Tassa on nakyma makuuhuoneen ikkunasta hyvalla ilmalla, vuoret siis nakyvat, Lantiset vuoret. Olenkohan kertonut niista kukoista, jotka aamuisin aina kiekuvat? Ne asuvat ilmeisesti joillakin viereisten talojen parvekkeilla, silla niita ei nay missaan. Alussa ne aina herattivat, nyt olen tottunut. Muutenkin taalla kuuluu kovasti aania, toisin kuin siella Lauttasaaren metsassa. Juna kulkee Annikan mukaan noin puolen tunnin valein, paitsi aamuviiden ja kuuden valilla on kai tauko. Ja jotkut niista rymistavat aikamoista vauhtia ja ovat painavia, vaikka olemme keskella kaupunkia, tai no, ei ihan keskella mutta ihan kaupungissa kuitenkin. Ja ne yleensa huutavat kovaa tullessaan, jottei kukaan jaisi alle. Autotkin toottailevat jatkuvasti, ainakin silloin kun on enemman liikennetta. Taalla ei ole niin etta jos joku toottaa sinulle niin se on merkki siita etta olet vaarassa 
paikassa, vaan toottays merkitsee: mina tulen tassa, huomaathan etka jaa alle!Ja tassa on viela kuvat meidan kylpparista, ihan meikalainen pontto. Ostimme kaksi jakkaraa, toisella Ilma paasee itse pontolle, toisella pesulle. Tampereella oli jonkun saksalaisen tai amerikkalaisen hauska valokuvanayttely kiinalaisten jakkaroista. He istuvat paljon matalilla jakkaroilla ja tuoleilla, jotka minusta nayttavat sopoilta, lastenkokoisilta. En ihmettele, etta joku on ihastunut niihin.
Vessat ovat yleensa taalla reikia lattiassa, vain Tian Yaon kalliissa keskustakampassa oli pontto. Mutta papereita ei saa laittaa reikaan, eika ponttoon, vaan roskikseen, niinkuin Venajalla. Muuten en viela ole nahnyt niin sotkuisia vessoja kuin Venajalla. Sotku on taalla ylipaataan enemman polynsorttista. Mutta vessoista viela, etta usein ravintoloissa ja esim. Nordicassa, jossa vessa on myos ravintolan vieressa, on vain pissaaminen sallittu, ilmeisesti hajun vuoksi. Ilma kuitenkin kakkasi
Nordican vessaan, kun oli hatatilanne. Jos haluaa kaupungilla kakalle, siihen on maksulliset vessat, jollaisessa olemme yhdessa kayneet. Siella oli lattiakolot ja niiden valissa valiseinat, ovia eivat kiinalaiset tarvitse. Edessa oli vesipiste, ja pieneen maksuun sisaltyi vessapaperi. Jos ravintolassa ollessamme Ilmalle tulee pissahata, kaymme yleensa paikallisten tavoin puun juurella. 
Tassa on peittokone oman katumme peittopajasta. Alhaalla on kaksi levya, joiden valiin laitetaan pehmeaa puuvillahotoa. Ylempi levy liikkuu ja hankaa hotoa hitaasti kiinteaksi ja tiheammaksi puuvillalevyksi, ei kovaksi, mutta sellaiseksi peitonsopivaksi. Sitten sen pehmean puuvillalevyn pinnalle ommellaan puuvillaharso. Tama siis on se raakapeitto, jollaisia ihmettelin ja mietin, etta sellaista olisi kiva saada paksun prinsessahameen sisaan. Se tosin on varmaan aika raskasta. Taytyy vahan ajatella, miten paasemme taalta tavaroinemme kotiin. Raakapeittoja myydaan sellaisenaan, tai toisissa liikkeissa vetoketjullisen paallisen kanssa.Olin eilen ostoksilla kangasmarkkinoilla, ostin kaksi kangasta 'kiinalaisiksi prinsessanpuvuiksi' seka tekokuituvanua jonka ajattelin hameen ponkittajaksi, mutta se oli liian ohutta. Vahan stressaan jo, miten ehdin tehda valmista. Rahat ehka loppuvat ennen aikojaan, niin etta joudumme lahtemaan aiemmin. Kuitenkin olemme puhuneet nayttelyn pitamisesta Nordican ylakerran uudessa tilassa, joka ei ole niin kallis, ja minusta olisi hauska kokeilla tehda sellainen. Niin on hauskempi tyoskennella, kun suunnittelee jotain konkreettista.
Olin suunnitellut sopeuttavani taalla jotenkin lansimaisen kasityksen kiinalaisesta prinsessasta paikalliseen. Nyt tajuan, etten tallaisessa ajassa voi ottaa kovinkaan huomioon mitaan kiinalaista, viela vahemman minkaan takalaisen vahemmistokansan omaa, koska en todella tieda mistaan mitaan. Ehka koetan pikemminkin tehda taysin sydamin sita, millaista mina haluaisin, siis ehtaa chinoiserieta sittenkin. Kankaat haluan ostaa taalta, ne ovat hienoja ja eksoottisia. Muuten voisin taalla vasta tehda sellaista, mita lansimaisena kuvittelen Kiinasta - no, osittain tottakin: paksut toppavaatteet, ne ovat minusta hauskoja, ja hienoja. Nyt kun on tullut kylma, kymmenen asteen ymparilla tai paivisin varmaan sen paalle, ihmisilla on takit paalla toissa. Tarjoilijoilla, peitontekijoilla, myyjilla, kaikilla on takit paalla. Ihmekos tuo, kun liikkeiden etuseinat ovat useimmiten auki kadulle.
Toppavaatteiden lisaksi olen ihastunut tyohihoihin, hihasuojuksiin, jotka pannaan hihojen paalle tyoskennellessa. Niita on erikuvioisia, mutta myos eripaksuisia eri tarkoituksiin. Toimistotyontekijoiden tyohihat ovat perinteisesti tummansiniset ja ohuet. Sottaavammassa tyossa pidetaan paksumpia, esimerkiksi tekokuituplyyssisia. Kadulla nakemillani lapsilla on usein hihasuojat, myos aikuisilla jotka tyoskentelevat kadunvarsiruokaloissa tms kadunvarsiliikkeissa joissa voi sotkeentua. Olen ostanut jo itselleni viidet ja Ilmalle kolmet tyohihat. Tassa on Ilman uudet tyo-, tanssi- ja syontihihat.
Ja tassa yksi aidin pikku paksulainen eraan pienen katuravintolan liepeilta. Hanella on paitsi hihasuojat ja essu, myos essun alla kantoliina kaaritty jotenkin ymparille.
Ise asiassa aloin ottaa kuvaa vahan isommasta pojasta, jolla poksynhaarat olivat auki, niinkuin taalla usein lapsilla on. Minusta se oli niin huvittavan nakoista. Pojan aiti kuitenkin halusi kuvan myos itselleen, koska poika kai oli niin edustavan nakoinen siina... 
Tassa yksi toinen halkiohousuinen, rautakaupan kakara:
