Kopio meilista Jaanille

Nayttelynteon jalkeen olen ollut vahan maassa, vaikkei se heti tullut.Tunnen itseni hyljatyksi ja yksinaiseksi. Sita enemman, etta olimme Tian Yaon aidin illallisella tanaan, muiden, seurallisten, kanssa. JA siita holimatta, etta Anna, Nordican perustaja ja jonkinlaisen verkoston kansainvalinen koordinaattori, halusi vieda nayttelyni Ruotsiin.- ! Sehan on oikeastaan tosi hauskaa!

Aloin kiinalaisen maalauksen peruskurssin, jonka oikeastaan itse jarjestin, Etan avulla. Se maksaa ja sitoo, mutta on osallistuttava Huudon piirustusnayttelyyn Lahdessa, ja silla on kiire. Ajattelin saada siita uudesta tekniikasta jotain raikasta mielenkiintoa piirtamiseen. Ja sitapaitsi olisi eksoottista ja hauskaa lahettaa nayttelyyn jotain'kiinalaista', kuten maalattu viuhka.

Samalla mietin, mihin olisi taalla matkustettava. Katselin Nordican kirjahyllysta lehtia ja kirjoja, ja minua kiinnostaisi menna Tiibetiin ja ostaa semmoinen hieno iso ja tosi pitkahihainen lampaankarvasisaturkki, siis jossa karva on sisaanpain. Harmi etta isa osti minulle sen yhden turkin jo, olisi mieluummin ostanut kameran, niin kuin pojalle. Tai jotain muuta, josta on hyotya tyossa, ei ulkonaossa. Tietysti tykkaan lampimista vaatteista ja siita ettei ole kylma, mutta nyt tuntuisi jarkevammalta ostaa semmoinen tiibetilainen turkki, jos ei itsella jo olisi yhta. Joka tapauksessa niissa kuvissa on heilla tosi kauniita vaatteita, ja ilmaston karuus ja hengitysvaikeudet kylla pelottavat, mutta kaunista siella varmasti on.

Toinen mita ajattelin on Peking. Ei minua oikeastaan sinne niin ole huvittanut menna, vaikka kaikki Suomessa tietysti kysyvat, kavinko Pekingissa. Mutta taalla ei oikeastaan ole mitaan nykytaidetta, ja siella ja Shanghaissa on. Pekingissa on lisaksi vanhoja temppeleita. Ja molemmissa paljon takalaisia laajemmat kangasmarkkinat.

Ja se kolmas oli esim. Kambodza, josta meilla on taalla viela pari paivaa ateljeenaapurini. Mutta han on kiinnostunut lahinna Tian Yaosta, nuoresta iloisesta naisesta, joka tyoskentelee Nordicassa. Ja painvastoin. Se on monta kertaa saanut mieleni mustaksi, seka siksi ettei yhtakkia kukaan enaa olekaan ihastunut minuun, ja koska heidan flirttailunsa saa minut tuntemaan itseni viela yksinaisemmaksi. Eika Tian Yaokaan ole enaa kiinnostunut minusta, niin kuin alussa naytti, etta voisimme seurustella enemmankin. Han jopa unohtelee minulle antamiaan lupauksia. Ja itse asiassa jollain elaimellisinhimillisella tasolla pidan siita kambodzalaismiehesta miehena, han on asunut Amerikassa ja tuntuu siis jotensakin eurooppalaiselta, ja hanella on matala aani. Tosin han on aika sarkastisen vitsikas.

Sitten on Dali ja Lijiang jotensakin lahella (lahempaan 3-4 tuntia), molemmat turistipaikkoja, jotkut silti kehuvat. Pelkaan oikeastaan matkustaa, se on ihan eri asia kuin liikkua koko ajan taalla oman kodin ja Nordican valia seka kayda valilla kaupungilla. Tiedan jo paikat missa on hyva syoda ja kayda vessassa jne. Ei minun mandariiniopiskelustani ole mitaan tullut, osaan sanoa 'ei vakevaa' ja'hei hei' ja 'hei' ja laskea yhdesta kymmeneen, senkin aantamisen kannalta epavarmasti. Jos menee vieraisiin paikkoihin on kysyttava ja otettava selvaa aina asioista. Samalla, matkustaminen maksaa, ja haluaisin kayttaa rahat johonkin hyvin valittuun.

Toisaalta ei niin kauheasti huvita matkustaa minnekaan. Voisi vahan levata. Sitten vain tulee surku myohemmin, etta olin siella enka mitaan katsonut ymparilleni. Ties voinko enaa tulla tanne kun se maksaa niin paljon. Ja jos mielii matkustaa taalla on se tehtava ihan kohta, muuten ehtii tulla kiinalaisten vyory kun ne matkustavat kaikki yhta aikaa kotiseudulleen uudeksivuodekseen. Silloin on kuulemma junassa vaikea paasta vessaan koska siellakin nukkuu joku, koska paikkoja ei yksinkertaisesti ole. Ja jos Ilma lahtee junassa kauemmas, en voi hanta menna hakemaan, koska silloin on paikkamme mennytta. No tuo kuulostaa kamalalta.

Bussilla ei muiden lansimaalaisten ohjeen mukaan kannata ollenkaan matkustaa, siina voi saada surmansa. Kuskit ajavat kuin hullut, ties ovatko paissaankin.