Lahdoista ja ostoksista ja pakkaamisesta

Pakkaushossaysta siella sun taalla, Annika ja Marianne lahtevat huomenaamuna molemmat pois ja koettavat saada tavaroita mahtumaan kapsekkeihin ja kasimatkatavaroihin ja kasilaukkuihin. Tanskassa joutuu maksamaan DVD:ista jonkun maksun, jos niita on liikaa. Ja Annika kavi viela illalla kaupungissa ostamassa toiset samanlaiset farkut, vaikka muutenkin oli jo ylipainoa. Silkkilakanoita ja silkkisia pyjamahousuja on teetetty. Silkkipeitteita ostettu. DVD:ita, CD:ita, teeta, kahvia, voita, kasmirkaulaliinoja, kasmirneuleita jne.

Onneksi meidan ei viela pitkaan aikaan tarvitse pakata omaisuuttamme. Mina olen satsannut tyohihoihin ja puiseen karkeaan jakkaraan, jonka aion ottaa mukaan kotiin. Tosin minakin olen ostanut DVD:ita. Minulle tulee isoja pukuja, jotka painavat. Ja kankaita, kankaita, niita tulee ja on jo nyt, kirjavia puuvillakankaita. Mutta meitapa onkin kaksi, Ilma saa myos ottaa 20 kg ja kasimatkatavarat! Muuten jaisivat puvut tanne tai tekematta, niin paljon ei minulle stipendia annettu etta voisin lahettaa mitaan postissa, se on kallista.

Olen saanut kielipartnerin, vaaleanpunaiseen pukeutuneen vaateliikkeen pitajan, joka osaa kylla englantia takalaiseksi hyvin, vaikken kaikkea ymmarrakkaan, kielioppi ontuu. Han opettaa minulle kiinaa, ja minun olisi tarkoitus harjoittaa hanen englantiaan. Siten en joudu maksamaan mitaan. Olen ostanut lastenkirjan, jossa on isot kuvat ja pienet lauseet seka kiinankirjaimilla etta pinyinilla, meidan kirjaimillamme. Luimme sita kolme sivua, ja voi kun se oli vaikeaa! Han yritti opettaa minulle aantamista, erilaisia assantapaisia, ihan kamalaa.Sovimme tapaavamme kaksi kertaa viikossa, mutta silla menolla opin sanomaan jotakin siksi kun paasen elakkeelle. Nyt yritan lukea pinyinilla lauseita kuten: Tassa on oikein iso omena. Se on varmasti oikein herkullinen. Taytyy kysya, voisiko han tavata minua vahan useammin. Ajattelin, ettei minulla ole aikaa enempaan, mutta eihan tuosta tule mitaan.

Sita paitsi luulin, etta joutuisimme lahtemaan suunniteltua aiemmin, jo tammikuussa, koska rahat loppuvat. Nyt kuitenkin tuntuu, etta sittenkin voisimme olla maaliskuun alkuun. Aiti kun jarjesti Millan avulla jonkun asumaan asuntoomme Helsinkiin. Jipii, kiitos Aiti ja Milla! Ei tule ompelunkaan kanssa niin kauhea kiire.

Olen sopinut nayttelyn pitamisesta tammikuussa samaan aikaan Pukiafin kanssa, kambodzalaisen ateljeenaapurini kanssa. Jos pidan sen silloin, sen jalkeen ehtisi vahan matkustaakin. Jos pitaisin nayttelyn vasta helmikuussa, en uskaltaisi varmaan lahtea taalta mihinkaan ennen kuin nayttely olisi tehty, ja helmikuussa on kevatfestivaali eli uusi vuosi, ja silloin ei voi matkustaa mihinkaan.

Jo tammikuun puolivalista kaikki kulkuvalineet ovat kuulemma taynna, joten mahdolliset ymparistoon tutustumiset olisi tehtava ennen sita. Ensin ajattelin, etten haluaisikaan olla taalla sen kuulemma yota paivaa kestavan paukuttelun aikana, mutta en tieda, ehka me kestaisimme sen, vaikka Ilma varmaan pelkaa. Kaupungissa paukuttelua yritetaan rajoittaa siihen yhteen yohon. Jos niin olisi, se olisi mielenkiintoistakin, mutta en usko etta se olisi mahdollista se rajoittaminen. Ei ainakaan filmikopioiden rajoittaminen ole mahdollista.

Kuvat ovat kangasmarkkinoilta, isolta alueelta, jossa ensimmaisen kuvan kaltaisia loosseja on kymmenittain. Markkina-alue on kai auki joka paiva, ja sen myyjat ovat oikeastaan tukkukauppiaita, mutta myyvat myos vahemman. Kangasalueen lisaksi siella on kaikkia muitakin alueita, kuten vuodevaate-, kenka-, toimistotarvike- jne alueet. Hinnat ovat alemmat kuin muualla.

Lastenhoito nayttaa hoituvan taalla kuin itsestaan, siina sivussa. Suomessa kun on kova tekeminen, etta selviaa edes siita lapsesta.