakin, mutta ei siina paljon muuta sitten ollutkaan. Ilma soi sita vain ihan vahan, mutta monet kiinalaislapset kylla soivat enemman. Taalla on omia makeita juttuja, jotka eivat kaikki ole yhtaan niin makeita, jotkut ovat outoja, melkein epamiellyttavia. Tykkaan esimerkiksi vihreista marsipaanin nakoisista pienista kelmuun kaarityista levykakkusista, joiden valissa on jotain vaaleaa pahkinaista, Malinin sanoin kuin Snickersia ilman suklaata. Ne ovat aika makeita. Ja pienista pullista joiden sisalla on ruskeaa tahnaa, ei hirvean makeaa, tehty joistain pavuista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti