Annikasta, Foreigner Streetista ja DVD:ista

Kaikenlaista on tassa kuuden paivan aikana tapahtunut. Koska Ilma oli vahan surullinen eika halunnut nukkua paivakodissa, olen koettanut olla istumatta iltoja tietokoneen aaressa. Perjantaina han taas nukkui ihan kunnolla paivaunet, nukahti ensin hoitotadin syliin eika herannyt petiinsiirtoonkaan. Illalla han viela sanoi, etta paivakodissa on kivaa. He olivat leikkineet iltapaivallakin ulkona Karinin kanssa. Ja torstaina kaksi muuta ruotsalaista, Miriam ja Maria, jotka silloin olivat paivakodissa lisatateina, sanoivat ettei Ilma ensin puhunut mitaan ruotsiksi, mutta sitten alkoi puhua 'jatte mycket'. Ilmasta on hauska tormata Nordicalla naihin ystaviin.

Annikasta on tullut hyva ystava Ilman kanssa. Ilma kiipeaa hanen syliinsa ja piirtaa siina, kun me aikuiset juttelemme. Annika on tullut jopa viemaan Ilmaa paivakotiin ja hakemaan hanta. Mutta han lahtee ensi lauantaina, kuten Mariannekin, tanskalainen, joka tuli kanssamme asumaan kymmeneksi paivaksi. Marianne lauloi konsertissa Nordicassa lauantaina.

Annika on suomenruotsalainen, ja ajattelin ensin, etta olisi hyva puhua sitten ruotsia, ettei se unohdu. Mutta tuntui, etta se on niin turvallista Ilmalle etta on joku jonka kanssa osaa kommunikoida ihan helposti, etta olemme sitten puhuneet suomea. Agneta tosin puhui Ilmallekin ruotsia, mutta niin Annikasta tulikin paljon laheisempi ystava. En tieda, oliko se tyhmaa. Toisaalta olisi voinut tehda ruotsista turvallisemman kielen, jos olisi puhunut sita.

Ilma siis kavi Helsingissa puolitoista kuukautta ruotsinkielisessa paivakodissa ennenkuin lahdimme tanne Kunmingiin. Ja han palaa sinne kun palaamme Suomeen. Sita ennen han on saanut pohjaa ruotsinkielelleen isaltaan Henrikilta, jota olemme tavanneet silloin talloin, ei kovin usein, mutta niina aikoina ruotsinkielinen yhteiselo on ollut intensiivista. Henrik asuu Tukholmassa.

Eilen kavimme vihdoin tutustumassa Green Lake Parkiin ja Foreigner Streetiin, joihin kaikkien turistien on tutustuttava. Ja kavimme syomassa Lansimaalaisessa kahvilassa! Sielta sai jopa kafe lattea, mutta soimme haarukoilla ja veitsilla burritoa ja tuoresalaattia. Se tuntui levolta, vaikka olikin ihan koomista nahda yksi kahvila yhtakkia taynna lansimaalaisia. Monilla oli kannettavat tietokoneet, joita he siella kayttivat ilmeisesti netissa, ja kuulin englantia, norjaa ja kiinaa.

Sitten ostimme DVD:ita alan kaupasta, yhteensa ison kasan. Kiinalaisia leffoja ja eurooppalaisia ja amerikkalaisia. Tekstitykset olivat miten sattuu. Kaikki oli kiinaksi, yhdessa oli teksti espanjaksi, joissakin englanniksikin, jossakin kiinaksi ja japaniksi. Hinnat olivat kuudesta kahteentoista yuaniin, siis 0,6-1,2 euroa. Sen kalliimpia emme ole nahneetkaan. Missa ne lailliset filmit sitten ovat? Ei meista kukaan ole nahnyt viela sen kalliimpia levyja. Ongelma on siina, etta maasta ei huhupuheen mukaan saa vieda laittomia kopioita. Marianne sanoi, etta yhdeksan kappaletta voi viela vieda, useampi vaikuttaa myyntiin tarkoitetulta. Pitaisivat itse huolta siita, etta kaupoissa myydaan laillisia, sen sijaan, etta meidan taytyy murehtia, kuinka monta uskallamme vieda matkalaukussa. Sehan olisi hienoa, jos voisi vieda kiinalaista kulttuuria taalta muistoksi.