Miten Ilmalla menee; kaupungin luonnosta

Ihan kuin Suomessakin paivakotia aloittaessa, ensimmainen viikko oli hauska ja mielenkiintoinen, toisella viikolla alkoi olla kurjaa kun oli aitia ikava. Toisen viikon lopulla ja nyt kolmannen maanantaina Ilma itki sinne viedessa mutta rauhoittui minun lahdettyani. Koetin hakea hanet vahan aiemmin, mutta se on vahan hankalaa, kun heilla on usein joku leikki kesken, kun tulen hakemaan, ja silloin on tylsa lahtea. Sitten Ilma on kuitenkin vasynyt pitkan paivan jalkeen, varsinkaan, kun ei ole nyt suostunut nukkumaan paivauniakaan, vaikka aiemmin se kavi hyvin. Hanta pelottaa, pelottavat junan aanet, ja hanella on minua ikava, ovat selitykset, tai etta hanta ei nukuttanut. Sitten on ilta piloilla, taynna valitusta ininaa ja ulinaa.

Kotonakin Ilma pelkaa edelleen junan aania, muttei enaa silla tavalla kysy joka toottayksesta, mika se oli. Illalla han haluaa nukahtaa paa kasivarrellani, mihin yleensa suostun, vaikka se kay hermoille, jos nukahtaminen kestaa ja kestaa. Valista han sitten nukahtaa paremmin, kun lahden viereiseen huoneeseen. Tanaan han taas ei suostunut siihen. Nayttaa silta, etta olisi haettava hanet paivakodista neljan aikaan. Silloin on ehditty syoda valipalaa (muiden) paivaunien jalkeen ja leikkia viela vahan. Aamulla kerkiamme tuskin kymmeneksi paikalle, niin etta se tekee kuusi tuntia paivakotia paivassa.

Taalla ei menna iltapaivalla enaa ulos, mika minusta on harmi. Sisalla on oikeastaan vahan vasyttavaa se etta monta lasta pienessa tilassa ja joitakin riehuttaa ja on metelia. Ulkona se vahan hajoaisi suuremmalle alueelle. Aamupaivalla ollaan ulkona, pienella kivetylla pihakorokkeella, jonka vierilla on joitain pensaita, joiden sekaan ilmeisesti myos saa menna. Alueella mahtuu kylla juoksemaan ja leikkimaan, mutta ei se ole laheskaan niin kiva kuin Kvarnbergetin hiekkainen piha isojen puiden alla.

Taalla on yleensa kielletty menemasta yleisille nurmikoille. Paivakoti on kylla asuintalossa, ja ulkoilualue on tavallaan taloyhtion pihaa, talojen valissa. Siella on myos vahan nurmikkoa, ja ihmiset nayttavat oleskelevan myos kiveyksen ulkopuolella, kuten poimimassa joitain pienia mustia marjoja puusta. Mutta kaupungin yleisilla alueilla on vain vahaisia vihreita kohtia, niin tosiaan, Nordican lahellakin on yksi pieni puisto, johon ei tarvitse maksaa, ja jonka nurmikolla on lauantaisin tiheassa ihmisia nauttimassa 'luonnosta', vai mitenkohan he sen kasittavat. Mutta on myos puistoja, joihin on maksettava sisaanpaasy, kuten se, johon minun oli vihdoin pakko menna, kun koetin paasta jotenkin jarvenrantaan, ja maksaa 30 euron senttia. Minusta se on aika kallis hinta taman hintatason maassa. Samalla hinnalla voi syoda masunsa jokseenkin tayteen valmista, lamminta ruokaa. Niita 'Ala tallaa nurmikkoa' -kyltteja ovat kiinalaiset selittaneet silla, etta heita on niin paljon, ettei nurmikkoa pian muuten olisi. Olen taipuvainen uskomaan sen selityksen. Mutta jos vihreaa olisi vahan enemman? Joskus sita on vaikeaa loytaa, samoin kuin jotain mukavaa paikkaa, johon istahtaa.

Niin muuten Ilma kylla viihtyy ihan kohtalaisesti. Saa joka puolella valiaikaisia ystavia, mika tosin on vahan rasittavaakin, kun niita tulee pyytamatta ja jos ne ovat lapsia, sanovat Helou, vaikka ei Ilma niita tunne yhtaan, taas joku haluaa ottaa kontaktia, ja jos ne ovat aikuisia, monesti haluavat tulla koskettamaan. Tai sitten vitsailevat Ilman uuden pallon kanssa, haluavat vaihtaa sen mandariiniin tai isoon roskalapioon, josta Ilma vahan loukkaantuu. Tai haluavat ottaa kannykalla kuvaa, vaikka Ilma ei tunne koko ihmista, vaan on kiinnostunut pupulla ratsastuksesta. Valista on minulla sellainen tunne kuin kavelyttaisin jotain marakattia, jota ihmiset tulevat ihastelemaan.

Kuvissa Ilman uusi pallo kotimatkalla paivakodista, Agnetan lahjoittama nalle repussa, ja meidan pelmeenipaikka ja pelmeenitati. Tanaan oli tuo puserosaa ja sunnuntaina toppatakkisaa.