Kopio meilista Markukselle

Oikeastaan sain idean sellaisiin pikkukuvioisiin minulle tuttuihin pukuihin, paksuihin ja alhaalta leveisiin, jo Helsingissa, mutta Tarton nayttelyn jalkeen. Tarton nayttelya tehdessani olin paljon epavarmempi siita tosi kaukaiselta tuntuvasta Kiinasta, ja tein kuvien kaskyn mukaan kapean puvun. Myohemmin vasta mieleeni tuli joitain tosi hamaria mutta kuitenkin muistikuvia tai kasityksia joistain kiinalaisista puvuista silta ajalta, kun Eurooppa jo vaikutti. Tai ehka ne olivat kuvitelmia, en ole viela saanut vahvistusta muistikuvilleni. Sellainen kapea kiinanpuku vain ei tuntunut ihan omalta.

Sen punaisen isokukkaisen kankaan valitsin siksi, etta kiinalaiset taalla pitivat sita tosi kiinalaisena, se on joku klassikko - ensin olisin valinnut vain pikkukuvioisia. Pikkukuvioisia aion tehda viela lisaa, ehka vakosamettisina. Huudon nayttelyyn. Kuvitelmani pikkukuvioisista kiinalaiskankaista piti paikkansa, taalla kaytetaan sellaisia. Luitko blogistani etta ehka - toivottavasti! - taalla olevat puvut paasisivat Kalmarin linnaan...!? Voi kun paasisivat. Siella on pyoreita torneja ja se on muutenkin tosi hieno, netin perusteella.

Joo se yksi puku on Ilmalle, ja se on tehty naxi-vahemmiston kankaasta. Sekin on paksu. Ja se muistuttaa minusta ruotsalaisia kankaita ja vanhoja pukuja! Niin etta jos puvut paasisivat Ruotsiin, haluaisin ehka tehda toisenkin kiinan-naxi-ruotsinpuvun Ilmalle. Ehka kesapuvun? Muuten ne paksut pukuni ovat tosi paksuja Kunmingin ilmastoon. Paremmin sopisivat johonkin pohjoiseen. Mutta eihan sita voi joissain yleisissa pintapuolisissa kuvitelmissa erotella Kiinan eri osia toisistaan - tarkoitan chinoiserieta.

Chinoiserie muuten oli vahan vieras kasite kiinalaisille itselleen, niin kuin kasitin. Ei heille niin paljon ole opetettu eurooppalaista taidehistoriaa, vaikka juuri sen kohdan voisi tietysti mielenkiinnosta opettaa. Muuten taalla on kylla taiteessa vaikutteita euroopasta, taalla Kunmingin provinssissa lahinna vanhoilta kuuluisuuksilta kuten Cesannelta, van Goghilta, impressionismista.

Naxien kankaasta: naxit ovat tosi vanha kansa jolla on oma kieli ja kirjoitus ja uskonto, ja he ovat muuten olleet viela viime aikoinakin matriarkaatti. Paikalliset johtajat ovat kylla olleet miehia, mutta muuten kodeissa ovat maaranneet isoaidit. Lapset ovat kuuluneet aideille ja heidan isansa omille aideilleen, joiden luo he ovat myos palanneet oiksi, kaytyaan rakastettunsa ja lastensa aidin luona kylassa.

Ei siita ole mitaan tullut etta olisin taalla voinut perehtya mihinkaan vahemmistokansoihin ja heidan vaatteisiinsa. Aika ei ole riittanyt, ja vasta nyt avajaisten jalkeen olen vahitellen tajunnut, miten stressaavat nuo ensimmaiset kaksi ja puoli kuukautta taalla ovat olleet: yhta aikaa ihan uuteen ymparistoon tutustuminen ja sopeutuminen seka nayttelyn teko osin uuden ympariston sanelemana. Mista saada kankaita, mita tehda nayttelyyn, miten saada sita sun tata joka kotona on olemassa tai tiedan mista sita voi saada, kaikki yhtena sekamelskana. Ilmakin on kai niin vasahtanyt etta nyt han vain sairastelee, raukka. Siten han saa aikaa rauhoittua kotona minun kanssani.

Niinpa suunnittelen tietysti jo uutta matkaa tanne. Haluaisin menna Tiibetiin, ja haluaisin koettaa uudemman kerran tutustua joihinkin vahemmistoihin, tai edes yhteen. Ja jotta uskaltaisin menna Ilman kanssa Tiibetin korkeuksiin, Lhasa on 3400 m korkeudessa, olisi hyva ensin viettaa aikaa taalla puolimatkassa, vajaan parin kilsan korkeudella. Se tietaisi taas aika pitkaa ajanjaksoa matkalla, ja paljon rahaa kuluisi. Katsotaan. Voi olla, etta into lopahtaa ajan myota.

Sita paitsi sain toisenkin minulle kalliin idean: menisimme kylaan Clairelle Lontooseen. Claire on britti Belfastista, on nyt meidan kanssamme tata asuntoa jakamassa. Han on taiteilija koulutukseltaan, mutta on opettanut monta vuotta koulussa erityishuomiota tarvitsevia bangladeshilaistyttoja, kaikkea taiteeseen liittyvaa. Han tekee koruja erilaisista materiaaleista. Hanella on myos ystavia, jotka ovat mukana jossain tekstiiliyhteistyossa Gambiassa. Olisi mukava tavata heidat ja kysella, se kun liittyy minunkin suunnitelmiini. He ovat kaikki kirkollista porukkaa, ja kirkko on rahoittanut tata Gambia-projektiakin. Sitten menisimme Tate Moderniin, Claire kertoi joistain heidan nayttelyistaan ja katselin heidan nettisivuaan, vaikutti kovin hyvalta.

No niin, olen pahoillani, tuli vahan vuodatus.
Onko kampaamosi sujunut hyvin?
Voikaa hyvin kaikki kolme, t. Kaarina