sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007

Taivanilainen ystava

Ilma tutustui Dorothyyn lentokoneessa matkalla Hong Kongista tanne. Dorothy ja hanen miehensa Richard istuivat takanamme. Heilla on tietysti kiinalaisetkin nimet, mutta taalla on tavallista antaa itselle englantilainen nimi, jos joutuu tekemisiin lansimaalaisten kanssa. Meidan on usein helpompi muistaa tuttu englantilainen nimi kuin se kiinalainen. Sita paitsi Dorothy ja Richard ovat molemmat opiskelleet vuosia Los Angelesissa. Taivanilta on tavallista menna USAan opiskelemaan, vaikka Australia on nykyaan suositumpi, koska se on halvempi, lahempana.
Dorothyn mies on manner-Kiinasta, Hunanin maakunnasta, mutta han asui kymmenen vuotta Shanghaissa ja tyoskenteli jossain sijoitusfirmassa ennen kuin lahti Amerikkaan. Los Angelesissa asuu paljon kiinalaisia, ja siella on myos paljon kiinalaisia ravintoloita ja kiinalaisia ruokakauppoja.
Dorothy kaipaa Los Angelesiin. Han on asunut Kunmingissa muistaakseni vuoden, mutta han ei ole tottunut takalaisiin ihmisiin ja tapoihin. Taalla on liikaa ihmisia ja liikenne hullunmylly - Dorothy ajaa koko ajan autoa. Han ei ole viela kayttanyt bussia Kunmingissa. Ihmiset ovat hanen mielestaan epakohteliaita, ja han koettaa valttaa yleisia vessoja, koska ne ovat niin hirveita, varsinkin maaseudulla. Niin, ei kangasmarkkinoiden vessassa ollut todella ovia, kuten han kertoi etta pienempien kaupunkien yliopistojen vessoissa ei ole. Kavimme tanaan nimittain yliopiston vessassa, ja se oli ihan siisti ja siina oli ovet.
Dorothya myos yokottaa ihmisten syljeskely. Niin minuakin. Se ei ole edes syljeskelya, vaan rrrrakimista. Sita ei nakojaan pideta kovinkaan huonotapaisena, vaikka Tian Yaon kaltaiset ihmiset eivat kylla sita tee. Enimmakseen miehet, mutta myos vanhemmat rouvat, joilta se tuntuu minusta oikein kummalliselta. Voihan olla, etta he ovat enemman maalaisia, silla tanne on muuttanut tietysti paljon maalaisia.
Taivanilla tehtiin kuulemma 70-luvulla laki, jonka perusteella jokainen kiinnijaanyt maahansylkija joutui maksamaan ison sakon. Sita ennen siellakin syljeskeltiin samalla tavoin. Annikan mukaan taas hanen lapsuudessaan Helsingin ratikoissa oli kyltit, joissa kiellettiin sylkemasta lattialle. Ilmeisesti siis siellakin syljeskeltiin samalla tavoin.
Dorothy opiskeli tiedotusta tai jotain sellaista, mutta nyt han ei tee mitaan, koska ei tieda, mita haluaisi tehda. Han ei viihdy taalla, eika hanella ole ystavia taalla. Rahasyista hanen ei tarvitse kayda toissa, mies auttaa veljeaan sokerinmyyntifirmassa, ja Dorothy ajaa uutta leveaa hopeanvarista autoa. Mies haluaisi aloittaa oman bisneksen Shanghaissa, ja he aikovat menna sinne katsomaan. Dorothy ei ole kaynyt siella, mutta mies ajatteli, etta Dorothy ehka viihtyisi uudenaikaisemmalla rannikolla paremmin. Sita paitsi takalaiset tyontekijat eivat tyydyta heita, he ovat liian laiskoja ja liian vahan kiinnostuneita firman menestyksesta.
Minusta on oikein mukava tavata Dorothya. Han puhuu englantia hyvin, ja hankin tuntee itsensa ulkopuoliseksi. Silti han osaa kielta ja ymmartaa kaikenlaista, ja hanelta voi kysya asioita. Tanaan esimerkiksi sain tietaa, etta ei muita DVD:ita ole kuin kopioita.

Ei kommentteja: