Kantoliinoja

Taalla tuntuu olevan pikkulapsia joka puolella. Johtuukohan siita, etta aikuisiakin on paljon, en tieda. Tai sitten ne pikkulapset ovat vain niin nakyvilla. Eihan kai saisi olla enempaa lapsia kuin yksi per perhe, paitsi vahemmistokansoilla saa olla kaksi tai ehka kolmekin, jos oikein muistan. Ja taallahan on niita vahemmistoja, vaikken niita naamasta tunnistakaan, on taalla erinakoisia ihmisia, mutta en tieda ovatko ne eroavaisuuksia yhden suuren kansan sisalla vai ovatko jotkut erinakoiset eri kansallisuuksista. Jotkut ovat myos tummempi-ihoisia, melkein neekerin nakoisia. Pitkahameiset, minusta vahan taimaalaisten nakoiset naiset kuuluvat dai-kansaan.

Kurjaa kun ei voi kysya mitaan ihmisilta, kun ei osaa kielta. Enka enaa edes tule ajatelleeksi koettaa englantia, vaikka jotkut todella harvat yhtakkia osaavatkin. Mieluusti kysyisin esimerkiksi, mihin kansaan kukakin kuuluu. Jos kysyn tapaamiltani lansimaalaisilta, kyse on "vahemmistokansoista", ei mistaan sen tarkemmasta. Samoin vastaavat valista han-kiinalaisetkin, valtakansa. Toisaalta vahemmistoja jotenkin paapotaan, en tieda onko se miten kaytannollisella tasolla, mutta ainakin heista on tehty erinaisia turistilinjan valokuvallisia esittelykirjoja ja postikorttikansioita.

Yksi asia, mista voisi ehka tunnistaa eri kansoja, ovat kantoliinat. Ne ovat taalla tosi yleisia.

Tassa ensimmaisena on yleisin tyyppi, jollaisen mekin ostimme. Siina on kahdesta paksusta kankaasta tehty iso nelio, jonka ylakulmista lahtee kaksi leveaa ja paksunnettua kangashihnaa (meidan liinassamme kylla liian narut, ne painavat Ilman jalkoja). Ylareunassa on viela ylimaarainen kaistale, lippa, joka yleensa on kaannetty alas, ja silloin sen koristekirjailu nakyy. Sen voi kaantaa varmasti paan tueksi.

Sitten on sen kuvioiltaan ja vareiltaan vaihtelevia muunnelmia. Ja skootterin selassa versio, jossa ylareuna on pyoristetty tukemaan paata. Niitakin nakee melko usein.

Kaikki nuo isommat nelioliinat kaaritaan rullaksi lapsen ymparille, niin etta isompien lasten jalat roikkuvat alhaalla. Pienemmille kaannetaan alareunakin jalkojen ja aikuisen valiin. Nauhat vedetaan aikuisen harteiden yli yleensa ristiin edesta ja sitten lapsen pepun alta ja eteen rusetille. Joskus pienemmille suoraan aikuisen olkapailta edesta alas ja siita taakse lapsen pepun alle. Systeemi vaikuttaa tukevalta, ja lapset viihtyvat.

Ja viimeisena sellainen nelioliina, josta suomessa luin perinteisena aasialaisena nelioliinana. Se olisi oikeastaan isolle Ilmalleni sopivampi ja sita paitsi pienempi pitaa mukana, mutta siina ehka olisi vaikea nukkua. Sita paitsi sellaisia en ole sen enempaa huomannut. Molemmat liinatyypit vaikuttavat minusta nerokkailta.

Meilla on yksinkertaiset vanhanaikaiset tyontorattaat mukana, sellaiset, jotka voi viikata litteaksi ja panna taksin takaluukkuun. Busseihin niiden kanssa yleensa ei mahdu. Ne ovat vahvat ja kevyet tyontaa. Niiden kanssa saatamme lahtea Ilman kanssa viikonloppuna kavelylle, niin etta Ilma sitten nukkuu paivaunet niissa. Joissakin paikoissa niitakin on tosin vaikea tyontaa. Taalla nakyy jonkin verran rattaita, mutta ne ovat harvassa. Ensin luulin pitkaan, ettei niita ole ollenkaan. Mina kannan rattaat aina varmuuden vuoksi tanne ylos kolmanteen kerrokseen, en haluaisi menettaa niita.

Nyt kun Ilma kay paivakodissa, tarvitsemme rattaita oikeastaan vain viikonloppuisin nukkukavelyilla. Paivakodissa ei oikein ole sellaista tilaa, johon mahtuisi hyvin rattaat, ja paasemme sinne ilmankin. Kantoliinaakaan emme ole enaa kayttaneet, ehka emme osanneet sitoa oikein, tai sitten nauhat vain ovat liian narut.

Kaikkein viimeisena on kuva muuten vain kantamisesta, jollainen tapa on taalla myos yleinen.