Tanaan loysin vihdoin sen, tai yhden, ison kirjakaupan! Menimme kai neljanteen kerrokseen asti ja luulen etta se jatkui viela ylospain. Neljannessa oli taidekirjoja yms, mm. paljon kuvallisia oppikirjoja eli esimerkkeja siita, miten joku tietty asia maalataan. Ostin yhden pienen kirjan kiinalaisista vaatteista, teksti kiinaksi. Aion menna sinne viela ilman Ilmaa.
Harhailin tanaan pitkaan keskustassa ja koetin loytaa paikkoja, joissa olin ollut ennenkin. Ja sita kirjakauppaa. Rasittavaa. Olin ihan eksyksissa, vaikka siella samoilla kulmilla koko ajan. Liikekeskustassa on ihan eri meininki kuin taalla meidan kadullamme, kiiltavaa ja kallista ja iso sileaksi kivetty alue suljettu autoilta. Vahinko vain, etta sinne sitten on paastetty jotkut huudattamaan joitain mainoskampanjoita, niin ettei siella ollut rauhallisempaa kuin autoalueilla. Panisin tahan kuvia mutta kun kameran kuvaohjelma on jostain syysta tyssannyt.
Siella keskustan kauppakadulla oli kerjalaisia, yksi harmaa nainen joka kuulemma aina makaa siella mahallaan kiveyksella, poika joka makaa siella sangyssa, hanen paansa on liian iso. Pikkulapsia jotka tulevat vierelle seuraamaan.
Aamulla saatoimme Annikan lentokentalle ja ajoimme sielta bussilla kaupunkiin. Busseihin ei voi taalla menna rattaiden kanssa keskelta sisaan, vaan rattaat on taitettava ja kannettava ne toisessa kadessa ja Ilma oltava toisessa kadessa kiinni ja laukut ripustettu selkaan ja olalle ja Ilman kateen. Ei niin helppoa kuin Helsingissa ja Tukholmassa. Tallinnassakin on suht hyvin.
Sitten kaupungissa satuimme Bird- and Flowermarketille, josta ostimme sellaisen kurpitsasoittimen, josta suupala lahti jo irti ('kun Ilma puhalsi niin kovaa'). En muistanut tinkia, kun hammastyin sen matalaa hintaa. Sitten ostimme taskulampun, pikku pikku kompassin, ja kaksi hiusneulaa, joista panisin myos kuvat tahan Markukselle, jos se onnistuisi. Toinen on luullakseni lehmansarvesta ja toinen luusta, ja jalkimmaisesta roikkuu koristuksia. Muistin tinkia. Soimme taas rasvassa keitettyja perunanpalasia joiden viereen pannaan chilia. En oikeastaan tykkaa siita paikasta kun niilla on tuulettimet jotka pollyttavat chilia ympariinsa niin etta minua yskittaa. Mutta Ilma halusi niita perunoita.
Kotiin tullessa takapihan vesitati kutsui meidat taas kylaan ja tarjosi sifkoja. Siella oli lapsenlapsi poika 5 v ja hanen ystavansa, jotka katsoivat telkkarista lastenohjelmia. Niin Ilma sitten jaikin sinne, kun ne portaatkin kotiin ylos ovat niin rasittavat. Menin myohemmin hakemaan, mutta piirretty oli kesken, ja sitten pojat alkoivat hyppia hyppynarua, se ei taalla ole mikaan tyttojen harrastus, ja Ilmastahan se on hirmu jannaa. Hankin sai koettaa, mutta se on vaikeaa. Sitten otettiin kaukaa vauhtia ja hypattiin korkeutta sen narun ylitse. Ilmalle laitettiin aina ihan matalalle ja pojille korkealle. Se oli tosi hauskaa kun Ilmalla oli jotain leikkikavereita ihan tassa alhaalla.
Vesitati on sellainen jolla on huone takapihalla ovi yleensa auki ja han katsoo vesimittarit ja hoitaa vesimaksuja. Hanella on usein se poika siella ja mies valilla ja han tykkaa Ilmasta ja kutsuu kylaan. Han on ennenkin sanonut etta jos minun taytyy menna asioille voin jattaa Ilman hanelle. Eilen han otti Ilman Teletappi-ilmapallon niin etta Ilma alkoi itkea. Mutta Ilma sai sen heti takaisin, tati vain pilailee. Tanaan han otti rattaat ja kuskasi Ilman pihan peralle, missa hanen miehensa takoi betoniraudan patkia teraviksi, polven nenassa niin kuin virolaiset sanovat: leka maassa asfaltilla ja kirveen peralla takoi. Tulipesa oli joku pieni pontto jossa oli ihan hehkuvaa punaista ja tulta sisalla, sinne han tokkasi ne raudat.
Vesitadin lisaksi pihalla on porttivahdin koppi, siella taas on aina joku seta ja sen kanssa yleensa muita juttelemassa. Kahdeltatoista yolla seta panee portin lukkoon ja sitten siita ei paase sisaan jos ei ole etukateen sopinut, seta menee nukkumaan. Porttivahdin takana on iso skootteri- ja pyorakatos. Autot parkkeerataan talojen valiin.
Harhailin tanaan pitkaan keskustassa ja koetin loytaa paikkoja, joissa olin ollut ennenkin. Ja sita kirjakauppaa. Rasittavaa. Olin ihan eksyksissa, vaikka siella samoilla kulmilla koko ajan. Liikekeskustassa on ihan eri meininki kuin taalla meidan kadullamme, kiiltavaa ja kallista ja iso sileaksi kivetty alue suljettu autoilta. Vahinko vain, etta sinne sitten on paastetty jotkut huudattamaan joitain mainoskampanjoita, niin ettei siella ollut rauhallisempaa kuin autoalueilla. Panisin tahan kuvia mutta kun kameran kuvaohjelma on jostain syysta tyssannyt.
Siella keskustan kauppakadulla oli kerjalaisia, yksi harmaa nainen joka kuulemma aina makaa siella mahallaan kiveyksella, poika joka makaa siella sangyssa, hanen paansa on liian iso. Pikkulapsia jotka tulevat vierelle seuraamaan.
Aamulla saatoimme Annikan lentokentalle ja ajoimme sielta bussilla kaupunkiin. Busseihin ei voi taalla menna rattaiden kanssa keskelta sisaan, vaan rattaat on taitettava ja kannettava ne toisessa kadessa ja Ilma oltava toisessa kadessa kiinni ja laukut ripustettu selkaan ja olalle ja Ilman kateen. Ei niin helppoa kuin Helsingissa ja Tukholmassa. Tallinnassakin on suht hyvin.
Sitten kaupungissa satuimme Bird- and Flowermarketille, josta ostimme sellaisen kurpitsasoittimen, josta suupala lahti jo irti ('kun Ilma puhalsi niin kovaa'). En muistanut tinkia, kun hammastyin sen matalaa hintaa. Sitten ostimme taskulampun, pikku pikku kompassin, ja kaksi hiusneulaa, joista panisin myos kuvat tahan Markukselle, jos se onnistuisi. Toinen on luullakseni lehmansarvesta ja toinen luusta, ja jalkimmaisesta roikkuu koristuksia. Muistin tinkia. Soimme taas rasvassa keitettyja perunanpalasia joiden viereen pannaan chilia. En oikeastaan tykkaa siita paikasta kun niilla on tuulettimet jotka pollyttavat chilia ympariinsa niin etta minua yskittaa. Mutta Ilma halusi niita perunoita.
Kotiin tullessa takapihan vesitati kutsui meidat taas kylaan ja tarjosi sifkoja. Siella oli lapsenlapsi poika 5 v ja hanen ystavansa, jotka katsoivat telkkarista lastenohjelmia. Niin Ilma sitten jaikin sinne, kun ne portaatkin kotiin ylos ovat niin rasittavat. Menin myohemmin hakemaan, mutta piirretty oli kesken, ja sitten pojat alkoivat hyppia hyppynarua, se ei taalla ole mikaan tyttojen harrastus, ja Ilmastahan se on hirmu jannaa. Hankin sai koettaa, mutta se on vaikeaa. Sitten otettiin kaukaa vauhtia ja hypattiin korkeutta sen narun ylitse. Ilmalle laitettiin aina ihan matalalle ja pojille korkealle. Se oli tosi hauskaa kun Ilmalla oli jotain leikkikavereita ihan tassa alhaalla.Vesitati on sellainen jolla on huone takapihalla ovi yleensa auki ja han katsoo vesimittarit ja hoitaa vesimaksuja. Hanella on usein se poika siella ja mies valilla ja han tykkaa Ilmasta ja kutsuu kylaan. Han on ennenkin sanonut etta jos minun taytyy menna asioille voin jattaa Ilman hanelle. Eilen han otti Ilman Teletappi-ilmapallon niin etta Ilma alkoi itkea. Mutta Ilma sai sen heti takaisin, tati vain pilailee. Tanaan han otti rattaat ja kuskasi Ilman pihan peralle, missa hanen miehensa takoi betoniraudan patkia teraviksi, polven nenassa niin kuin virolaiset sanovat: leka maassa asfaltilla ja kirveen peralla takoi. Tulipesa oli joku pieni pontto jossa oli ihan hehkuvaa punaista ja tulta sisalla, sinne han tokkasi ne raudat.
Vesitadin lisaksi pihalla on porttivahdin koppi, siella taas on aina joku seta ja sen kanssa yleensa muita juttelemassa. Kahdeltatoista yolla seta panee portin lukkoon ja sitten siita ei paase sisaan jos ei ole etukateen sopinut, seta menee nukkumaan. Porttivahdin takana on iso skootteri- ja pyorakatos. Autot parkkeerataan talojen valiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti